210# Madeirapsa, osa 5

Syntymäpäivä, täytin 35 v. Kamalaa. Sellainen on ikäloppu.

Aamiainen alkoi jo vähän tökkimään, samanlaista kuin aina; se rasvainen juustokin, hyi fan. Ja ne rasvaiset metwurstit.

Oltiin saatu postikortit ja -merkit automaatista ja muutama harakanvarvas raapusteltua, joten käytiin laittamassa kortit postilaatikkoon. Kaippa ne joskus tulevat sitten perille.

Otettiin hotellin edestä taksi kohti Montea, semmoinen vanha guppe oli kuskina. Ei tajuttu heti vaatia äijää laittamaan mittari päälle; opaskirjan mukaan kuskien pitää aina laittaa mittari päälle, mutta ei tämä vaari voinut noudattaa lakia. Kysyttiin hintaa, ja ukko sanoi 22€. Mitään kuittiahan ei tietenkään perille päästyä saatu, joten äijä vedätti rahat omaan taskuun varmasti. Tällaiselle kuskille ei tippiä herunut. Ja sitten joku opas nyyhkii meille, miten heiltä on rahat loppu... Noh, tietääpä seuraavalla kerralla sitten tarkistaa, että mittari on päällä alusta saakka.

Montelta lähti levadavaellus. Aika-arvioksi oli laitetta vähän alle 3 tuntia, ja tasoltaan se oli keskivaativa.

Alkumatkasta sateli vähän väliä, välillä lujastikin. Tie kapeni, ja muuttui jyrkemmäksi ja haastavammaksi. Mä olen aika kömpelö, joten välillä teki tiukkaa päästä kaikkien kivien yli. Tilannetta ei helpota se, että heti polun vierestä alkaa äkkijyrkkä pudotus rotkoon.

Alla laaksossa louhittiin metsää pois, joten aika lailla meluisa vaellus se oli loppumatkasta varsinkin, joskin luonto näytti siltä kuin olisi sademetsässä kävellyt. Hyttysiäkään emme pelänneet. Vesiputous nähtiin. Välillä satoi kyllä sen verran voimakkaasti, että piti hetken aikaa pidätellä sadetta luolassa, jotka ihmiset olivat ikävästi roskillaan lianneet. Muuten emme törmänneet ainoaankaan ihmiseen koko kolme tuntia kestäneellä vaelluksella.

Loppupätkä oli opaskirjassa kuvattu erittäin haastavaksi ja jopa vaaralliseksi, koska savinen polku oli liukas ja polun vieressä 100 metriä korkea äkkipudotus, eikä kaiteita olisi, joten olimme vähän huolissamme. Varsinkin kun sade oli tehnyt kivistä ja poluista niljakkaan tuntuisen. Takaisinkaan ei kuitenkaan voinut kääntyä, koska olimme tulleet vuorenrinnettä alas varsin korkealta, eikä ylöspäin kävelisi enää erkkikään. Mutta pelko oli turha, loppupätkä vaelluksesta oli selvästi helpompi kuin alkutaival.

Päästyämme ihmisten ilmoille löysimme bussipysäkin, jossa vähän aikaa bussia odottelimme. Bussikäyttäytymisen hoisi Pp, matka maksoi alle 2 € / naama, ja ihan rahalla maksamalla tuosta selvittiin. Keskustassa jäätiin pois, käytiin kävelykadun baarissa mojitolla ja käveltiin loppumatka hotelliin. Vähän tuntui päivän kävelyt jo jaloissa - liekkö sitten mojiton syytä.

Otettiin perinteiset iltapäiväuinnit altaalla, Soinit olivat siellä taas pieruvitseineen. Tavallista tuuria, että aurinko häipyi taas pilviverhon taakse ujostelemaan, ja tuli vähän viileä, joten palattiin huoneeseen. Joimme syntäreiden kunniaksi ison pullon kuohuviiniä parvekkeella, joista tulimme humppeliin, varsinni kun taisin juoda vielä kaljaa päälle.

Illan ruokatarjonnasta vastasi ravintola nimeltä La paella, josta saatiin nimen mukaista sapuskaa. Oli ihan ok, vaikka ehkä lihanpaloista olisi voinut saada vähän mureammat joku Gordon Ramseyn kaltainen kultakokki.

Nukkumaan klo 22.30.