Allikosta ojaan: 640# Belgia, 2

25.4.2019, Thursday, +14, Shower, Bruges, Belgium

Muistan katsoneeni kelloa viimeisen kerran klo 22.15, mutta seuraavan kerran heräsin kahdelta. Tuttuun tyyliin olin nukahtanut valot ja televisio päällä. Sammutin laitteet ja nukuin mahtavasti klo 7 asti. Sänky oli hyvä ja oli hiljaista, välillä kanavalta kuului vesilintujen ääniä. Lopulta heräsin sateen ropinaan. Taivas oli täysin harmaa.

Aamu valkeni sateisena.

Kävin pikasuihkussa ja sitten menin tsekkaamaan aamiaistarjonnan, kun se kerran sisältyi hotellihuoneen hintaan. Aamiaissali oli kovin fiini valkoisine pöytäliinoineen ja hienoine astioineen, taustalla soi vaimeasti Kummisetä-elokuvan tunnusmusiikki. Pöydällä oli samanlainen kasvi millainen minulla on kotonakin. Kyseessä oli selvästikin perhehotelli, eilinen respan ukko hääräili nyt aamiaissalivastaavana, aina tuntuvat tekevän ympäripyöreitä päiviä. Kysyi haluanko kahvia vai teetä, sekä haluaisinko keitetyn munan. Jälkimmäinen kysymys oli minusta vähän outo; ei, en ole (keitetyn) munan ystävä, joten päätin jättää sellaisen pois. Otin mehua, pari leipää, leikkeleitä ja jugurtin. Kahvi tuli kivassa kannussa, mutta sotkin tietysti valkoisen pöytäliinan kahvitipluillani. Minun lisäkseni salissa oli vain yksi saksalaisperhe.

Kaffet tarjoiltiin kivoista astioista.

Huilasin hetken huoneessani ja odotin kellon lähestyvän kymmentä, jolloin kanavaristeilyt alkaisivat. Suuntasin sitten De Brug'n vieressä olevalle jokilaiturille. Jonoa ei ollut vielä paljoakaan, Brysselistä tulevat päivävieraat eivät olleet vielä ehtineet tänne saakka. 10€:n hintaisen lipun ostin pienestä punaisesta lippukioskista laiturin edestä. Kymmenisen minuuttia piti odotella laiturilla venettä, sade oli onneksi jo loppunut. Lopulta pitkulainen ja ahdas vene saapui laituriin. Tupakkia poltteleva nuorehko mies määräsi istumapaikat, vene pysyi sitten kai paremmin balanssissa kun paino jakautui tasaisesti. Se olikin tarpeen, sillä sen verran pulskaa amerikkalaisturistia oli tänään liikenteessä. Veneeseen mahtui ainakin parikymmentä matkustajaa ja täyteen se tulikin. Sain reunapaikan mutta jouduin istumaan sivuttain polvet suussa - jos ei omassani niin ainakin jonkun toisen henkilön suussa.

Risteilijä.

Laiturilla vene jo valmiudessa mutta kapu ei.

Sitten menoksi.

Turistihommaa.

Reunapaikka mahdollisti kuvauksen, mutta samalla joutui vastaantulevien veneiden kastelemaksi. Kanavat olivat ahtaita ja osin piruillakseen veneet ohittivat toisensa mahdollisimman läheltä, jolloin vastaantulevan veneen aallot kastelivat reunapaikassa istuneet. Vesi vaikutti likaiselta; veneen kapteeni joka toimi samalla myös kuuluttajana suositteli olla juomatta sitä. Risteily itsessään kesti reilun puolisen tuntia, ja pyörimme edes takaisin kanavia. Se oli ihan mukiinmenevä turistijuttu, viinaan menevältä vaikuttanut kapteenikin osasi antaa kattavan paketin rakennuksista ja historiasta. Aivan must-juttu jokaiselle Bruggessa vierailevalle.

Vastaantulevat paatit kastelivat.

Brugge vedestä.

Hienoja tönöjä kanavarannassa.

Risteilyn jälkeen takki oli vähän tyhjä, en tiennyt mitä tekisin. Turistit olivat löytäneet tiensä kaupunkiin, ja niitä parveili tien tukkona tosi runsaasti. Hevoskuskit kuljettivat vaunuillaan turisteja, näitä sai tosiaan hieman tarkkailla ettei jäänyt kavioihin. Vaikka kakat kerääntyivätkin jonkinlaiseen hännänalaiseen pussiratkaisuun, niin kaupunkia leimasi kyllä melkoinen hevostallin ödööri.

Belgialainen suklaa oli kuulemma maailmankuulua; poikkesin erääseen liikkeeseen tarkoituksenani hieman yytsäillä tarjontaa, mutta siellä alkoi saman tien maistiaisten tuputus ja kaikenlainen ukotus joten poistuin nopsaan tyhjin käsin. Löysin pienen puiston jossa oli pesiviä joutsenia. Lähellä oli De Halve Maan'n oluttehdas (osoitteessa Walplein 26), jota muistin risteilyveneen kapun kehuneen. Opastettu englanninkielinen kierros alkaisi klo 12, joten ostin 12€:n hintaisen lipun siihen. Mulla oli vielä siinä aikaa sitten kävellä edes takaisin pitkin katuja; ei oikein viitsinyt mennä kaljallekaan ennen olutpanimoa. Sain ajan kuitenkin kulumaan ja palatessani takaisin panimolle huomasin sen täyttyneen ihmisistä. Samaan aikaan lähti onneksi hollantilaistenkin porukka, joten kaikki eivät tulleet samalle kierrokselle.

De Halve Maanin olutpanimo.


Jylhiä torneja.

"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."

Kapeita kujia.

Keikka kesti 45 minuuttia, oli hyvin samanlainen kierros mitä olin aikoinani tehnyt Dublinissa Guinnessin oluttehtaalla. Välillä oli kuuma, välillä haisi pahalle. Liikuntaesteisille opaskierros ei soveltunut ensinkään - siitä ei varoitettu missään, että nousisimme jyrkkiä portaita, lähes tikkaita pitkin katolle saakka ja osan matkaa kävelisimme ahtaissa ja matalissa käytävissä varoten ettei pää kolisisi kattopalkkeihin. Ryhmäämme kuului ainakin parikymmentä turistia joten eteneminen oli hidasta. Mun oli välillä vähän vaikeuksia ymmärtää oppaan englantia. Paikan erikoisuutena oli sen sijainti; tehdasta ei oltu siirretty tilanpuutteen ja epäkäytännöllisyyksien vuoksi väljemmille tiluksille, vaan homma oli ratkaistu kaivamalla lähes nelikilometrinen kaljaputki syvälle maan sisään jota pitkin bisset menivät erilliseen jakelukeskukseen josta olutrekat pääsivät paremmin kultaisen nesteen hakemaan. Muistelisin oppaan kertoneen, että päivittäin täältä valmistui 20 000 litraa olutta, en tiedä onko se paljon vai vähän, mutta riittäisi minulle viikonlopuksi. Kierroksen päätteeksi päästiin vielä juomaan pienehkö tuopillinen tehtaan omaa Brugse Zot -olutta (sis. pääsylipun hintaan). Arvosana oluttehdaskierrokselle 3/5. Parasta taisi olla maisemat talon katolta, kun ei kerran kirkontorniinkaan päässyt.

Olutpanimossa piisasi putkia.

Vanhaa liukuhihnaa.

Portaat olivat kapeammat miltä kuvasta näyttää.

Katolla.

Kaupunkinäkymää.

Siellä ne maanalaiset olutputket menevät.

Lasillinen paikallista.

Palasin torille ja kävin vielä kerran varmistamassa, ettei kirkontorniin tosissaan pääsisi edelleenkään. Ei päässyt. Kirkon edessä oli snägäri, jossa näytti olevan melkoinen jono. Muistelin ranskalaisten perunoiden tulevan juurikin Belgiasta, ja näitä ihmiset jonottelivat, joten mikä olisikaan oivempi paikka niitä testata. Jono meni onneksi nopeasti; ostin pienet ranskalaiset 3,50€ hintaan + ketsupista sai pulittaa ylimääräisen euron. Haarukkaa tai mitään muutakaan syömävälinettä ei saanut mukaan, ja hieman inhotti syödä sormin kun oli tullut nuohottua vaikka missä, ja bakteerikammoinen kun olen. Lokeilta sai onneksi olla rauhassa toisin kuin Suomessa. Kauhistelin amerikkalaisturistien typeryyttä, painelivat omien grillisapuskojen kera syömään erään toisen ravintolan terassille ilman aikomustakaan ostaa sieltä mitään. Omasta annoksestani en jaksanut syödä kuin puolet, mietin vain minkä kokoisia ne isommat setit mahtoivatkaan olla. Ranet eivät olleet muutenkaan oikein mieleen, olivat liian isosti veistettyjä, vähän lötköjä ja suolaus oli tainnut unohtua pahemman kerran. Arvosana 2/5.

Spooky.

Suihkulähde oli kuivunut.

Grillimenu.

Ranet ja ketsuppi.

Sen verran rupesi ruoka kuitenkin janottamaan, että poikkesin kauppaan hakemaan hieman vettä (olin googlannut, että Belgiassa pystyi juomaan hanavettäkin, mutta...) ja palasin sitten hotellille lepuuttelemaan jalkojani. Juuri sopivasti taivas repesi ja nukahdin sängylle sateen ropinaan. Se olikin ihan oikea valinta; olin aiemmin puntaroinut vaihtoehtoa jos olisin ottanut junan Oostendeen ja mennyt katsomaan merta, mutta kävely asemalle ei houkutellut.

Kuuden kieppeillä lähdin illallistamaan, vaikkei nyt niin kauhea nälkäkään ollut. Mieleni teki kuitenkin testata paikallinen pitsa, joten menin lähistöllä olevaan italialaiseen ravintolaan nimeltä Trium. Lähistöllä olisi ollut fiinimpikin italoravintola, mutten nähnyt siellä yhtään asiakkaita. Ruokalistaa tutkittuani päätin sittenkin ottaa lasagnen, ihan vaan siksikin, että sain pois mielestä kummittelemasta sen filippiiniläisen kauhulasagnekokemuksen. Juomaksi otin paikallisen oluen, maku oli sama mitä join aiemmin De Halve Maan'n oluttehtaalla. Monet oluet tuntuivat olevan täällä sangen vahvoja, tässäkin alkoholia 6%, mutta ei mitenkään karvaan makuinen. Alkupalaksi tuotiin bruschetta ja oliiveja joista oli kivet poistettu. Vaikken mikään oliivien ystävä olekaan niin nämä olivat hyviä. Lasagne näytti kehnolta, mutta maku oli hyvä. Tarjoiluastiana toiminut metallilautanen vain hieman hämäsi. Se oli varsin lihaisa annos, en meinannut jaksaa syödä sitä. Maksu piti suorittaa poislähtiessä kassaan, onneksi ymmärsin tämän enkä munannut itseäni laskun tilaamisen kanssa. Hintakin oli vain 16,50€, joten mielestäni varsin edukas. Arvosanaksi lähtee 4/5.

Lasagne ei näyttänyt hääviltä, mutta maistui hääville.

Tein sitten vielä pitkän kävelylenkin tyhjillä kaupungin kaduilla. Tämä on kyllä tosi kaunis paikka - etenkin jos on mieltynyt tiilitaloihin kuten minä. Vaikka kaikki eivät mielipiteeseeni yhdykään niin tämä on hienompi kuin Venetsia, ja olin iloinen, että olin tullut tänne (ja harmittelin ettemme tulleet tänne jo 12 vuotta sitten kun edellisen kerran pyörimme Belgiassa). Katselin kanavassa uintiharjoituksia tekeviä sorsanpoikasia. Näin urinaarin keskellä katua, enkä ollut varma onko se jonkinlainen vitsitaideteos, mutta testasin sen silti; ajoi tehtävänsä jos ei ujopissa vaivaa, arvosana 3/5. Harmitti kun lintu kakkasi takin hihaan, mutta muuten nautin täysin siemauksin hiljaisesta illasta ja kävelyretkestäni enkä olisi malttanut palata hotellillekaan.