637# Moskova, 4

7.4.2019 - 8.4.2019, +8, Partly cloudy, Moscow, Russia

Heräämisiä klo kahdeksan pintaan. Olo tuntui kuitenkin sen verran raskaalta myöhäisen valvomisen vuoksi, että torkahtelin ysiin saakka. Fiilis kyllä koheni raikastavan suihkun ja ravitsevan aamiaisen jälkeen.

Tänään oli vuorossa kotimatka. Meinasi tulla kiirus kamojen pakkaamisen kanssa, hotellin check out aika oli jo kello 11. Ärsyttää semmoiset hotellit jossa noin on, mutta toisaalta meillä alkoi risteily jo klo 13 eikä sinne olisi ehtinyt julkisilla tunnissa. Lisäksi kun ei oltu varmoja, millainen ohjelmanumero hotellista uloskirjautuminen olisi. Se meni kuitenkin helposti, vaikka pojilla oli minibaaristakin ostettuja juomia. Laukut jätettiin hotellille säilöön.

Eilisen harjoittelun ansiosta matka hotelli Ukrainan laiturille meni mukavasti, vaikka ensin jouduimme hakemaan kotimetroasemaamme hetken aikaa. Aivan kuin se olisi yön aikana poistettu, mutta neuvoa kysymällä sen sitten löysimme. Laiturin vieressä olevassa konttorissa kävimme varmistamassa oliko meillä "oikea" lippu vai pitikö se vaihtaa kenties johonkin, koska hölkäsen pölähtämää emme ymmärtäneet sähköpostiin saapuneesta voucheristamme. Meille jäi vielä sen verran aikaa, että ehdimme pistäytymään ravintolassakin. Risteily lähti ajallaan, oli pitkulaisen mallinen lasikatolla varustettu vene. Saimme hyvät istumapaikat ikkunan vierestä, joskin tilaa täällä vaikutti olevan runsaasti.

Metroasemaa.

Hienoo oli.

Poliittisesti nämä sopisivat Suomeenkin.

Venelaiturissa odotti jo paatit.

Risteily kesti kolme tuntia; Moskova-jokea posotettiin toiseen suuntaan puolitoista tuntia ja sitten toinen mokoma takaisin. Joimme matkan aikana parit oluet; ruokaakin olisi saanut mutta nuukia kun olimme niin ajattelimme lounastaa vasta maissa. Vessat olivat alakerrassa, ihan siistit nekin. Pöytäliinaan oli kartoitettu joenvarsi ja tärkeimmät nähtävyydet. Kelikin oli aurinkoinen ja laivassa mukavan lämmin, niin mikäs siinä oli istuskellessa.

Tälläsellä paatilla mentiin.

Risteilijä sisältä.

Jokiranta.

Vaikuttavia nämä virastotalot.

Kreml joelta.

Gondolihissejä yli synkän virran.

Patsastelua.

Näköalasilta.

Palasimme takaisin Kievskayan aseman vieressä olevalle ostoskeskukselle, josta löysimme itsellemme mukavan ravintolan. Tilasin pizzan joka oli ihan hyvän makuinen mutta mitättömän pieni, jäi vähän nälkä. Ruuan hyvä laatu yllätti tällä reissulla eniten, luulin venäläisen ruuan olevan pahaa, samanlaista kuin Puolassa mutta mitä vielä.

Ostarin helmi.

Pitsa ei ollut koolla pilattu.

Täällähän on vielä jouluvalot?

Rolls-Roycen autokauppakin tuli vastaan.

Otimme metron ja ajoimme takaisin hotellille, tosin ensin kävimme kaupassa hakemassa vähän tuliaisia. Meillä oli vielä aikaa joten istuskelimme sitten puolitylsistyneinä hotellimme baarissa. Kuski tuli hakemaan meidät yhdeksän aikaan illalla; tunnisti meidät vanhastaan, oli sama kuski joka toi meidät tullessa, ja ilmeisesti hyvä tippimme oli tehnyt häneen vaikutuksen. Kielimuuri meinasi kuitenkin aiheuttaa tepposia, sillä hän olisi halunnut varmistaa mille juna-asemalle olimmekaan menossa. Sitä sitten tankattiin oma aikamme, kunnes näytimme hänelle voucherit ja junaliput ja kuski päätteli meidän olevan menossa Leningradsky-asemalle. Tällä kertaa hän droppasi meidät pääovelle, ja hetken aikaa olimme vähän epävarmoja erehdyimmekö sittenkin asemasta, kun tullessa meidät haettiin sivuummalta. Aikataulunäytöistäkään emme ymmärtäneet aluksi mitään, sillä ne olivat vain venäjäksi, mutta hetken ihmeteltyämme asioihin alkoi tulemaan järkeä ja totesimme olevamme oikeassa paikassa ja niin oikeaan aikaan, että ehdimme vielä piipahtamaan aseman kippolassakin. Täällä oli turvallisemman tuntuista kuin esimerkiksi Hesassa; pari turvatarkastustakin oli ja poliiseja pyörimässä, eikä semmoista arveluttavaa jengiä notkumassa, vaan ihan oikeita matkustajia, joista osa näytti tosin olevan kovinkin väsyneitä.

Elämäni ensimmäinen Bloody Mary. Arvosana 1/5.

Leningradskyn rautatieasema.

Aseman aikataulunäyttö.

Junamme Helsinkiin lähti klo 23.10, raiteelta 3. Täällä oli tiukempi meininki kun Helsingin päässä, sisäänpääsyä piti odottaa melkoinen tovi laiturilla, ennen kuin junaemäntä laski meidät sisään hytteihimme. Matkustajia tuntui olevan junassa huomattavasti enemmän kuin tullessa, mutta toisaalta monet jäivät pois Pietarissa. Koska minulta puuttui hyttitoveri niin emäntä tuli keräämään puolet sapuskoista ja juomista pois. Sanaakaan ei osannut muuta kuin venäjää hänkään, joten kaikenlainen keskustelu meni taas arvausleikiksi. Ravintolavaunuun suuntasimme tietysti heti junan lähdettyä, ja juomien kyytipojaksi otin kokeeksi voileivän. Se oli kyllä ns. mallia mini.

Raide löydetty.

Ei sentään tämä toiminut veturina.

Koska kello oli jo paljon ja pitkä päivä takana niin kovin pitkään emme jaksaneet ravintolavaunussakaan hengailla. Uni tuli junavaunussa nopeasti kolkkeesta ja hytkynnästä huolimatta. Kauaa ei unenlahjoja silti riittänyt, heräsin vähän ennen kuin juna saapui Pietariin. Ilma vaikutti harmaalta ja sateiselta. Loikoilin sitten vuoteessa Viipuriin saakka, jolloin vaunuemäntä ryntäsi taas pelottavalla tavalla hyttiin herättelemään tulevaa rajatarkastusta varten. Kahvia ja teetäkin olisi saanut pienestä lisämaksusta, mutta skippasin tämän.

Ravintolavaunun lasku oli retro.

Aamiaismuna veti vertoja melkein Turkish Airlinesin vastaavalle.

Fiipuri.

Rajalla meni taas muutama tunti tarkastuksissa. Ulko-ovea pidettiin tämä aika auki, ja vilustutin siinä itseni - muutama päivä matkan jälkeen tuli viikon kestävä plunssa. Rajatarkastus tuntui olevan jopa tarkempi kuin tullessa, kamoja yytsittiin taas. Olisi nyt luullut, että olisivat olleet vaan iloisia päästessään meistä eroon.

Levytystä vaunussa.

Suomen puolelle päästyämme menimme ravintolavaunuun, jossa itse tyydyin tällä kertaa pelkkään kokikseen. Harmaata säätä riitti vielä täälläkin, räntähippuja laskeutui taivaalta hiljaksiin. Ihmeen pitkään juna hidasteli ja välillä pysähtelikin asemien välillä, mutta saapui silti aikataulussa perille puoli kahden maissa iltapäivällä. Kerrankin oli helppo matka päästä kotiin vrt. lentoasemalta tulemiseen.

* * * *

 

Oli oikein mukava reissu, ja Venäjä yllätti positiivisesti. Ruuasta erityinen plussa, mutta junamatkakin toi vaihtelevuutta vaikka vähän huonosti siinä unettikin. Mitään hinkua Siperian radan kokemiseen ei syttynyt mutta tämmöinen 14 tunnin junamatka oli inhimillinen. Kielimuurista huolimatta kaikki toimi, eikä Moskova ollut mitenkään pelottava. En pitäisi mahdottomana jos joskus kävisi vaikka Pietarinkin bongaamassa. Arvosana 4/5.