636# Moskova, 3

6.4.2019, Saturday, +6, Shower, Moscow, Russia

Olin nukahtanut sängylle vaatteet, televisio ja valot päällä, havahduin klo 4.22 sammuttamaan kyseiset vempeleet. Sen jälkeen nukuin kuuteen saakka, oli jo valoisaa. Keuhkoputki tuntui hieman kipeältä taas, voisiko olla mahdollista saada taas plunssa kotiin viemiseksi vaikka edellisestä kröhästä oli vasta niin vähän aikaa?

Puoli yhdeksältä jaksoin viimein nousta ylös, kävin suihkussa ja ysiltä menin herättelemään pojat ja suuntasimme aamiaiselle. Emme odotelleet siitä liikoja, mutta se oli positiivinen yllätys. Toki lihapullat tomaattikastikkeessa ja risotto aamiaiseksi oli vähän erikoista, mutta eipä tuo haitannut. Aamaiselta palattuani huomasin siivoojan jo käyneen; oli varmaan ihmetellyt kun olin jättänyt vessapaperia lattialle (tämä oli korjattu pois). Teen sitä usein kotonakin, koska muistan paperin asennosta erinäisiä asioita joita mitä minun pitää myöhemmin tehdä eikä tarvitse tehdä erillistä muistutusta. Ulkopuolisen silmiin se voi kuitenkin näyttää oudolta.

Lähdimme hotellilta kävellen kohti Punaista toria, tarkoituksena käydä Kremlissä. RK unohti viisumi- ja passikopiot hotellille, joten meidän piti palata takaisin ne hakemaan. Ennen Punaiselle torille pääsyä poikkesimme matkamuistoliikkeessä - näitä ei tosiaankaan ollut kovinkaan montaa näkynyt. Hienoja tuotteita mutta täysin kusetushinnat, vai maksaisiko joku 300 euroa maatuskanukeista? Ostin lopulta muutamat postikortit ja -merkit, pari magneettia ja sormustimen ja nekin maksoivat 30€. Kyselin miten helkkarissa ne voivat maksaa niin paljon ja äijä tiputti heti seitsemän euroa pois hinnasta, mutta kyllähän sen nyt näki jo tyhmempikin millainen ukottaja oli kyseessä ja kusetuksen maku jäi hyvin vahvasti tästä paikasta mutta ei voi mitään.

Uusi aamu Venäjällä.

Stockmannikin löytyi.

Seuraavaksi ihmettelemään Kremliin pääsyä. Kävelimme Punaiselle torille, ohitimme Leninin mausoleumin ja seurasimme muuria, mutta siellä oli vain ulostuloportit. Muiden turistien tavoin tutkimme hetken omituista karttakylttiä, johon oli merkitty sisäänpääsyn tuloportti. Palasimme takaisin ja menimme Aleksandovskiy Sadin puistoalueelle (Aleksanterin puisto / Alexander Garder) ja aikamme puistossa taivallettuamme löysimme lipputoimiston. Sekainen meininki oli täälläkin, ja jonkin verran jonoa lippuluukuille. Meitä arvelutti enemmän mikä lippu meidän pitäisi ostaa; pelkkään Kremliin ei maksanut paljoakaan, mutta hinta kasvoi nopeasti jos mieli mennä asevarastoon tai kirkkoihin. Leninin mausoleumiin pääsisi vain klo 10-13 välisenä aikana, eikä sinne lippuja myytykään. Otimme kuitenkin sitten pelkän sisäänpääsyn Kremlin squarelle, hinta vaivaiset ₽250 joten jos menisi pieleen niin ei paljon tulisi takkiinkaan. Lippu oli tietysti vain venäjänkielinen, emmekä ymmärtäneet siitä mitään päivämäärän ja kellonajan lisäksi. Mietimme, saisiko lipulla mennä vain tiettyyn kellonaikaan sisään (klo 15.00) ja miten pääsisimme sisään? Ei auttanut sitten kuin mennä kysymään infosta josta onneksi löytyi yksi englantia osaava nainen joka näytti meille kartasta minne mennä ja kertoi ettei kellonajalla ollut mitään merkitystä.

Leninin mausoleumi.

Kremlin kartta.

Mystinen lippu Kremliin.

Seuraavaksi kävelimme pienen matkan päähän Kutafiya (Predmostnaya) toweriin, jossa ensin tsekattiin oikeuttavat liput, sen jälkeen oli turvatarkastus metallinpaljastimeen jonka jälkeen pääsi puiston ylittävälle sillalle Kremliin. Turvatarkastus aiheutti hieman jonoja mutta Kremlin alue oli niin laaja että turistivirrat kuivuivat pieneiksi lätäköiksi. Kävelimme edes takaisin, kuvasimme kirkot ulkopuolelta emmekä nähneet Putinia. Ja oli vähän holotna. Siinä ne kai tärkeimmät muistikuvat paikasta.

Tie Kremliin.

Muurien sisäpuolella.

Senaatti.

Armeijapoikia.

Kirkko.

Lisää kirkkoja.

Kävelimme pois Punaisen torin ja Kremlin liepeiltä ja etsiskelimme lounaskippolaa. Kamergerskiy Pereulokilta löytyi kelvollisen näköisiä mutta edukkaita ravintoloita, valitsimme italialaisen. Se oli tyylikäs, saimme kivan ikkunapaikan toisesta kerroksesta. Otimme pastat, ruokakin oli hyvää.

Burger Kingiäkin olisi ollut tarjolla.

Lounaskippola, jonka nimeä en enää muista.

Lounaaksi lohipastaa ja hyvää oli.

Lounastauko tekikin hyvää ja energialevelit palautuivat kohdilleen. Ulkona vähän sateli ja päätimme ottaa testiin metron. Kävelimme Okhotny Ryadin metroasemalle, ostimme kertaliput myyjältä hintaan ₽55 / naama. Sillä sai matkustaa metrolla minne tahansa kertaluontoisesti ja vaihtaa tarvittaessa metroakin, joten oli kätevä tapa liikkumiseen. Ensiksi matkustimme ykköslinjalla (punainen linja) Komsomolskayan asemalle jossa vaihdoimme ympyränmuotoiselle vitoslinjalle. Komsomolskayan asemaa oli kehuttu Moskovan hienoimmaksi metroasemaksi ja kieltämättä tyylikäs asema olikin. Täällä oli kommunistiajoilta aatteellisia maalauksia ja teoksia ja oli outoa ettei niitä oltu tuhottu kommunismin romahdettua.

Kertalippu.

Okhotny Ryadin metroasema.

Metrovaunu sisältä.

Komsomolskayan asema.

Prameaa oli.

Lenin-setä muistutti olemassaolostaan metroasemalla.

Jatkoimme sitten metrolla Kiyevskayan asemalle. Meille oli seuraavaksi päiväksi varattu lounasristeily, joka lähtisi näiltä nurkilta ja päätimme käydä yytsimässä laituripaikan etukäteen. Paatti lähtisi hotelli Ukrainan laiturista, jonne oli metroasemalta ehkä kilometrin kävelymatka. Hotelli löytyi helposti, oli valtavan kokoinen. Saksalaiset sotavangit olivat tämän 50-luvulla rakentaneet. Laiturikin löytyi helposti, joten olisi seuraavaksi päiväksi menopaikat tiedossa. Palasimme takaisin hotellille.

Uutta ja vanhaa.

Suihkulähde oli eri hieno. Kasteli varomattomat ohikulkijatkin :)

Hotelli Ukraina.

Hotellilla lepäilimme ja vähän nautiskelimme juomista. Safetybox temppuili; meni kyllä lukkoon mutta alkoi hetken päästä piippailemaan ja luukku aukesi vähän ajan kuluttua automaattisesti. Ei mikään kovin luotettavan tuntuinen peli.

Seitsemäksi menimme georgialaiseen ravintolaan Tkemaliin, jonne olimme yrittäneet päästä jo edellisenä iltana. Tällä kertaa meillä oli pöytävaraus, mutta asiakkaita ei ollut juurikaan. Pöytämme oli kakkoskerroksesta josta näki mukavasti ravintolaan. Tarjoilijat olivat tylyjä, joten alku ei luvannut ihmeitä. Alkupalakin vielä meni mutta pääruoaksi tilaamani vasikka olikin sitten parasta mitä olen koskaan syönyt. Voi pojat! Turha kai sanoa, että tästä tulee 5/5. Koska pääsen sinne syömään uudelleen?

Tkemali.

Tkemali sisältä.

Siinä se on, paras safka ikinä (muusi ei mahtunut kuvaan).

Syönnin jälkeen menimme viettämään iltaa, istuimme ainakin kahdessa eri irkkubaarissa. Teimme tuttavuutta paikallisten kanssa ja ihmettelimme heidän juomasuorituksiaan. Mutta oikein hyvä kuva jäi venäläisistä tällä kertaa, eikä kaduillakaan pelottanut liikkua. Hotellille palasimme myöhään ja jatkoimme vielä iltaa huoneessa puoli kolmeen saakka.

Irkkubaarin tiski jatkoilla.