298# Pikaisissa

Yritetäänpä katkaista blogilla vallinnut hiljaiselo kirjoittamalla muutama rivi tekstiä. Puoli kupillista semi-jäähtynyttä kahvia aikaa:

1. Strindberg.

Käytiin Pp:n kanssa viikolla herkuttelemassa kyseisessä ravintelissa. Aiemmin helmikuussa oltiin käyty siellä myös, syöty pitkän kaavan mukaan ja juopoteltu vielä kuohuviinit päälle. Tasokas paikka hyvällä paikalla, ja tietysti maksaa hunajaa, mutta silti kippola ei jäänyt mieleeni ainakaan ruoan osalta. Mutta nyt! En tiedä oliko kokki vaihtunut vai oliko ruokavalintani onnistunut, mutta safka oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Muistelen kaiholla vielä päivienkin päästä. Söin itse härän tournedoksen ja Pp valitsi Bellmanin pannun, ja molemmat vallan loistavia. Ei tästä voi antaa arvosanaksi vähempää kuin 5/5. Suosittelen pöytävarausta (arki-iltanakin pöydän sai vasta klo 19.30, paria päivää aikaisemmin tilattuna) ja ehkä vähän fiinimpää kolttua päälle.

2. Itsenäisyyspäivä.

Osui kerrankin sopivalle viikonpäivälle ja sai pidennetyn viikonlopun. Tampereen "linnanjuhlia" en telkasta niin intensiivisesti katsonut, ohjelma rullasi taustalla sen verran, että tiesin mitä tapahtuu, jos jotain poikkeuksellista tapahtuisi. Kättelyn katsominen on muutenkin typerää, uskon että jokainen vieras osaa sen tarvittaessa suorittaa. Vaatteista en osaa sanoa tuon taivaallista.

Vain yhden haastattelun kohdalla ihmettelin, kun nuori kikkarapää vastaili "mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?"-kyssäriin tyyliin "ei se nuorille mitää merkkaa, tätä kandee kysyy joltai vanhemmilt tyypeilt" sekä Lipposkan maahanmuuttaja-jargonin, josta ei voi luopua edes itsenäisyyspäivän juhlissa.

Päähuomion saavutti tietysti ulkona hilluvat mielenosoittajat, jotka tuhosivat omaisuutta, hakkasivat niin poliisit kuin poliisihevosetkin (mikä on ainoa eläin, jolla on mulkku selässä?). Seuraavana päivänä lehdissä haastateltiin - ja Facebookissa niin osuvasti vitsailtiin - näistä nykypäivän lipunpolttaja-sankarloista, jotka osasivat kääntää selän pippurisuihkeella ja joilla krapulakaljat odottelivat muovipussissa. Päivääkään ei oltu tehty töitä, mutta minulle jäi vähän epäselväksi, millaisen Suomen he oikein haluaisivat?

3. Jouluostokset.

Vaikka on pitkä viikonloppu ollutkin, niin olen pidättäytynyt brenkusta. Siten energiatasoni oli kohtuukorkealla ja pääsin lauantaina aloittamaan jouluostosten suorittamisen. Ennätysaikoihin, sano. Yleensähän mä käyn kerran hakemassa tuskastuttamassa ideoitani, ja sitten seuraavalla rykäyksellä ostan kaikki lahjat kerralla, juuri viimeisenä viikonloppuna ennen joulua. Mutta nyt avasin pelin jo heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina. Kun saa pään auki, niin itseluottamus nousee ja lahjaostokset edistyvät kuin itsestään? Noh, tiedä siitä.

Joku muu oli saanut meinaan saman idean. Menin lähi-itäkeskukseen, auton jätin jo suosiolla kauimmaiseen parkkipaikaan. On meinaan joskus käynyt niin, että olen autolla ängennyt kapeisiin parkkialueisiin, huomatakseni, että se on aivan liian jumissa että sieltä pääsisi edes pois, saatikka että löytäisi parkkipaikan.

Pari lahjaa sain hankittua, kolmaskin oli mielessä, mutta en löytänyt sitä ja aika loppui. Olin tällä kertaa varannut vain reilun tunnin ostosaikaa, ja suurin osa tuosta meni jonottamiseen kassoille. Ainakin siinä liikkeessä missä vierailin oli sangen huono se jonotushomma; siellä oli puolittain numerovuorojärjestelmä käytössä ja puolittain taas ei. Sangen sekavaa. Aluksi mulla ei ollut sitä vuoronumeroa ja yritin kysyä muilta asiakkailta, tietävätkö he käytännön. Eivät tienneet, mutta silti jonottelivat :D

4. Kiroilulakko.

Tullut kalliiksi niin kuin ajattelinkin. Olen kiroillut yli kuudenkympin edestä tähän mennessä, 41€ olen jo maksanut mutta pari kymppiä taitaa olla vielä pulitettavaa. Jahka joulu ja stressi tässä kiihtyvät, niin eiköhän summakin verrannollisesti kasva. Vuoden loppuun saakka siis jatkuu tämä.

Että semmosta. Otetaas vielä vikat huikat aamukaffesta.