214# Madeirapsa, osa 8

Laitetaas tämä viimeinenkin osa menemään, niin pääsee eroon tästäkin.

Herättiin vähän ennen kahdeksaa kaatosateeseen. Vesi ja tuuli paukutti parvekelaseja ihan tosissaan. Pp murehti, miten mahtaa viimeisen aamun uinti nyt sujua, mutta sade taukosi kuitenkin nopeasti.

Pp kävi kroolit heittämässä. Sitten palattiin huoneeseen ja viimeisteltiin pakkaukset. Matkalaukku piti olla pakattuna ja vietynä respaan klo 8.30, sillä ne toimitettaisiin taas eri kyydillä lentokentälle millä itse menisimme. Maksoimme samalla respaan piikin, jonka olimme onnistuneet allasbaarissa parina päivänä hankkimaan ja palautimme safety boxin avaimen (se oli maksanut 10 € / viikko + 10 €:n pantti).

Palasimme huoneeseen, söimme aamiaista, kulutimme pari tuntia aikaa, ennen kuin bussi tuli noutamaan meitä hotellilta. Se oli melkein vartin etuajassa - kuten mekin, joten vähän aikaa siinä vartottiin.

Oli naiskuski. Naisbussikuski. Minusta se oli outoa, kun en ollut nähnyt naisten paljoa ajavan edes henkilöautoa. Mutta hyvinhän tuo rattia väänteli, ja perille lentokentälle päästiin puolessa tunnissa.

Lentokentällä piti tietenkin jonottaa, ensin lähtöselvitykseen ja sen jälkeen turvatarkastukseen. Soinit vähän etuilivat, se ärsytti :)

Kentän puolelle päästyämme kävin vessassa, sen jälkeen käytiin vielä syömässä pizzapalat; me emme olleet ottaneet lentokoneateriaa, se olisi maksanut 10€/ naama + kaikkihan tietää miten paskalle se maistuu, joten hyvä oli syödä vähän etukäteen, kone oli kuitenkin Hesassa vasta klo 21 jälkeen ja koko päivää ei syömättäkään jaksaisi. Join olutta. Olin ostanut myös veden, jonka jostain syystä unohdin ravintolan pöydälle. Huomasin erheeni noin 15 sekuntia ravintolasta poistuttuani, palasin äkkiä takaisin mutta vesipullo oli jo viety. Jo oli tehokasta toimintaa. Voi pöljää.

Saimme täsmälleen samat paikat kuin menomatkalla, ja luulimme että nelihenkinen perhe tulisi taas meidän viereemme. He päätyivät kuitenkin meidän eteemme riville 13. Takana oli tyhjää, joten perheen mies meni taaksemme istumaan, ilmeisesti ei halunnut istua perheensä vieressä, jos oli jo viikon heitä katsellut. Edessämme istuvilla lapsilla taisi olla mahat sekaisin, koska koko ajan haisi pieru tai paska, jota paheksuimme kovaan ääneen olettaen, että siitä olisi ollut apua, mutta mitä vielä. Miten voi joku olla niin härski? Myös käytävän toisella puolen istunut Juice piti sormilla kiinni nokastaan.

Joimme Pp:n kanssa shamppanjat ja gt:t. Pp oli autolla kentällä, joten ei voinut juoda enempää, minä sen sijaan innostuin kittaamaan viiniä. Hyvinhän se sujui siinä sitten paluumatkakin. Pp opetti, että juomamme Gin on nimeltään "Beef eater" eli pihvinsyöjä, eikä "Bee feater", niin kuin minä olen luullut. Aika outoa? Noh, tarkistin asian myöhemmin sanakirjasta, ja "Beefeater" tarkoittaa sellaisenaan Lontoon Towerin vartijaa, mutta minulle tuo on tästä lähin kyllä "Pihvinsyöjä".

Hesaan laskeututtiin klo 21 kieppeillä, ulkona vallitsi +3 asteen keli. Oli se vähän epäreilua; Madeiralla oli ollut lähtiessä +25, joten äkkiä piti etsiä repusta pitkähihaista ja takkia niskaan.

Matkalaukut tulivat nopeasti. Pp suunnisti autolleen, minä puolestani taksiin. Nuori jätkä ajoi reilun neljänkympin hintaan minut kotiin. Masennutti todellakin olla taas kotona, loma lopussa, ja seuraavana päivänä töihin. Ei auttanut edes se, että yksi päivä viikosta oli jo mennyt, ja näin ollen jäljelle jäänyt työviikko olisi vain nelipäiväinen. Vaan kun seuraava loma on puolen vuoden päästä, jos ei ole sitä ennen saanut kenkää tai kuollut, niin ei se paljoa lohduta. Ja niin jumalattoman kamala talvikin vielä kokonaisuudessaan edessä. Ei, ei sitä kestä selvinpäin, joten otin vielä muutaman naukun himassa ennen nukkumaan menoa (klo 1 kieppeillä). Ja aloin henkisesti valmistautumaan tulevaan.