203# Neljän suora, osa 2

Vähän päivitystä taas. Blokki vaivaa, eikä saa mitään työstettyä tänne, mutta kokeillaan nyt väkisin.

1. Loma. Vielä olisi viikko painettava duunissa, sen jälkeen alkaa viikon loma. Edellisestä onkin jo 2,5 kk:ta kulunut. Mua huolettaa jo nyt loman loppuminen; sen jälkeen pelkkää stressiä puoli vuotta edessä. Mistäs sen tietää, vaikka saisi ennen kevättä kenkääkin, ja lomat muuttuisivat "hieman tällaiseksi pidemmäksi lomaksi", kuten kerran eräässä työpaikassa tulevia potkuja kuvailtiin.

Onneksi joulu taitaa asettautua tänä vuonna hyvin, saa siitä sentään muutaman vapaapäivän. Meinaan vaan, ettei riistokommarit ole vieneet sitäkin kuten yleensäkin.

2. Coca-cola. Saatiin työpaikalle lahjoitus; siinä oli muutamia muovikassillisia epäterveellisiä herkkuja. Siellä oli myös 18 tölkkiä virvoitusjuomaa. Työntekijät A, B ja C ottavat kukin niistä 6 tölkkiä itselleen, jemmaavat ja aikovat viedä kotiin. Henkilöt D, E, F, G ja H saavat näin ollen 0 tölkkiä kukin. Uskontokunnasta viis, mutta onko tämä oikeaoppinen jako? Minä en voi juoda limsaa, mutta nostan asian esille. Ehdotan, ettei juomia omita ja jemmata, vaan niitä pidetään työpaikan jääkaapissa, ja se saa ottaa ketä janottaa. Sotahan siitä syntyy. A ja B palauttavat mielenosoituksellisesti juomat ja ilmoittavat marttyyrina, etteivät aio jatkossa koskea ko. juomiin ollenkaan. Työntekijä C - joka on emäkommunisti ja kerskaa arvoillaan, miten hän on sitä mieltä, että kaikki hyödykkeet maailmassa pitää jakaa kaikkien kesken tasaisesti - ottaa aiemmin pidättämänsä tölkit laukkuunsa ja vie ne kotiin.

En tiedä onko tuo enempi ahneutta vai puhdasta lapsellisuutta.

3. Käyn kävelyllä aurinkoisena lauantaiaamuna. Minut ohittaa pyörillään kaksi lasta sekä näiden perässä fillaroivat vanhempi pariskunta. Teen mielessäni johtopäätöksen, että lapset on viety viikonlopuksi hoitoon mummon ja vaarin luokse, ja ovat lähteneet sitten kauniin sään kunniaksi pyöräilemään. He pysähtyvät parin sadan metrin päähän neuvottelemaan jostakin.

Kun pääsen kohdalle, kuulen heidän puhuvan loppupäivän suunnitelmista. Pappa alkaa korottamaan ääntänsä; ilmeisesti häntä ärsyttää jokin. Kenties lapset haluavat tehdä jotain muuta, tai ehkä pappa haluaa tehdä muuta ja lapset vielä pyöräillä. Käveltyäni ohi, kuulen, kun pappa alkaa karjumaan lapsilleen: "Aika ei riitä, nyt ollaan perkele pyöräilemässä. Tajuatteko?!?!?". Muutaman minuutin päästä toinen lapsista ajaa edellä, toinen lapsi ja pappa 50 metrin päässä tunnustelijasta. Mummoa ei näy missään. Kakaroista huokuaa sellainen paha mieli. Jos mä olisin ollut pienestikin kaljoissa, niin olisin kyllä huomauttanut papalle, että koittaisi nyt edes hiukan käyttäytyä. Haluaako lapset todellakin innosta puhkuen seuraavankin kerran mennä mummon ja vaarin tykö viettämään viikonloppua, kun pappa on tuollainen mulkku? Mutta mistäs minä tietäisin kun ei omia lapsia ole. Olen toki ollut muutaman kerran lapsenvahtina, joten tiedän miten rasittavia kakarat voi olla. Mutta silti.

Tuli ihan mieleen, kun katselin Poliisi TV:tä. Siinä ilmeisesti humalassa ollut mies ajoi polkupyörällä tahalleen festareilla päivystäneen ratsupoliisin hevosta päin. Poliisi ottaa miehen puhutteluun:
Poliisi: "Miks sä ajelet täällä pyörällä, tahalleen päin hevosen jalkoja?"
Mies: "Koska mä olen kusipää."
Poliisi: "No ei silti sitä edellytä, että sun täytyy ajaa hevosta päin."

Joten ehkä pappa oli samaa sarjaa?

4. Samalla kävelylenkillä törmäsin myös alla olevaan lehmään. Sen kyljessä oli ison miehen nyrkin mentävä aukko, joka oli tukittu jollain saatanan tulpalla?? Ööh, what? Esittelin kuvaa Facebookissa, ja eräs kommentoi, että lehmään voi porata reiän, ja ottaa sieltä vatsasta rehua pois. Ett' sillee. Aikä kätevää vai mitä? Ihminen se on keksinyt tehdä persereiänkin tarpeettomaksi (mikä sanaleikki vai mitä?).