213# Madeirapsa, osa 7

Aamiaisen jälkeen suunnattiin Lidon (hotellialue) yläpuolella kulkevalle levadalle. Aiemmin oltiin nähty sinne opasteetkin, mutta nyt kapea rappuskuja näytti kadonneen kuin tuhka. Sahattiin samaa katua edes takaisin, kunnes viimein löydettiin oikealle baanalle.

Oli siinä aika kapuaminen, että pääsi mäen rinteelle, mutta viimein pääsimme "ihan oikealle" levadalle, sellaiselle jossa vesiränni kulki vierellä koko ajan. Kävelylle jäi arviolta 40 senttiä leveä koroke, jota pitkin marssittiin. Toisin kuin perjantaina, täällä tuli tuon tuosta kävelijöitä vastaan, joita piti päästää ohi, rinnakkain kun ei mahtunut ohittamaan. Yllätyksekseen olivat lähes kaikki paikallisia. Ehkäpä levada tarjosi heille oikotien tai olivat sitten muuten vain kävelyllä pyhäpäivän kunniaksi.

Nähtiin valtavia banaaniviljelmiä. Paikalliset toukohousut ohjasivat vieläkin kasteluvettä levadasta palstoilleen. Vähän ihmetytti, mistä asti vesi oikein tulee, ja mistä sitä riittää, ja miten veden saa juoksemaan levadassa ilman, että se pursuaa reunoiltaan yli? Ja siksi toisekseen, eikö merenrannassa muka sada niin ettei ilman tällaista satoja vuosia vanhaa kastelujärjestelmää selviäisi? Nytkin tummia pilviä oli kertynyt taivaalle, joista muutaman kerran ripautti vettäkin. Ei siinä nyt sentään läpimäräksi kastuttu, mutta vähän joutui sadetta pitämään. Ja muutenkin saari tuntui pärjäävän vihreydessään Irlannillekin, joten vähän se vesipula kyllä ihmetytti.

Levadaa pitkin oli yllättävän helppo kävellä, vaikka aluksi luuli päinvastaista. Ja maisemathan olivat mitä hienommat kun korkeuksissa käveltiin. Merenrantaan iskevät aallot kuuluivat kuitenkin tänne ylös asti, eikä juuri muuta.

Tuntui, ettei oltu kävelty paljoakaan, mutta tunnistimme alhaalla merenrannalta paikkoja joissa olimme edellispäivänä kävelleet, ja tiesimme tulleet kauaksi. Suuntasimme sateessa alas merenrantaan, etteivät voimat nyt tyystin loppuisi. Näimme matkalla baarin, jossa paikalliset ukot huusivat ja rähjäsivät toisilleen, hyvä ettei naamanlyöntikilpailuksi eskaloitunut.

Pääsimme Praia Formosan rantaan ja ohitimme Yacht baarin. Päätimme poiketa siihen lounaalle; söimme täyttävät pihvitoastit, Pp otti Ice tean, minä tyydyin olueen. Ravintola oli täynnä, meidänkin pöytään tuli joku tuntematon nainen, mutta onneksi olimme jo siinä vaiheessa murkinoineet. Olut oli erinomaista, ja tulin siitä vähän juovuksiinkin.

Kävelimme puolen kilometrin päähän samalla merivesialtaalle, jossa olimme eilenkin. Koska oli pilvisempää kuin edellispäivänä, niin väkeäkin oli vähemmän. Muutama virolainen siellä oli. Vesi oli mielestäni edelleenkin lämmintä, joskin Pp:tä rupesi kylmäämään. Outoa, minä olen meistä se vilukissa ja Pp ui sentään 6-asteisissakin vesissä.

Luonnollisestikin ruokimme kalat taas jaloilla, ja meinasimme seota siihen kutinaan kun pienet suut imuttivat jalkapöytiä.

Uinti oli väsyttänyt sen verran, että ainakin minä olin kaputt paluumatkan ajan. Tai sitten se aiemmin nautittu olut vei voimat. Koville otti paluumatka kuitenkin, piti hetken aikaa loikoilla sängyssä.

Mentiin sitten vielä uima-altaille, kyllä vesi siellä oli selvästi kylmempää.

Loma alkoi olemaan lopussa, ja se veti kyllä mieltä matalaksi. Pakkasimme kamoja valmiiksi seuraavan päivän lähtöä varten. Hyvähän se oli tietää, että tuliaiset mahtuvat laukkuun. Kapsekki tuntui kyllä helkkarin painavalta, ja alettiin miettiä mitkäs ne painorajat taas olivatkaan. Ei olisi meinaan ensimmäinen kerta, kun ollaan jouduttu ylimääräisistä painoista maksamaan.

Käytiin syömässä; aluksi ei meinattu löytää millään sopivaa ravintolaa, kunnes Pp ehdotti erästä minkä olimme aiemmin nähneet alkuviikosta. Se oli ihan hyvä valinta, täällä oli ystävällisimmät tarjoilijat, vaikka asiakkaita ei juurikaan ollut. En tiedä mikä paikassa sitten oli pielessä, ruokakin oli ihan hyvää ja hinta keskitasoa. Pp otti lammaspadan jota kehui vuolaasti, mun pihvivalinta ei osunut aivan nappiin kun siinä oli sienikastike, jota ei oltu mainittu ruokalistassa ollenkaan. Mähän pahoitan mieleni sienistä yhtä paljon kuin kommunismista; en voi edes haistaa sienen hajua. Saihan ne siitä lakaisemalla veks, mutta ei se silti ole sama. Jälkkäriksi kafea ja konua.

Takaisin hotelilla pakkailu ja synkistely jatkuivat.