616# Pikaisissa, 4

1. Mikä aika nyt on?

Viime aikoina on herätty ihmettelemään, mitä järkeä kellojen siirtelyssä on. Sellaistakin mahdollisuutta on väläytelty, että siitä luovuttaisiin kokonaan - jahka tietysti EU:lta saadaan siihen lupa kun eihän mitään uskalleta omin päin toteuttaa. Jos aikojen siirrosta luovutaan, niin sitten tarttis päättää mihin aikaan jäädään. Jonkinlaisen äänestyksen taisi Suomessa voittaa talviaika - eli normaaliaika. Se on minun mielestäni käsittämätöntä, miksi ihmeessä talven pimeyttä ihaillaan niin että halutaan pimeän koittavan kolmelta jo täällä Etelä-Suomessakin? Ei pienintäkään järkeä. Vastaavasti kesäaikaan auringonnousu koetaan kahden jälkeen yöllä. Se on mielipuolista. Ainoa etu talviajassa on merkki siitä, että halutaan kuulua länteen vääntämällä klokut lähemmäs Euroopan aikaa - eikä Venäjän. Jos joku aika nyt pitää valita, niin ehdottomasti pysyvä kesäaika, mutta mikä vika on nykymeiningissä ja kellojen siirrossa? Siinä on jokaiselle jotakin. Ja jos joku nyt kärsii tunnin jetlagista kaksi kertaa vuodessa, niin hei kamaan...

Tiesittekö muuten, että Etelä-Amerikassa kellonsiirto menee päin vastoin, eli kun "meillä" siirrytään kesäaikaan, he siirtyvät talviaikaan, jolloin aikaero maiden välillä muuttuu kahdella tunnilla? Suomessa kesäaikaa kokeiltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1942 (vakiintunut käytäntö tuli vasta v. 1981), jolloin Orimattila hylkäsi kesäajan ja pysytteli yksinään normaaliajassa. Se ei sinänsä ole poikkeuksellista nykyaikanakaan, että valtion sisällä toiset noudattavat kesäaikaa ja toiset eivät, tämä tuli itsekin koettua Meksikossa. Sitä en tiedä miten vaikeaksi sellainen tekee arkielon.

2. Ruudun tuijottelua

Melko vähän tulee nykyään katseltua telkkaria. Futiksen katselustakin olen luopunut lähes tyystin. Perusohjelmista mulla on joku ihme fiksaatio Huutokauppakeisari-ohjelmaan, vaikken ihan ymmärrä miksi tätä katson, se on jaksosta toiseen samaa penninvenytystä tylsillä tavaroilla. Toki se todistaa sen jonka kaikki tietävätkin, että ahneella on hyvätuloinen loppu, ainakin verotietojen perusteella. Toinen mistä pidän, on Haluatko miljonääriksi-ohjelma. Pp ei voi sietää sitä juontajaa ja montaa muutakin se tuntuu ärsyttävän; onhan se vähän sellainen retkun oloinen, mutta tuntuu onneksi päässeen eroon viime vuosien epäkohteliaisuuksistaan. Enkä mä sitä juontajan vuoksi katsokaan vaan tyhmien ihmisten ja vaikeiden kysymysten vuoksi. Samalla tulee testattua omaakin sivistystä. Mutta se mikä täytyy tunnustaa, niin kyllähän Suomiversion kysymykset ovat paljon vaikeimpia kuin muualla. Toisissa maissa ovat paitsi helpommat kysymykset myös paljon enemmän niitä oljenkorsia.

Juontajista puheenollen, minua ärsyttää kovasti se Paasosen Heka joka juontaa ainakin visailuohjelmat Et sä tiedä ketä mä oon ja The Wall Suomi. Jälkimmäistä olen katsonut joka jakson, mutta tuntuu, että se seinä ukottaa huolella; ei niin poikkeuksellisen huonoa tuuria voi olla jokaisella kilpailijalla.

Lauantaisin tuli syksyn aikana Gaala, josta olen tykännyt myös. Se on kerännyt murskakritiikkiä ja siksi jätin ensijaksot katsomatta, mutta kun kerran sitä puolivahingossa vilaisin, niin sehän oli aivan mahtavaa huumoripläjäystä vaikken nyt mikään maailman suurin Aku Hirviniemi-fani olekkaan. Harmi kun tälle ei saada jatkoa.

Toisin kuin televisiota, YouTubea tulee katsottua päivittäin huomattavasti enemmän. Opetus- ja työmielessä tarkistan ohjeistukset näppärästi; miten huollan tietokoneen, miten ostan metrolipun Bangkokissa, miten valmistan kinkkupiirakan. Sellainen helpottaa kyllä elämää merkittävästi. Biisivalikoimaa riittää enemmän kuin iltoja elämässä. Pidän pelivideoista ja -striimeistä. Seurailen muutamia vlogaajia, erityisesti tiuhaan tahtiin arkipäiväisiä videoita julkaisevaa Niilo22:sta. Haaveilen eri matkakohteista katsomalla reissuvideoita. Joskus katson matkavideoita tuntien helpotusta, ettei tarvitse kaikkialle mennä. Suurella innoituksella olen seurannut äijäkaksikon "Bald and bankrupt" ja "Harald Baldr":n seikkailuja Intiassa. Aivan loistavaa settiä!

3. YT:t

Yrityksessämme oli jokasyksyiset yhteistoimintaneuvottelut. Viime vuonna porukkaa pistettiin niin runsain mitoin pihalle, että elättelin toiveita jos tänä vuonna oltaisiin potkujenjakotilaisuuksilta vältytty. Mitä vielä, tällä kertaa oma osasto tuntui joutuneen melkoiseen luotisateeseen. Samaan aikaan kanssani yritykseen siirtyneistä tuntui jokainen saavan nyt potkut. Se on kyllä sääli. Selvisin itse kuin koira veräjästä, enkä ymmärrä oikein syytäkään. Miksi minut säästettiin? Tunnen firmassa vain muutamia ihmisiä, esimiestäni en ole koskaan edes nähnyt. Enkö olisi ollut niin helppo poispotkittava, jota kukaan ei jää kaipaamaan? Nyt ovea näytettiin perheellisille joista jotkut ovat sen verran ikääntyneitä jo, että mahtavatko koskaan mitään uutta duunia enää saadakkaan? Eipä silti, olen alkanut vaikeuksien jälkeen viihtymään työssäni, ja olisi ollut harmi joutua kilometritehtaalle. Taidan olla pomolleni yhden velkää, ja lopetankin hänestä paskanpuhumisen toistaiseksi tähän.

YT-prosessi on kyllä prosessina paskamainen. Ne kestävät kuukausitolkulla, ja niitä lykätään ja siirretään ja toimenpiteitä suoritetaan neuvotteluiden jälkeen viikkotolkulla. Koskaan ei voi tietää, milloin puhelin soi tai meili puhelimeen kilahtaa "tulisitko vähän tänne". Jonkinlaisen reiluuden perään tässä kuuluttaisin.

Toivottavasti saisi nyt hommailla rauhassa seuraavat vähän aikaa. Elämä on tarpeeksi ikävää jo muutenkin, joten olisi suotavaa, että edes duuni maistuisi joltain. Jolltakin ei-pahalle.

416# Pikaisissa, 3

1) Seinäjoki

Olin pari kuukautta ollut tietoinen viikonlopun kestävästä Seinäjoki-keikasta, ja siitä saakka se oli kalvanut mieltä kuin kivi kengässä. Paikka on jotain niin uskomattoman masentavaa, etten toista tiedä. Ei henkilökohtaista, veikkonen; Seinäjoen tilalla voidaan käyttää Pieksämäkeä tai Outokumpua. Niitä yhdistävät tekijät, että ovat keskellä korpea, jumalattoman kaukana sivistyksestä. Paikka on täysin kuollut mutta ne harvat ihmiset joihin siellä saattaa törmätä, ovat ainutlaatuisia maailmassa. Punaniskoja. Viikonlopun vietto tuollaisessa paikassa on kauheaa. Miten ihmeessä joku viitsii asua siellä pysyvästi? Ja miksi tälläisiä paikkoja tehdään, mikään niiden funktio on?

Aivan yhtä karmea kokemus kuin viimeksikin, kun kävin pari vuotta sitten. Kunniamaininta taksikuskille, joka ei osannut yhden kilometrin matkaa hotellilta kohteeseen. Mitäs sitä nyt näitä pieniäkään paikkoja turhaan opettelemaan? Omituista oli myös löytää hotellin minibaarista salmiakkia? Arvosana 1/5.

2) Kärpänen

Seinäjoelta olisi tietysti kätevä siirtyä surinamaiseen ja omituisesti nimettyyn Lahden kaupunginosaan, mutta tällä kertaa aihe on paljon konkreettisempi. Porukat on nääs taas kerran ulkomailla ja juutuin kräshäämään heidän residenssiin. Maanantaina, ottaessani päikkäreitä, olen ihan varma että semmoinen  kärpänen syntyi tyhjästä. Se ei ollut siellä tullessani töistä, vaan nimenomaan aistin sen syntyvän jossakin ikkunansyvennyksessä, jonka lämpimän iltapäivän auringonvalo aktivoi. Se pörähteli pari kertaa omituisesti, aivan kuin ihmetellen syntymäänsä ja maailmaansa. Puoli minuuttia riitti opettamaan sille tarvittavan lentokyvyn.

Se oli semmoinen isokokoinen ja häijy. Semmoinen mistä lähti aivan kauhea pörinä ja joka ei malttanut yhtään laskeutua aloilleen. Hain mainoslehdykän ja aloin huitomaan sitä osumatta. Muistin, miten olin kertonut Pp:lle aiemmin kärpäsen olevan älykkäämpi kuin 4-vuotias ihmislapsi. Tämä veijari oli poikkeuksellisen lahjakas tai sitten ihminen oli, noh.. kärpänen osasi mennä ikkunanverhon taakse jemmaan sanomalehden ulottumattomiin.

Poistuin porukoilta ja unohdin kärpäsen. Palatessani illan pimennettyä pörinä alkoi saman tien kattolampuissa kun löin valot päälle. Tällä kertaa se ei menisi edes ikkunaan, vaan selvästikin pörräsi ihastelemassa valoloistoa kattojen tasolla. Pidin huolen nukkumaan mennessäni, ettei se eksyisi makuuhuoneeseen petikaveriksi.

Aamulla kärpänen oli taas totutusti vauhdissa. Tein muutaman tappoyrityksen Hesarilla - joka onkin kyseisen lehden ainoa järkevä käyttötarkoitus puusaunan lämmittämisen lisäksi - mutta ohi meni. Miten se voikin olla niin jumalattoman vikkelä?

Työpäivän jälkeen tein itselleni ruokaa, kärpänen pörräsi pään yläpuolella siksakkia hermostumiseen asti. Eikö porukoilla voi jumalauta edes Raidia olla himassa? Sain ruoan lautaselle jonka vein keittiön pöydän ääreen, mutta palasin vielä jääkaapille hakemaan juomaa. Kuulin miten surina lakkasi. Ja kyllä, siellähän se oli laskeutunut keskelle lautasta aterioimaan sapuskaani! Voi helkkari, nyt se sai varmaan sen verran energiaa että elää vielä lisää!

Aloin googlaamaan kuinka kauan moinen paskasäkki elää ennen kuin kuolee vanhuuteen. Kuulemma 2-4 viikkoa! Mä ajattelin että tuommoinen olisi ollut päivässä kanttuvei. Masensi melkein yhtä paljon kuin viikonloppureissu Seinäjoelle.

Seuraavana illalla sain kärpäsen kusetettua valojen avulla saunaan. Hahaa, mätäne siellä kunnes seuraavan kerran järjestän sinulle lämpimät olot ennakoiden kuoleman jälkeistä elämääsi! Otin sitten samalla siinä suihkun, ja niin vain käsittämättömästi kärpänen pääsi saunan puolelta lentelemään taas ympärilleni. Koitin kastella sitä suihkulla, mutta kärpänen ei tuntunut olevan siitä moksiskaan.

Ajattelin sitten, että saanpahan lukitettua sen edes kylppäriin. Laitoin ovet kiinni huolellisesti. Kuuntelin tovin kylppärin ulkopuolella. Ei pörinää. Jes! Laitoin valot päälle ja asetuin sohvalle katsomaan telkkaria. Olisikohan siinä mennyt viisi vai kymmenen minuuttia kun kärpänen tuli taas kiusaamaan minua pörinöillään ja lentelyillään. Miten semmoinen voi päästä lähes ilmatiiviin oven läpi? En kerta kaikkiaan tajua?

Sotamme kestää nyt neljättä päivää. Kärpänen johtaa 4-0. Alan nyt tutkimaan netistä, miten moisen kusipään saa hengiltä. Imurilla, kärpäspaperilla, myrkyillä... ? Bring it on!

3) Q-teatteri

Tallen ja Tommi Korpelan innoittamana alkoi tekemään mieli teatteriin. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta kun sellaiseen mielin "vapaaehtoisesti" tai ainakin oma-aloitteisesti. Viime visiitistä on siitäkin vuosia. Mutta testataan nyt kulttuuritapahtumaakin välillä. Kavaljeerina Pp.

Ensiksi kuitenkin Mamma Rosa-ravintolaan syömään. En ollut koskaan käynyt. Ihan siisti ravintola vaikkei pöytäliinaa ollutkaan. Palvelu oli ystävällistä, vaikka jälkkäriksi tilattu kahvi tulikin vasta kolmannen pyyntikerran jälkeen. Ruoka oli kallista ja vähän omituista. Pelasin varman päälle ja tilasin pizzan. Ihan ok, muttei mikään maailman paras. Pp tilasi vasikkaa. Ei nyt mielestäni hinta-laatu -suhde aivan kohdannut joten annan vain 3/5.

Sitten teatteriin. Q-teatteri oli niin ikään Töölössä, joten jatkoimme sinne ravintolasta kävellen kun hyvää aikaa oli vielä tuhlattavana. Teatterissä pyöri näytelmänä tällä kertaa Jani Volasen ohjaama Jälkeenjääneet. Se oli keskiviikkoillalta loppuunmyyty, olimme tietysti hankkineet netistä liput hyvissä ajoin etukäteen. Mikään jättisuurihan teatteri ei kooltaan ollut. Henkilökunta oli niin ikään minimissä; ovensuulla oli naulakko muttei henkilökuntaa valvomassa narikkaa. Pieni baarinpuoli oli vastapäätä. Odotussalissa oli muutamia penkkejä, jotka eivät millään riittäneet kaikille odottajille. Vessat olivat niin ikään kortilla; vain yksi koppi miehille ja toinen naisille sekä ilmeisesti jokin unisex-vessa.

Salin ovi avattiin täsmällisesti klo 19. Istumapaikkoja ei ollut eikä penkkejä edes numeroitu, joten täällä päti sitten vahvimman oikeus ja nopeat syövät hitaat. Me istuimme keskiriveillä keskipenkeillä. Ihan ok paikka. Sali tuli täyteen. Vaikka mulla oli lyhythihainen, niin salissa oli mielestäni turkasen kuuma. Tosin, mulla on nykyään aina kuuma missä tahansa sisätiloissa.

Näyttelijöistä en tuntenut kuin Tommi Korpelan, joskin muidenkin näyttelijöiden ääni kuulosti tutuilta. Näytelmä koostui pienistä esityksistä, kokonaisuudessaan se käsitteli ihmiseloa absurdilla tavallaan. Avausjakso oli mahtava, upposi juuri mun huumorintajuun kuin veitsi voihin. Sai nauraa vedet silmissä niin että sukat syyhysi jaloissa. Olin ollut vähän skeptinen, että toimiiko tuollaiset muka-hauskat jutut. En ole koskaan esimerkiksi digannut mistään stand up-komiikkajutusta; en livenä enkä telkkarista. Mutta nyt oli kyllä 5/5.

Väliaika meni jonotellessa baarin puolelta kuoharia. Se oli aika edukas, vain 7€ / pikkolopullo. Kietaistiin sellaiset naamariin. Vessaan olisi tehnyt varmuuden vuoksi mieli, mutta jonotus oli melkoinen niin meni sitten pidätyshommiksi kuin poliisin työ. Pilli jo soipi näytelmän jatkumisen merkiksi.

Toinen jakso ei ollut aivan niin loistava kuin ensimmäinen, tai sitten ehkä odotukset olivat kohonneet pilviin. Mutta kokonaisuudessaan yksi parhaimmista näytöksistä mitä olen nähnyt. Käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijätyöskentelyt jne olivat kyllä täydellisiä, ihmettelempä miten kukaan osaa sellaista luoda. Täytyy alkaa jatkossa keskittymään tähän teatteripuoleen ehkä vähän enemmän, ei se hullumpaa vaihtelua ole ainaisille leffateatterikokemuksille.

341# Pikaisissa, 2

1. Nistit.

Oon niiiiin kyllästynyt näihin. Joo joo, elämä on kauheeta ja luonne on herkkä ja altis houkutuksille. Maanantaiaamuna taas töihin, metrolla. Ei edes Metrolehteä luettavaksi, joten joudun käyttämään ajan seuraamalla kanssamatkustajia. Sörnäisistä tulee kaksi kaveria jotka ovat sekaisin kuin seinäkellot. Toinen mumisee puhelimeen "Ällät on aivan loppu...". Voi jessus sentään. Osa menee aamujunalla töihin ja osa hakemaan päivän annostaan keskustasta. Jos näiden nistien elämä on ollut paskaa niin nytkö se on sitten vähemmän paskaa? Todella hienolta näytti touhu juu. Häshtägit kannabislailliseks, yhteiskunnanvika, tasaneikayonnenlahjat.

2. Helteet

Tämä on sentään hyvä uutinen. Tiedän, että etenkin hesalaisia tässä kusetetaan, koska kylmän meren ansiosta täällä ei koskaan ylity helleraja 25 astetta. Joka sekin on kusetusta, koska "oikea", standardimainen hellerajahan on +30 astetta, mutta sellainen ei montaa kertaa vuosikymmenessä Suornessa ylity. Mutta ei välitetä siitä. Se reilu parikymppiäkin on hyvä. Toki se tarkoittaa, että kämppäkin lämpiää kolmikymmenasteiseksi, mutta se nyt on pieni hinta siitä, että edes ulkona on siedettävää.

Mutta nämä helteistä kitisijät ottaa kupoliin. Lueskelin eilen hehkutusuutista iltasanomista, ja uutisen jälkeen ainakin yhdeksän kommentoijaa kymmenestä valitti helteistä - jotka eivät siis olleet vielä alkaneetkaan ja jotka ovat "kusetushelteitä", että oikea kesä on 10-15 astetta ja vähän tihuttaa. En jaksa ymmärtää, mikä ilo on asialla provosoidea, mutta onneksi kaikki tietävät, että oikeat kesäkelit ovat 30-35 plusasteen  kieppeillä, ja tämä tuo nautintoa 100%:lle suomalaisista.

Siis olettaen, että meillä olisi kesäkelit. Suomihan on siinä mielessä vähän harmillinen, että täällä on vain 3 vuodenaikaa.

3. Loma

Se alkaa viikon päästä. Tai, mä lasken, että mun loma alkaa jo perjantaina klo 17 kun pääsen töistä. Pian se on jo ohi, joten pessimistisen työläisen kannattaakin ottaa kaikki ilo irti tästä viimeisestä työviikosta, jolloin kaikki on vielä edessä.

298# Pikaisissa

Yritetäänpä katkaista blogilla vallinnut hiljaiselo kirjoittamalla muutama rivi tekstiä. Puoli kupillista semi-jäähtynyttä kahvia aikaa:

1. Strindberg.

Käytiin Pp:n kanssa viikolla herkuttelemassa kyseisessä ravintelissa. Aiemmin helmikuussa oltiin käyty siellä myös, syöty pitkän kaavan mukaan ja juopoteltu vielä kuohuviinit päälle. Tasokas paikka hyvällä paikalla, ja tietysti maksaa hunajaa, mutta silti kippola ei jäänyt mieleeni ainakaan ruoan osalta. Mutta nyt! En tiedä oliko kokki vaihtunut vai oliko ruokavalintani onnistunut, mutta safka oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Muistelen kaiholla vielä päivienkin päästä. Söin itse härän tournedoksen ja Pp valitsi Bellmanin pannun, ja molemmat vallan loistavia. Ei tästä voi antaa arvosanaksi vähempää kuin 5/5. Suosittelen pöytävarausta (arki-iltanakin pöydän sai vasta klo 19.30, paria päivää aikaisemmin tilattuna) ja ehkä vähän fiinimpää kolttua päälle.

2. Itsenäisyyspäivä.

Osui kerrankin sopivalle viikonpäivälle ja sai pidennetyn viikonlopun. Tampereen "linnanjuhlia" en telkasta niin intensiivisesti katsonut, ohjelma rullasi taustalla sen verran, että tiesin mitä tapahtuu, jos jotain poikkeuksellista tapahtuisi. Kättelyn katsominen on muutenkin typerää, uskon että jokainen vieras osaa sen tarvittaessa suorittaa. Vaatteista en osaa sanoa tuon taivaallista.

Vain yhden haastattelun kohdalla ihmettelin, kun nuori kikkarapää vastaili "mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?"-kyssäriin tyyliin "ei se nuorille mitää merkkaa, tätä kandee kysyy joltai vanhemmilt tyypeilt" sekä Lipposkan maahanmuuttaja-jargonin, josta ei voi luopua edes itsenäisyyspäivän juhlissa.

Päähuomion saavutti tietysti ulkona hilluvat mielenosoittajat, jotka tuhosivat omaisuutta, hakkasivat niin poliisit kuin poliisihevosetkin (mikä on ainoa eläin, jolla on mulkku selässä?). Seuraavana päivänä lehdissä haastateltiin - ja Facebookissa niin osuvasti vitsailtiin - näistä nykypäivän lipunpolttaja-sankarloista, jotka osasivat kääntää selän pippurisuihkeella ja joilla krapulakaljat odottelivat muovipussissa. Päivääkään ei oltu tehty töitä, mutta minulle jäi vähän epäselväksi, millaisen Suomen he oikein haluaisivat?

3. Jouluostokset.

Vaikka on pitkä viikonloppu ollutkin, niin olen pidättäytynyt brenkusta. Siten energiatasoni oli kohtuukorkealla ja pääsin lauantaina aloittamaan jouluostosten suorittamisen. Ennätysaikoihin, sano. Yleensähän mä käyn kerran hakemassa tuskastuttamassa ideoitani, ja sitten seuraavalla rykäyksellä ostan kaikki lahjat kerralla, juuri viimeisenä viikonloppuna ennen joulua. Mutta nyt avasin pelin jo heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina. Kun saa pään auki, niin itseluottamus nousee ja lahjaostokset edistyvät kuin itsestään? Noh, tiedä siitä.

Joku muu oli saanut meinaan saman idean. Menin lähi-itäkeskukseen, auton jätin jo suosiolla kauimmaiseen parkkipaikaan. On meinaan joskus käynyt niin, että olen autolla ängennyt kapeisiin parkkialueisiin, huomatakseni, että se on aivan liian jumissa että sieltä pääsisi edes pois, saatikka että löytäisi parkkipaikan.

Pari lahjaa sain hankittua, kolmaskin oli mielessä, mutta en löytänyt sitä ja aika loppui. Olin tällä kertaa varannut vain reilun tunnin ostosaikaa, ja suurin osa tuosta meni jonottamiseen kassoille. Ainakin siinä liikkeessä missä vierailin oli sangen huono se jonotushomma; siellä oli puolittain numerovuorojärjestelmä käytössä ja puolittain taas ei. Sangen sekavaa. Aluksi mulla ei ollut sitä vuoronumeroa ja yritin kysyä muilta asiakkailta, tietävätkö he käytännön. Eivät tienneet, mutta silti jonottelivat :D

4. Kiroilulakko.

Tullut kalliiksi niin kuin ajattelinkin. Olen kiroillut yli kuudenkympin edestä tähän mennessä, 41€ olen jo maksanut mutta pari kymppiä taitaa olla vielä pulitettavaa. Jahka joulu ja stressi tässä kiihtyvät, niin eiköhän summakin verrannollisesti kasva. Vuoden loppuun saakka siis jatkuu tämä.

Että semmosta. Otetaas vielä vikat huikat aamukaffesta.