perjantai 26. lokakuuta 2012

209# Madeirapsa, osa 4

Torstai koitti varsin sateisissa merkeissä. Ja meidän olisi pitänyt mennä tekemään yksi levada-vaellus, mutta opaskirjassa oli suositeltu ettei sitä tehtäisi sateessa tai juuri sateen jälkeen, johtuen niljakkaisista poluista ja polujen vieressä oleviin äkkijyrkkiin rotkoihin.

Syötiin aamiainen ja sade loppui, vaikka taivas näytti synkältä. Päätettiin sitten viettää ostospäivää, eli suunnattiin Funchalin keskustaan katsomaan, mitä sillä olisi tarjottavanaan.

Ensimmäiseksi pysähdyttiin katukahvilaan Cappucinolle. Hinta 2,50 € / muki näytti olevan aika standardihinta. Vieressä musisoi katusoittajia; kolme kitaristia ja yksi paukutti tahtia sellasella kaikukopalla. Lihavimmalla soittajalla näkyi kalsongitkin perspuolelta.

Käytiin vilasemassa paikallista kirkkoa; samanlainen kuin muutkin. Ulkopuolella kerjäsi joku vanha mummo rahoja. Silmiinpistävää muuten, että juoppoja ja pultsareita on yhtä paljon kuin Hesassa. Naama ruvella ryyppäsivätkin avoimesti keskellä katua. Lisäksi siellä pyöri rasittavasti niitä lintujenistuttajia, joihin oltiin aiemmin törmätty jo Montessa. Oltiin viisastuttu sen verran, että osattiin kiertää ne järjestäen.

Muutamassa kaupassa käytiin, ei niistä kauheasti ostettavaa löytynyt, mutta jotain nyt tuli silmänlumeeksi hankittua. Pistäydyttiin isommassa ruokakaupassakin - pienempiä supermarketteja kuten Spar ja Pingo Doce oli pilvin pimein, mutta tarjonta niissä vähän rajoittunutta - ihmettelemässä kaloja ja lihoja ja kaikkea muuta arkipäivästä mitä myynnissä oli. Se oli tavallaan niin kuin Prisma Suomessa, sillä erotuksella tietenkin että viinaksia myytiin marketinkin puolella.

Käveltiin vanhaan kaupunkiin, joka ei nyt niin vanhalta vaikuttanut, mutta talot olivat ränsistyneempiä, ja katuravintoloita oli enempi. Löydettiin kiva lounaspaikka, jossa toastien lisäksi juotiin maukkaat mojitot. Aurinko paistoi lämpimästi ja atlannin aallot löivät kaukana alla rantakiviin luoden sellaisen uneliaan kohinan. Hienoa.

Taksilla tultiin takaisin. Aloitusmaksu oli vain 2,50€, joten ehkä se vähän halvempi oli kuin Suomessa, kun hotellillekin päästiin alle 6 euron. Mentiin uima-altaille uimaan ja vähän ottamaan arskaa, mutta pahaksi onneksi sellainen kapea pilviverho osui juuri auringon tielle, vaikka muuten taivas melko selkeä olikin. Uitiin kuitenkin muutaman kerran ja kävin hakemassa baarista itselleni kaljan ja Pp:lle GT:n, joka tällä kertaa oli varsin tuju, toisaalta oli mies baarimikkonakin. Myöhemmin Soinitkin ilmestyivät altaalle.

Palasimme huoneeseemme, ja menimme parvekkeelle juomaan Freixenet -kuoharia. Maistuipa se hyvältä. Pp sai tekstarin, jossa kerrottiin Madeiran dengue-tartuntojen määrän nousseen 26. Eipä tuo meitä silti hirveästi huolettanut, kun ei oltu juuri hyttysiin törmätty.

Päivällinen käytiin syömässä kivassa yläterassin ravintelissa. Otettiin taas lihavartaat, jotka olivat miljoona kertaa parempia kuin siinä ensimmäisen illan tervetulotilaisuusravintolassa. Mureat ja helposti irroitettavat lihat.








3 kommenttia:

  1. Anoppiset ovat innokkaita maailmanmatkaajia. Niillä on usein tuttavapariskunta seurana, kuten oli mm. Madeiralla. Siellä sitten levada-reissulla oli sen toisen pariskunnan mies liukastunut ja päätynyt jonnekin ojan pohjalle. Saikin viettää loppupäivän sitten kuraisissa pöksyissä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä jos selvisi vain kuraisilla pöksyillä. Tuolla oli sitä mallia jyrkänteet, että hyvä ettei kuraantunut housujen sisäpuoli jo pelkästä katselmuksesta.

    VastaaPoista