471# Albania

22.7.2016, Friday, +31, Clear, Sarande, Albania

Albaniaan!

Nukuin huonosti ja katkonaisesti koko yön. Herätys klo 5.30, älytöntä. Tänään oli vuorossa retki Albaniaan. Se oli matkatoimiston kautta varattu kansainvälinen retki. Kopiot passista ja tiedot silmien väristä (en tosiaan tiedä mikä tämän idea oli) olimme toimittaneet matkanjärjestäjille jo aiemmin.

Pikaisen aamiaisen nautittuamme keräsimme kamat ja kimpsut kasaan, ja kävelimme Tango-ravintolan kohdille, josta bussin piti tulla meidät noutamaan. Sama puhelias pariskunta hotellistamme, johon olimme aiemmin tutustuneet Pargaan menevässä veneessä näytti olevan tulossa samalle retkelle. Bussi tuli ajallaan, tietomme olivat välittyneet oppaalle. Opas oli kreikkalainen vanhempi rouva, mutta hänen englannistaan ymmärsin minäkin suurimman osan. Bussikuskina oli sama jeppe, mikä meillä oli ollut jo aiemmin Meteora-retkellä. Pitkää päivää sekin ukko tuntuu tekevän.

Auringonnousun aikaan bussia vartoomassa autioilla kaduilla.

Bussi kerättiin puolilleen muita matkustajia, ei välttämättä aivan sitäkään. Kirjava määrä kansallisuuksia; ainakin norjalaisia, unkarilaisia, saksalaisia ja englantilaisia, suomalaisten lisäksi. Ensiksi ajoimme Igoumenitsaan ja siitä jatkoimme pienempää ja huonokuntoisempaa tietä rajalle. Sinne ei ollut Pargasta loppujen lopuksi kuin 70 km, ajattelin matkaa etukäteen pisemmäksi. Rajalla oli kahvio johon pysähdyttiin. Otimme pahanmakuiset frappet ja kävimme vessassa, vaikkei nyt suoranaisesti olisi tarvetta ollutkaan. Puhelin huomasi meidän olevan jo Albanian verkossa ja hintatiedot tulivat tekstarina: Paikallispuhelut 2,1€ / min, tiedonsiirto 11€ / Mt. Herra mun siunaa ja varjele! Surffaaminen netissä oli 220 kertaa kallimpaa kuin Kreikassa. Kyllä huomaa, että EU:n ulkopuoliset hinnat on vielä pilvissä.

Kreikan ja Albanian rajamaastoa.

Rajalla.

EU:n ulkopuolelle mentäessä oli myös rajamuodollisuudet vielä olemassa, eikä rajan yli päässyt noin vain ajamalla. Opas kävi jossain kopissa puhumassa jotain, ja pääsimme jatkamaan maata Kreikan puolelta ei-kenenkään-maalle, kunnes hetken päästä tuli vastaan Albanian raja. Siellä menikin jo pisempi tovi oppaalla ja bussikuskilla, ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Meiltä matkustajilta ei kysytty passeja - ne olivat toki mukana kaikilla - eikä mitään muutakaan. Ja sitten oltiinkin jo Albanian puolella, 37. maa minulle.

Albanianpuoleinen raja-alue oli parturoitu.

Rajan läheisyydessä ei ollut yhtään mitään, muutamia eläimiä lukuunottamatta. Maasto oli kumpuilevaa vuorimaisemaa, mutta kasvillisuus oli tuhottu aikaisemmin myrkyillä, jotta rajaa pystyttiin valvomaan paremmin. Albania oli ollut vuosina 1945-1991 kommunismi-ikeen alla, eikä sieltä noin vaan lähdetty litomaan, jos yhteistalous alkoi kyllästyttämään. Ennen kommunismiin siirtymistä ilmoitettiin, että rajat ja maa suljettaisiin ja ihmisillä oli viikko aikaa joko tulla Albaniaan tai lähteä sieltä pois. Sen jälkeen sai odottaa yli 45 vuotta ennen kuin rajanylitys oli uudelleen mahdollista. Välimeri hohti nytkin sinisyyttään vieressä, ja vain kuuden mailin päässä seurasi Kreikalle kuuluva Korfun saari, joten ymmärtäähän sen miksi tämä alue oli ollut loikkarien suosiossa.

Korfuun ei ollut pitkä matka.

Albania.

Mursi taisi olla nimeltään tämä järvi.

Ensiksi ajelimme Butrintin raunioille. Se oli arkeologinen kohde, oli toisin sanoen pitkä(styttävä?) vierailu ihmettelemään entisaikojen mahtia ja nykyistä kivi- ja rauniokasaa. Alueelta tehtyjen löydösten perusteella täällä asuttiin jo neoliittisella kaudella - aikaa siis ennen Aira Samulinia - mutta kaupunkimainen asutus ja linnoitus pyörähti käyntiin 700-luvulla eaa. Paikallisopas - nuorehko ja nätti nainen shortseissaan luennoi historiallisia juttujaan eri aikakausilta, näistä mulla meni tietysti suurin osa ohi, mutta hämmästyin yhdessä vaiheessa oppaan tunnustauduttua musulmaaniksi. Semmoiset haram-kamppeet päällä. Muutenkin islam näytti olevan suosittua Albaniassa, yli puolet kansasta oli muslimeja. Ja kommunistimaa? Eikös se ole hieman ristiriitaista?

Kivikasoja.

Pylväiköt lyhentyneet aikojen saatossa.

Kanuunaan ei voi olla matkoilla törmäämättä.

Aikaa raunioilla meni pari tuntia. Se oli varsin kuuma paikka, ja oli mukava päästä sitten takaisin ilmastoituun bussiin. Ajoimme seuraavaksi 15 kilometrin päähän Sarandë-nimiseen kaupunkiin, jossa menimme ensi töiksemme lounaalle. Ruokapaikka oli rannan lähellä, ihan siisti paikka, mutta palvelu oli omituista. Meille oli bussissa kerrottu vaihtoehdoista, mutta ravintolassa piti kuitenkin tilata listalta. Oppaamme suositteli valitsemaan kalaa - vatsataudilta todennäköisemmin välttyi jos kävi itse valitsemassa kirkassilmäisen yksilön vitriinistä - mutta tyydyimme kanaan, Pp jo allergiansakin vuoksi. Hieman kyseenalaisestikin ruoka tarjoiltiin ensin oppaalle ja bussikuskille ja sitten vasta retkiläisille ja täyttä scheisseahan se safka oli. Ei tosin niin paha kuin luulin, mutta vain pari ranskalaista, yksi valtavan kokoinen salaatinlehti ja kuivaa kanaa. Juomaksi tilasin Tirana-merkkisen paikallisen oluen. Koska Albania painiskelee eri kategoriassa vielä toistaiseksi kuin ns. sivistykselliset länsimaat, käytän keharimaa-asteikkoa arvostelussani, ja annan ravintolan suoritukselle 3/5. Olisi ehkä tosiaan kaivannut vähän kastiketta tms ja eläväisempiä lisukkeita ja kunnolla ranskalaisia. Maku ei ollut pahimmasta päästä. Ihan kehityskelpoinen suoritus, ja jos Jyrki Sukula saataisiin tänne pistämään kippolat kuntoon niin kyllä tästä voisi jotain tullakin. Pp:tä puolestaan masenti koko paikka, ravintola, henkilökunta ja safka mutta hän ei ole tutustunutkaan kuubalaiseen keittöön :P

Lounas.

Paikallinen bisse oli lounaspöydän kunkku.

Sen jälkeen ajoimme pari kilsaa eteenpäin rantabulevardille. Sarandë oli isompi paikka mitä etukäteen olin kuvitellut, joskin oli levittynyt rannan suuntaisesti ja nämäkin rakennukset olivat uusia hotellirakennuksia. Meillä oli nyt 1,5 tuntia aikaa vaellella kaupungin katuja oma-aloitteisesti. Menimme ensimmäiseksi ostamaan kioskista postikortit ja -merkit. Niiden laskeminen tuntui olevan kioskihenkilökunnalle sangen monimutkainen tehtävä, kaksi ukkoa sitä pähki keskenään. Meillä ei ollut myöskään paikallista fyrkkaa lekiä, mutta ainakin näin Kreikan rajan tuntumassa pystyi maksamaan myös euroilla. 1 euro oli about 140 lek. Ainakin meidän eurot kelpasivat hyvin minne niitä yritimmekään tarjota.

Seuraavaksi mentiin kippolaan. Siellä ei montaa asiakasta ollut, mutta tarjoilu pelasi hyvin. Otimme jääteen & frappen. Kirjoittelimme kortit valmiiksi. Täällä oli myös wifi, joskin tarjoilija piti pyytää näpyttelemään se salasana laitteeseen, ei antanut meidän sitä itse tehdä.

Sarandë.

Sarandën rantaraitti.

Mikähän limusiini se siellä muhii?

Juomien jälkeen etsittiin postilaatikko - niitä oli turistikauppojen edessä - ja ihmettelimme löytyisikö jotain ostettavaa. Aurinko oli varsin polttavalla päällä ja hiostutti melkoisesti. Kuvasimme paikkoja ja loittonimme hieman rannasta ränsistyneiden talojen sekaan ja hämmästyimme kun näimme bussikuskimme tulevan eräästä murjusta mukanaan kaksi muovikassillista jotain tavaraa. Mitä ihmettä se täällä toimitti?

Turistikaupan edusta löysi helposti postilaatikon.

Bussikuskimme kävi asioimassa täällä.

Albanialainen peruskämppä.

Näitä mä olen nähnyt ennenkin. Parvekkeita jossa kasvaa puita.

Lopulta aika tuli täyteen ja meidänkin piti suunnistaa takaisin bussille. Aloitimme kotimatkan ja eipä aikaakaan kun uni valtasi minut taas. Outoa että busseissa nukuttaa aina niin jumalattomasti mutta ei esimerkiksi lentokoneissa? Rajalla tosin piti herätä, sillä poikkesimme ei-kenenkään-maalla olevaan tax free myymälään. Itse löysin litran putelin Bombay Sapphireä (47%), hintaan 20€, joten ei ollut paha. Ärsytti, kun joku norjalaispariskunta meinasi väkisin kiilata kassajonossa. On se ihme tapa joillakin kun ei jonottamaan edes kyetä.

Albanian puoli rajasta.

Kreikan rajalla virkailija yllätti meidät nousemalla bussiin ja kysymällä kaikkien passit. Yhdellä seurueella oli mukanaan lapsi, jolla oli ilmeisesti eri sukunimi kuin mutsillaan, eikä isää ollut mukana ja tähän puuttui virkailijakin. Eivät olisi kuulemma saaneet mennä Albaniaan ilman isän kirjoittamaa valtakirjaa tms, joten muistakaapa tämä. Jossain voivat vielä olla tarkkoja siitä kuka rajoja ylittää ja missä seurassa. Muuten meni kyllä rajanylitykset yllättävän jouheasti, olin varautunut paljon pahempaan.

Osa porukasta kävi vielä rajakahvion vessassa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa takaisin Pargaan. Paluumatka meni mielestäni nopeasti, vaikka hotellimme oli tietysti taas viimeisenä. Olimme ottaneet retken jo etukäteen matkaa varatessamme, mutta jos sen olisi buukannut vasta paikan päällä niin retken hinta olisi ollut jostain syystä jonkun euron halvempi. Hieman yli 50€ / naama tuo retki kustansi, ei se nyt mielestäni paha hinta ollut ulkomaanmatkasta. Tuon ihmeellisimpiä kohteita ei varmaan Etelä-Albaniassa ollut, ja kaikki toimi hyvin ja aikataulut pitivät kutinsa joten kyllä tästä voi sen 3/5 antaa.

Hotellilla meille oli toimitettu lappu huoneeseen, jossa annettiin mahdollisuus lykätä check out timeä seuraavaa päivää ajatellen. Viiden tunnin jatko huoneelle olisi maksanut 30€, ja ajattelimme ensin antaa asian olla, mutta tulimme sitten myöhemmin kuitenkin tulokseen, että ehkä se jatkoaika olisikin ihan hyvä jutska. Käytiin maksamassa 30€ - respanlikka ei laittanut asiaa ylös minnekään saati että olisi naputellut siitä kuitin - mutta toivottavasti siitä ei tulisi mitään hämminkiä.

Päivänvaloa vielä riitti joten menimme uimaan peräti 24 asteiseen meriveteen. Suihkun jälkeen parvekkeella join Yamas-merkkisen ouzo-koktailin. Ei hullumpi joskin melko hintava. Sen jälkeen lähdimme illastamaan; olimme jo etukäteen päättäneet menevämme uudelleen syömään Flisvosiin, kun se oli ollut ensimmäiselläkin kerralla niin hyvä. Alkupalaksi otimme leivät ja tzatzikit, pääruoaksi kleftikot. Ei pettänyt laatu tälläkään kertaa, 5/5. Tippiäkin taidettiin antaa riittävästi kun sisäänheittäjän "my friend" muuttui "Sir"-muotoon :)

Kävimme vielä ostamassa Pp:lle tuliaisostoksia ennen kuin palailimme hotellille klo 23. Pitkä päivä, mutta askeleita kertyi siltikin vain 12 000.

Flisvosin maisemia taas.

Ulkonäkö ei tee oikeutta ruualle. 5/5.