212# Madeirapsa, osa 6

Aamulla oli hyvä ilma jo heti herätessä. Kävin kaupassa ostamassa mehua, vettä ja sipsejä sillä välin kun Pp suoritti aamurituaalinsa uima-altaalla. Haukattiin siinä leipäset, ja lähdettiin sen jälkeen kävelylle kohti Camara de Lobos-nimistä kylää, jonne hotellistamme oli lähes 7 kilometrin matka.

Ilma oli tosi upea, t-paidalla ja shortseilla tarkeni. Reitti eteni vaihtelevaa rantabulevardia pitkin tarjoten ylä- ja alamäkiä. Aamuauringosta nauttivat uneliaat kissat ottivat lepoa ja tuhannet liskot vilistivät reunavalleilla hurjaa vauhtia. Pääskyset kirkuivat taivaalla.

Muutaman kerran laskeuduttiin promenadilta alas rantaan. No, aivan rantaan ei tietenkään päässyt, mutta sanotaanko rantakiville tai laiturille, joille oli kokoontunut sankoin määrin kalastajia kokeilemaan onneaan. Tyrskyt pärskivät kiviin, mutta silloin tällöin nähtiin hullunrohkeita uijiakin.

Huilasimme erään merivesialtaan luona. Se oli maksuton, noin parin kilometrin päästä hotellilta. Olisi tehnyt mieli jo vähän uimaankin, mutta koska matkaa oli niin paljon jäljellä, päätimme jatkaa matkaa ja palata uimaan paluumatkalla. Ohitimme 150 metriä pitkän luolan, joka kumisi aaltojen jylystä. Kävelimme rantakivikkoa pitkin, mutta aallot olivat niin valtavat, ettei uiminen tulisi sellaisessa kysymykseenkään, ei ainakaan näillä uintitaidoilla.

Eräässä rantabaarissa pysähdyttiin ja juotiin siinä maukkaat Ice-teat. Se maistuikin vähän helkkarin hyvälle, lämmin päiväkin kun kerran oli. Vessaankin pääsi. Siitä sai uutta puhtia ja jaksoimme loppumatkan vähän reippaammin.

Camara de Lobos oli tosiaan Madeiran "pahiskylä". Se oli kalastajien kylä, mutta lama oli aiheuttanut sen, että suurin osa kalastajista oli työttöminä. Ja juoppous tuntui olevan heillä ammattisairautena. Pubiin emme uskaltautuneet mennäkään, siitäkään huolimatta että opas oli kehunut Loboksen Poncha-paukkuja kaikkein vahvimmiksi.

Lisäksi oli varoitettu huumeniekoista, joita emme onneksi nähneet, sekä taskuvarkaista, joiden uhreiksi emme onneksi joutuneet. Joku mukula siinä yritti myydä kukkasia, ja kun emme ostaneet niin huuteli myöhemmin yläkadulta jotain "bitch-juttuja"??

Kirkkoa emme löytäneet, vaikka semmoinenkin siellä kuulemma oli. Ei mikään suuri menetys. Kierrettiin mestat, ja vähän aikaa huilattiin laiturilla ja lähdimme sitten käppäilemään takasin päin.

Pp on eri haka löytämään kaduilta laastareita. Lahjakkuus ilmeni vasta nyt, hän löysi jo kolmannen laastarin matkan aikana, ja aprikoi sen kielivän loukkaantumisherkästä ja huolimattomasta porukasta. Ei Suomessa niin usein törmää hylättyihin laastareihin. En osannut oikein kommentoida asiaa.

Mielestäni paluumatka sujui helpommin, ja olimme nopeasti aamupäivällä ohittamassamme merivesialtaalla. Meillä oli uikkeet jo valmiiksi alla, joten siitä vaan pulahtamaan altaaseen. Allas oli pohjalta luonnonkiveä, joka oli erittäin liukas, joten varovasti piti edetä. Heti kun oli vedessä nilkkojaan myöten, niin altaassa uiskennellut kalalauma iski jalkoihin kiinni. Ne olivat ilmeisesti samaa lajia mitä fish spassa käytetään, joskin täällä oli isojakin vonkaleita joukossa. Ne söivät jaloista kuollutta ihosolukkoa ja kutittivat aivan hullun lailla. Nauroimme niin, ettei siitä meinannut tulla loppua.

Kivikkoinen allas, mutta pääsi siinä muutaman metrin uimaan. Aaltoja vyöryi altaaseen joten veden vaihtuvuus oli tiuha. Vesi tuntui minusta huomattavasti lämpimämmälle kuin altaassa, joka oli outoa. Kuitenkin Atlantti kyseessä ja lokakuu pitkälti yli puolivälin? Ehkäpä golf-virta osui tänne jotenkin? Muistelin lukeneeni, että merivesi saattoi olla jopa +24 asteista.

Pukeuduimme ja kävelimme hotellille. Vähän alkoi loppumatkasta jalka painamaan, mutta 14 km:n kävely tietysti on jo paljon määrällisestikin.

Hotellilla lepoa ja olutta. Sen jälkeen alkoi pitzattamaan, joten päätettiin mennä syömään pizzat. Ei kuitenkaan samaan ravintolaan, missä alkuviikolla oltiin, vaan La Tricoloriin, joka oli lyhyen matkan päässä hotellistamme. Ei siinä olisi enempää jaksanut kävelläkään.

Ravintola ja pizza oli vähän helkkarin hyvä. Uskallan väittää, että se oli parasta pitzaa jota olen koskaan syönyt. Joku salamipitsa se oli, mutta niin jumalattoman maukas ettei totta. Vaihdettiin Pp:n kanssa biitit, ja voin sanoa, ettei ollut sattumaa, Pp:llä oli hyvä pitza niin ikään. Tuli oikein hyvälle mielelle siitä sapuskasta. Otettiin vielä jälkkäriksi kaffet ja konjakit, ja annettiin kunnon tipit, kun palvelukin oli nopeaa.

Käytiin vielä kaupassa ostamassa tuliaisia, matkalla törmättiin Soiniin. Hän moikkasi reippaasti, kohtelias herrasmies kun kerran on. Istuttiin vielä parvekkeelle ja join oluen.