469# Parga 5

20.7.2016, Wednesday, +27, Partly cloudy, Kalampaka, Greece

Bussissa istumista riitti.

Herätys niinkin älyttömään aikaan kuin 6.00, olisi unettanut niin maan perusteellisesti vielä, mutta minkäs sille voi kun on ahtanut ohjelmistoon retkeilyä. Tänään olisi pitkä matka Meteoran luostarimaisemiin. Aamiainen naamariin ja päiväkohtaisten kamojen pakkaus ja klo 7 oltiinkin jo bussissa, ensimmäisinä taas. Aluksi kerättiin muita matkustajia taas toisilta hotelleilta, ennen kuin päästiin kunnolla baanalle. Matkaa Meteoraan oli noin 200 km joten kyllähän siinä taas istumista riitti.

Puolentoista tunnin ajomatkan kohdilla pysähdyttiin pitämään taukoa Ioanninan lähettyvillä tienvarsikippolaan. Tulimme sikäli sopivaan aikaan, että siellä ei ollut juuri muita ennen meitä, mutta heti jälkeemme paikalle tuli bussilasteittain ihmisiä. Tilasimme frapet; ne olivat automaattikahvia ja melko karmivan makuisia.

Taukopaikka.

Pahanmakuinen automaattifrappe.

Jatkoimme toiset puolitoista tuntia bussissa, ja tulimme sitten Meteoraan. Se on luonnonmuovaama paikka keskisessä Pohjois-Kreikassa, jonne on korkeiden kalliotolppien päälle rakennettu luostareita, varsin vaikeakulkuiseen maastoon. Luostareita oli jäljellä enää kuusi. Maisemat olivat jo sen arvoiset, että tänne tosiaan kannatti tulla parinsadan kilometrin päästäkin. Paikan erikoisuutena oli täällä aikoinaan kuvattu Roger Mooren tähdittämä James Bond-elokuva "For your eyes only". Emme kuitenkaan tehneet päivän retkeä sinne, vaan "The Great Meteoron"-luostariin.

Meteora.

Meteoran kalliomuodostumia.

Bussilla pääsimme suhteellisen lähelle luostaria, vaikka olihan siinä vielä jalkamiehelle ja -naiselle kivuttavaa, ennen kuin luostari saavutettiin. Tämäkin luostari oli valtavan kivipaaden päälle rakennettu; äkkisuoraa pudotusta alas Kalampakaan oli 200 metriä, joten voi vain kuvitella miten hankalaa näiden talojen rakentaminen tänne on aikoinaan ollut. Syy siihen, miksi nämä bygattiin tänne oli ilmeinen; kun ne olivat korkealla, ne olivat näin ollen myös lähempänä taivasta ja Jumalaa.

The Great Meteoron.

Kävelyreitti luostariin.

Meteoraan kannattaa tulla aamupäivällä, sillä iltapäivästä alkaa olla turistitungosta. Kyllä siellä jo ennen yhtätoistakin väkeä piisasi riittämiin. Luostarivierailijoille oli olemassa dresscode-säädökset, mutta lipunmyynnistä sai lainakledjuja jos kevytmielisesti pukeutunut yritti haram-vetimillä ineen. Sellaiseksi luokiteltiin naisilla housut (?), ja mekonpituus piti peittää polvet, eikä olkapäitä näkyvillä. Miehillä shortsit eivät saaneet olla liian lyhyet eikä "vaimonhakkaajapaitojakaan" katsottu suopeasti (kuka sellaiseen pukeutuisi nyt muutenkaan?).

Tavarankuljetushissi luostariin.

Näkymä luostarin parvekkeelta Kalampakaan.

Kämppä kivalla paikalla.

Sisäänpääsyhinta kuului retken hintaan, joten en tiedä paljonko lipusta olisi pitänyt maksaa. Paikallisopas tuli kertomaan ryhmällemme juttua luostarin päivärytmistä ja tavoista, sekä kertoili luostarimaalauksista, pyhimyksistä ja sen semmoista. Opaskierroksen jälkeen oli hetkinen omaa aikaa kierrellä luostarialueella, jonka käytimme sitten kuvaamiseen ja "reikä lattiassa"-vessassa käymiseen. Huomattiin sitten, että kiire alkoi tulemaan takaisin bussille, joten nopeutimme askelvauhtia sillä seurauksella, että hiki virtasi noroina seljässä ja muuallakin.

Pyhimykset.

Ajukopat.

Luostarin sisäpiha.

Pitäähän luostarilla kisse olla. Mau!

Weecee.

Vanhoja keittiövälineitä.

Seuraavaksi ajoimme bussilla lähistöllä olevalle näköalapaikalle. Räpsittiin lisää kuvia. Täältä näkyi luostari, jonne James Bond kiipesi elokuvassaan. Jatkoimme sitten matkaa ikoni-kauppaan; peruspakkomyyntiä turistiryhmille, mutta sai sieltä myös talon tarjoamaan makeista ja ouzoa sekä esittelyn, miten ikoneita valmistettiin. Pp osti kassillisen jotain kamaa, mä tyydyin pariin jääkaappimagneettiin. Samalla osallistuttiin johonkin arpajaisjutskaan.

Horisontissa "James Bondin" luostari.

Sitten muutaman kilometrin päähän lounaalle. Se oli hieman sekava lounaskippola valintamenetelmineen. Erilaisia ruokalautasia piti valita, pääruuissa oli nainen annostelijana. Otin lihapullat. Ei mikään viiden tähden sapuska, mutta paikka oli siisti.

Hypättiin bussiin ja lähdimme ajelemaan pikkuhiljaa takaisin päin. Alkumatkasta julkistettiin arpajaisten voittajat; mä sain uuden jääkaappimagneetin, Pp pokkasi tietysti pääpalkinnon, ihan ehdan ikonin. Ikonihan on vähän niin kuin maan lippu, sitä ei saa hävittää, joten siinäpä keksii Pp ikonilleen käyttötarkoitusta.

Nukahdin bussiin. Herätessäni olimme saapuneet Metsovo-kylään, jossa teimme väliaikastopin. Se oli vuorilla, varsin alppimainen kylä. Toi mieleen Sveitsin tai Itävallan. Ei ollut kuumakaan, ehkä 26 astetta. Aluksi piipahdettiin paikallisessa kaupassa maistelemassa juustoja ja tilkka punaviiniäkin oli tarjolla. Emme ostaneet, en tiedä ostiko kukaan sieltä mitään. Sitten oli melkein tunti aikaa tutustua kylään. Tehtiin pieni kävelykierros, jonka jälkeen koitettiin mennä kahville. Tarjoilijaa ei hotsittanut meitä palvella, vaikka viittoiltiin häntä ahkerasti luoksemme. Semmoinen kyllä suututtaa ja luokitukseltaan lähtee 0/5. Harmitti sen verran, että jos olisin saanut selville kippolan nimen, niin olisin voinut tehdä Tripadvisoriin paikasta arvostelun.

Metsovo.

Naamiointia á la saksalaiset.

Sitten vielä pari tuntia bussissa, ennen kuin pääsimme hotellille. Suurin osa tiestä oli onneksi moottoritietä, mutta kyllä silti tiesi bussissa istuneensa lähes 500 kilsan edestä. Raskas 12 tunnin retkipäivä, mutta maisemat olivat sen verran upeita, että ne kannatti käydä katsomassa. Ihan ok, 3/5 reissu.

Hotellilla olimme seitsemältä, mentiin heti uimaan. Vesi tuntui kylmältä. Sitten suihkun kautta kylille, otimme jälleen venebussin. Sen verran olimme myöhempään liikkeellä, että ravintolat pullistelivat ihmisistä. Päädyimme Veneziano-nimiseen ravintolaan, jossa oli vain yksi pöytä vapaana, menimme siihen. Olisin ottanut lamb-souvlakin, mutta sitä ei ollut tarjolla. Hätäratkaisuna otin kleftikon. Se oli luokaton suoritus. Ruuassa oli luu, ei oikein mitään syötävää, mausteet ja maut pahoja. Ei voi antaa enempää kuin 1/5. Pitäisi vaan uskoa se, että Kreikassa ei kannata mennä italialaiseen ravintolaan ja ottaa siellä kreikkalaista ruokaa, se ei vaan toimi. Pp otti kokkiniston, se oli spaghettia ja lihaa. Se näyttikin paremmalta ja kuulemma myös maistui. Palvelu kippolassa oli kuitenkin nopeaa ja vessa oli hauska, kun se oli ravintolan yläkerrassa ja siellä oli varmaan 60 astetta lämmintä.

Käytiin sitten vielä kaupassa ostamassa postikortit ja -merkit sekä aamiaiskamppeet ennen kuin palasimme istuskelemaan hotellin parvekkeelle hyttysten syötäväksi. Askeleita 9400.