638# Työtä hakemassa, 3

Työnhakusaaga on nyt toistaiseksi saatu maaliin. Pitkä prosessi se olikin, tässä meni lähes 2,5 vuotta asiaa pähkiessä. Vuosi kahdeksan kuukautta sitten en olisi voinut kuvitellakaan työskenteleväni yrityksessä jonka kanssa lopulta muodostin työsuhteen, mutta näin ne tilanteet muuttuvat. Asiaa hankaloitti kun olin saanut aiemmin töitä jo muualta ja olin juuri kirjoittamassa työsopimusta tämän toisen työnantajan kanssa, kun toinen mahdollisuus iskettiin eteeni. Pienienkin asioiden päättäminen on aina ollut minulle vaikeaa, isoista linjavedoista puhumattakaan, mutta näin jälkikäteen toivon tehneeni oikean valinnan. Se jää lopulta nähtäväksi. Vielä vähän aikaa sitten en olisi voinut kuvitellakaan tilannetta, että minulla olisi kolme duunipaikkaa mistä valita; pari vuotta sitten kun en kelvannut kenellekään.

Aivan ilmaiseksi ei työpaikka sentään irronnut; jouduin käymään parissa haastattelussa josta toinen oli vielä englanniksi. Olin valmistautunut mielestäni hyvin laatimalla itselleni kolmisenkymmentä kysymystä ja näihin vastaukset englanniksi, mutta lopulta vain oma kuvaus itsestä osui ns. lapaan, kaikki muut kysymykset tulivat puskista. Ne olivat lähinnä käytännön esimerkkejä miten menettelisin tietyissä tilanteissa. En olisi osannut antaa niihin järkevää vastausta välttämättä edes suomeksi, saati englanniksi. Se on tietysti vähän epäreilu tilanne, koska haastattelija pystyy operoimaan omalla äidinkielellään ja tietää todennäköisesti myös "oikeat" vastaukset, mutta kenties tilanne on kaikille haastateltaville sama.

Kevennyksesi pieni video tähän väliin:

Lopputulokseen olin tyytyväinen ja toivottavasti myös työnantajani. Vaikka en ollut vielä tuossa vaiheessa työsopimusta allekirjoittanutkaan, niin minun oli pakko perua tämä toinen työpaikka jonka olin jo saanut. Se oli ikävää, ja sanotaanko ettei minun varmaan kannata sieltä lähitulevaisuudessa enää töitä hakea. Työsopimuksen allekirjoitettuani irtisanoin itseni omasta työstäni. Etukäteen olin makustellut mielessäni asialla, miten juhlallinen hetki se tulisi olemaan. Olin miettinyt vuosia mitä sanoja käyttäisin irtisanomisilmoituksessani. Kun asia sitten oli ajankohtainen niin tunsin jälleen hieman epävarmuutta. Sähköpostin lähettämisen jälkeen ei mennyt kauaa kun esimieheni soitti ja esitti koko liudan kiusallisia kysymyksiä johon en halunnut vastata.

Työpaikan vaihto aiheutti paljon kaikenlaisia järjestelyasioita. Verokorttia piti alkaa tilailemaan uudelle työnantajalle, hoitamaan puhelinnumerosiirtoja, palauttelemaan laitteita ja kulkukortteja ja anomaan uusia uudelta työnantajalta. Heiltä tuli myös kymmenkohtainen taskilista mikä piti tehdä, sekä monta muuta asiaa mitkä piti saada järjestykseen, käydä erilaisia testejä, vastata terveyskyselyihin. Myöhemmin tulisi vielä huumetestit ja työhöntulotarkastaukset. Sen kaltainen prosessi, ettei ihan heti ole halua käydä samaa uudestaan läpi.

Lopputili entisestä duunista tuotti kyllä mukavan summan fyrkkaa, mutta verottaja alkaa loppuvuodesta muistamaan isommilla prosenteilla. Sosialistihallituksemme ansiosta samaa riittää varmaan tulevillekin aikakausille. Pahinta oli tietysti lomien menetys, joten matkustelut jäävät tulevaisuudessa vähemmälle. Sain kuitenkin onneksi parin viikon palkallisen loman "tervetuliaislahjana" joten parempi sekin kun ei mitään, mutta silti tuntuu vähän pahalta verrattuna aikaisempiin kahdeksan viikon vuosilomiin.

Kaikesta huolimatta olen tällä hetkellä täpinöissäni uudesta duunista, jonka palveluksessa olen nyt ollut pari viikkoa. Palkka nousi mukavasti, työilmapiiri vaikuttaa mukavammalta ja ennen kaikkea se luo sellaisen turvallisuuden tunteen jonka perään olen pitkään hinkunut; toki yt-neuvotteluja voi aina tulla eteen mutta toivottavasti ei nyt joka vuosi sentään kuten edellisessä paikassa (josta olisin todennäköisesti saanut monoa syksyllä). Työnantaja vaikuttaa reilulta ja kollegat mukavilta. En odota enää kauhulla tulevia työpäiviä, ja töihin on ollut mukava mennä.

Long may it last.