803# Moldova, 2

 20.9.2023, Wednesday, +25, Partly Cloudy, Chisinau, Moldova

Nukutti ihmeen hyvin siihen nähden, että oli kyseessä ensimmäinen yö tuntemattomassa paikassa. Olisi varmaan nukuttanut paremminkin, jos lakanat olisivat olleet puhtaammat eikä olisi ollut niin kuuma. Mutta oli melko hiljaista joskin sänky hieman narisi, mutta sen kesti kyllä.

Aamuinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta.

Aamiainen alkoi kahdeksalta, menimme sinne puoli tuntia myöhemmin. Se oli juurikin sellainen minibuffa, jonka ajattelimmekin sen olevan. Pahaa leipää ja leikkelettä, joka varmasti alkaisi tökkimään muutaman päivän sisään. Nyt se meni kuitenkin melko sutjakkaasti alas, kun edellinen päivä oli vedetty lentokonesafkoilla ja sipseillä. Aamiaissalissa oli vain 4-5 pöytää, joten eipä villassamme varmaan montaa huonetta ollut. Palasimme sitten vielä hetkiseksi huoneisiimme ottamaan uusiounet yms. Harmitti, kun nettiyhteys hieman pätki.

Hotellimme Villa Arus.

Aamiaisbuffet.

Syötävät.

Kymmeneltä lähdimme kävelylle kylille. Ilma oli hieman utuinen, mutta lämpöä oli jo +22 astetta, sopi hyvin kävelyyn. Puut olivat alkaneet jo kellastumaan, joten syksy näytti olevan tulossa tännekin. Nopeasti huomasimme, että jalkakäytävien kondis oli sangen huono, piti koko ajan katsella mihin jalkansa asetti. Katujen varsilla oli paljon pieniä ja vähän suurempia basaareja, joissa myytiin pääsääntöisesti vaatteita halvalla. Ympärillä kohosivat korkeat ja ankeat neukkukuutiot, josta Merihaka ja Jakomäki olisivat varmasti kateellisia. Mutkitellen pääsimme pääkadulle Bulevardul Ștefan cel Mare și Sfânt:lle, jonka varrella päänähtävyydet olivat, jos niitä nyt voi sinänsä nähtävyyksiksi sanoa (valtion rakennuksia yms). Kävimme tsekkaamassa Catedrala Mitropolitana Nasterea Domnului-ortodoksikirkon (Kristuksen syntymän katedraali), joka AT:n kuvauksen mukaan piti olla samanlainen kuin Tuomiokirkko meillä Hesassa. Minusta se oli kuitenkin paljon vaatimattomampi, mutta sisältä toki hieno. Kirkko ei ollut minkään nyppylän päällä, mutta pieni mukava puisto suihkulähteineen oli ympärillä. Puistossa oli myös pieni ulkoilmabaari, jossa ei ollut asiakkaita, mutta menimme sinne silti. Tilasimme tuopilliset Chisinau-olutta, maku ei ollut mikään kaksinen, mutta maksoi vain 2€ / muki (tippeineen 2,50€).

Hotellin lähellä oleva kauppakeskittymä.

Neukkukuutioita.

Government house.

Kuin Tuomiokirkko? Ööh, ei?

Kirkko sisältä.

Juoman jälkeen kiertelimme lähikortteleita, mutta emme oikein keksineet minne olisimme voineet mennä. Stefan cel Maren puisto oli ihan kiva, ja museorakennuksia olisi ollut muutamia vieressä, mutta ei ollut oikein intoa lähteä niihinkään. Löysimme yhden turistimyymälänkin, josta ostimme vähän tuliaisia ja postikortteja (myyjällä ei ollut antaa edes 50 leun seteliä takaisin vaihtorahana (~2,50€)), mutta postimerkkejä emme tietenkään tästä saaneet. Lähdimme käppäilemään takaisin kohti hotellia, mutta poikkesimme basaarikeskittymään jossa vähän eksyimme reitiltä. Kävimme vielä kaupassa ostamassa sipsejä , vettä, vodkaa, limsaa ja 2,35litran "soviet" kaljan (monesti näissä vanhoissa neukkumaissa törmää näihin jättimäisiin muovikaljaputeleihin). Maksoi noin 12,40€, käytin rohkeasti pankkikorttia tähän lunastukseen.

Puisto.

Suihkulähde.

Moldovan kansallinen historiamuseo - ja Romulus ja Remus?

Millanenhan majapaikka tämä olisi ollut?

Saint Theodora of Sihla's Church.

Licurici Puppet Theatre.

Olisikohan tässä lekuri?

Miksihän tällainenkin kuva on otettu?

Torikatumeininkiä.

Blisattavaa riitti.

Hotellilla nautimme vähän virvokkeita ja sipsejä. Meillä olisi vielä muutamia päiviä aikaa, mutta molemmille jäi sellainen tunne, että Chisinaun päänähtävyydet oli aika lailla bongattu, joten rupesimme googlailemaan ekskursioita. Moldovan itärajalla oli Transnistria-niminen alue, joka oli irrottautunut Moldovan valtiosta, vaikka mikään maa ei ollut sen itsenäisyyttä tunnustanutkaan. Se vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta paikalta, vaikka olikin ihan Ukrainan vieressä + de facto venäläisten hallinnassa. Ulkoministeriön matkustustiedotteen mukaan matkustamista alueelle olisi syytä välttää. Tripadvisorista löysimme kuitenkin luotettavalta tuntuisen retkijärjestäjän Moldova Toursin, joten päätimme buukata retken. Moldovan hintatasolla retki oli todella kallis, olisikohan ollut yli sata euroa per naama, mutta kerranhan sitä vain elellään, ja sitä paitsi meidät tultaisiin noutamaan hotellilta yms.

Sipsejä evääksi.

2,35 litran soviet kalja.

Sitten päikkäreille omiin huoneisiin. Siivoja ei ollut käynyt (kuten ei käynyt koko matkan aikana). Unista toivuttuamme lähdimme pienelle iltakävelylle, kävimme kuvaamassa vanhan National-hotellin raadon (tämä oli vanha neukkuaikojen hotelli, joka oli sittemmin hylätty ja ränsistynyt). Emme jaksaneet sen kummempaa illalliskippolaa etsiskellä, vaan menimme Beer Houseen kaljalle + ruualle. Kieli- ja kulttuurimuuri oli aivan uskomaton, mutta saimme lopulta ruuat tilaukseen. Otin itse Angus burgerin, AT otti hatsapurin. Kumpikin antoi annoksestaan arvosanaksi 3/5. Hampurilainen piti syödä käsin, mutta sitä varten oli annettu onneksi hanskat. Ranskalaiset olivat pahimpia mitä ikinä syönyt (ja minä syön joskus jopa mikroranskalaisia ihan hyvällä ruokahalulla). Sitten taas kaupan kautta hotellille jossa vietimme loppuillan AT:n huoneessa telkkaria katsellen, ja tyhmiä juttuja netistä googletellen.

Hotelli Cosmos.

National-hotelli.

Chisinau-hotelli ei ollut paljoa paremmassa kondiksessa.

Hamppari ja hatsapuri.

Beer Housen sisustus.

Kasse mau...

802# Moldova

 19.9.2023, Tuesday, +22, Scattered clouds, Istanbul, Turkey

 

Edellisenä iltana olin tullut kotiuduttua mökkireissulta, joten en ehtinyt kuin kääntyä kotona vaihtamassa likavaatteet puhtaisiin. AT:n kanssa oltiin Ebookersin kautta varattu matka Moldovan Chisinauhun; kaikkialla oli sanottu paikan olevan varsinainen persläpi jossa ei olisi yhtään mitään. Mutta maabongaus piti käydä täältä hankkimassa, se olisi minulle kolmanneksi viimeinen linnake Euroopassa. Ihmeitä emme siis odottaneet. Lisäksi Moldovaan oli Suomesta varsin hankala päästä: menomatka oli Istanbulin kautta Turkish Airlinesilla, paluumatkan operoijaa emme vielä edes tienneet.

Koska lähtö oli vasta klo 12.55, niin olin päättänyt mennä kentälle julkisilla. Matka kestää niin hemmetisti, joten jouduin lähtemään himasta jo klo 9.15. Kävellessäni metroasemalle huomasin ensimmäisen unohtuneen tavaran, dösätsetin. Oli mulla HSL:n appi puhelimessa, mutta kortilla on arvoa jota ei tule ikinä käytettyä pois, kuten ei nytkään. Metrolla steissille ja siitä I-junaan jolla lentoasemalle. Matka kesti yhteensä toista tuntia.

Mm. junakyydillä lentoasemalle.

Tiistaipäivällä sai onneksi olla rauhassa omassa sloossissaan.

Brutaalia lentoasemaa.

Ja pitkä nousu ylös.

Juna-asema ulkopuolelta.

AT oli jo asemalla odottelemassa. Meillä oli vain käsipakaasit, hyvä niin koska lentoasemalla alkoi joku ulosmarssi, ja monien matkustajien tavarat jäivät maihin - osa lennoistakin oli taidettu perua. Tulostimme automaatista boarding passit, jostain syystä AT:n IST-KIV -välinen boarding passi jäi tulematta, eikä sitä saanut enää printattua uudelleen. Turvatarkastuksessa reppuni feilasi, ja otettiin sivuun. Käsidesi oli aiheuttanut hälytyksen.

Menimme Oak Barreliin riistohintaisille lähtökaljoille. Tiistain puolipäivässä ei muita matkustajia liiemmin ollut, joten saimme istua rauhaksiin. Meidänkin piti vaihtaa "kehitysmaapuolelle" ja suorittaa passintarkastus automaatissa. Ne oli uudistettu sitten viime kerran, mutta selvisimme kuitenkin läpi ilman ongelmia. Meillä oli edelleen aikaa, joten kävimme ottamassa vielä toiset kaljat. Ne maksoivat 11€ / muki. Meistä se oli aivan jumalaton hinta.

Pitkästä aikaa Oak Barrelissa.

Passintarkastukseen käsky käy.

 

Suosikkispottini kentällä.

Sumu iski ennen lentoaseman lakkoa.

Koneemme odottelemassa.

Lento lähti portilta 46. Boardauksessa naisvirkailja kyseli, oliko jatkolentoja ja lähti tarkistamaan kollegaltaan minkälaisia rajamuodollisuuksia / viisumijuttuja olisi edessä (ei mitään). Väki oli melko värikästä, kuten Istanbuliin suuntautuvilla lennoilla monesti on. Huomiomme kiinnittyi mieheen, joka yski kuoleman kielissä. Olimme varmoja, että kyseinen äijä tulee suoraan taaksemme. Melkein kävi ennuste toteen, taisi siinä olla yksi penkkirivi välissä, mutta silti inhotti kun lentokoneen moottorien melukin peittyi äijän yskänkohtausten alle. Lento lähti aikataulun mukaisesti, matkan kesto 3h30min. Mulla oli ikkunapaikka, AT pääsi keskipaikalle. Kentällä nautitut kaksi olutta pisti vessahädättämään, mutta koneen kapteeni piti istuinvyön merkkivalon päällä Puolaan saakka, vaikka kyyti oli täysin tasaista.. Luulimme, että merkkivalo sammutettiin jo kerran, mutta meidät ajettiin takaisin istuinpaikoillemme, ilmeisesti kapteeni hökälöi vahingossa sen takaisin päälle.

Ruoat ja juomat olivat ilmaiset, safkan sai valita pastan ja lihapullien väliltä. Otimme jälkimmäiset, ne olivat ihan okei. Juomaksi otin viintä (en muuten juuri viiniä juo, paitsi lentokoneessa se on ihan ok). Jokaisessa istuinpaikassa oli oma viihdekeskus, katsoin Sisu-leffan. Se oli varsin tarantinomainen pläjäys, arvosana 2/5.

Ilmaistarjoilua.

Sisu-leffaa viihdekeskuksesta.

Mustameri.

Iso paikka on Istanbul.

Istanbuliin laskeuduttiin aikataulun mukaan, vaikka kone tuntui kaartelevan pienen ikuisuuden valtavan kokoisen kaupungin yllä. Istanbulissa oli uusi lentokenttä, jossa en ollut vielä ennen ollutkaan (vanhassa tuli käytyä monesti). Laskeuduimme A-terminaaliin. Heti tullessa oli rahanvaihtokoju; olin koittanut Hesassa kysellä Forexeista Moldovan rahaa, mutta missään sitä ei ollut. AT oli saanut vaihdettua muutaman kympin, mutta ongelma oli ollut silloinkin ettei heillä ollut vaihtokurssia (Fhat?!?), vaan hän joutui hakemaan rahat myöhemmin. Täällä rahanvaihto onnistui, mutta kurssi oli äärimmäisen huono. Lisäksi ukko koitti apinan vimmalla saada minua vaihtamaan enempi rahaa (vaihdoin sadan euron edestä), ja jopa muutti lennosta kurssia? Tähän retkuun en kuitenkaan mennyt. Rahanvaihto tuntui lisäksi kestävän pienen ikuisuuden, ukko ehti mainostaa meille jo Istanbuliakin upeana matkakohteena. Lopulta taisin saada 1437 leuta - olisin toivonut saavani 1800-1900.

Istanbulin uudelle lentokentällä.

Chisinaun lentomme lähti portilta F4B, jonne oli 20 minuutin kävelymatka. Lentokenttä oli valtavan kokoinen. Wifi olisi ollut saatavilla, mutta oli jotenkin härön oloinen ja jätimme käyttämättä. AT halusi käydä tupakilla, siihen tarkoitukseen oli muutamia parvekkeita. Ne olivat täynnä väkeä ja röökinsavua, mutta halusin minäkin käydä sen verran "ulkona" kun kerran tänne asti oli tultu. Mietimme oluen mahdollisuutta, mutta hinnat olivat Turkin liiroissa. Onneksi kysyimme hintaa dollareina, sillä kahdesta kaljasta olisi saanut maksaa peräti 31u$d. Juomatta jäivät. Pari tuntia kului odottamalla.

Boarding time oli merkattu boarding passiin aikaisin; ensiksi käytiin näyttämässä lippu virkailijalle, joka iski siihen jonkun leiman (paitsi AT joka ei saanut paperista boarding passia Hesasta). Sitten taas odottelua pitkään, ennen kuin meidät päästettiin koneeseen. Se oli vanhempi Turkish Airlinesin kone, ei viihdekeskusta. Mulla taas ikkunapaikka, AT:llä keskipaikka rivillä 17. Väki tuntui vähän terveemmältä kuin Istanbulin lennolla, vain muutamia yskiviä lapsia eivätkä nekään olleet meidän lähettyvillä. Lento kesti vain 1,5 tuntia, aurinko oli jo laskenut ennen konetta. Koneesta oli bussikuljetus terminaaliin, jossa alkoi hirveä etuilu ja kiilailu ja ryysis, sillä ilmeisesti maahantulojutut kestivät täällä ikuisuuden. Lisäksi huomasimme, että jos naama ei miellyttänyt rajaviranomaista, henkilö talutettiin sivuhuoneeseen odottelemaan ilmeisesti tarkempia kuulusteluja. Yksi ukko tuli tuohtuneena sivuhuoneesta pois, mutta vartijat palauttivat äijän aika nopeasti takaisin. Me pääsimme onneksi läpi heittämällä, eikä meiltä juuri mitään kysyttykään. Tulliinkaan emme joutuneet.

Tarjoilu pelasi myös tällä lyhyellä lennolla.

Täällä oli automaatti, josta koitin nostaa rahaa huonolla menestyksellä; ensiksi pyysi aktivoimaan kortin (?), sitten pin-koodi piti muuttaa. Laitoin saman pin-koodin mikä minulla jo oli, tästä tuohtuneena automaatti sylkäisi kortin ulos. Ilmeisesti pin-koodi olisi pitänyt muuttaa viisinumeroiseksi, mutta en tiedä sitten mitä olisi käynyt Suomen päässä joten jäi nyt väliin tämä rahannostoyritys. Vähän jäi kuitenkin fiilis, että mahtoivatko jo skimmata kortin...

Ulkona oli kaaos; ei minkäänlaista järjestystä, ei mitään jonoja taksiin tai busseihin. Israelin juutalaisia oli joka toinen. Melko pitkään katseltiin meininkiä ennen kuin uskallettiin tehdä peliliike, täällä sai taksin pelkästään röyhkeydellä (käytännössä siten, että odotti kun taksi oli tuomassa matkustajia kentälle, oli heti ottamassa kuskista kiinni kun hän avasi ulko-ovensa vaikka edelliset matkustajat olivat vielä autossa :D Vanha kuskiukko ei osannut sanaakaan englantia, mutta saimme näytettyä hänelle hotellin nimen ja osoitteen, ja sinne hän hyvin osasikin meidät ajaa. Kaduilla oli pimeää ja hiljaista, asuintalot ja autojen ja katujen kunto muistutti meitä Ukrainasta. Kuski käytti mittaria, joka näytti perille päästyämme 150 leuta, mutta hän kaksinkertaisti sen kolmeensataan. Minkäs teet, pakkohan se oli maksaa. Eikä se nyt paha hinta (n. 15€) ollut tuosta 15 kilometrin matkasta, ainakaan suomalaisittain.

Hotellimme oli nimeltään Villa Arus. Hotelli sijaitsi pimeän ja kuoppaisen kujan päässä mäen päällä. Respaan päästääkseen piti vielä nousta raput ylös; paikka vaikutti autiolta, mutta respasta löytyi kuin löytyikin herttainen moldovalaistyty joka tsekkasi meidät sisään. Hotelli vaikutti vähän vanhanaikaiselta, kun oviin oli vielä kova-avaimet, eikä sellaista avainkorttia, samoin turvakaappiin. Meillä oli molemmilla omat huoneet, jotka löytyivät kolmannesta kerroksesta. Ennen huoneisiin menoa respanlikka tuli vielä ulos näyttämään mistä suunnasta kauppa löytyisi. 

Huoneet olivat valtavan kokoiset, mulla ei ole koskaan ollut niin isoa huonetta... tai, huoneita. Ihan siistit huoneet, mutta huonekaluja ei juuri ollut, joten sisustus oli niukanlaista. Vähän haisi sellaiselle rys... neuvostoliitolle. Keittiössä oli iso jääkaappi, joka ei tosin ollut päällä, mutta hurahti käyntiin kun laittoi virajohdon seinään. Sisällä oli yksi monilitrainen vesipullo, mutta korkin sinetti oli rikottu, joten en uskaltanut sitä myöhemminkään juoda.

Penthouse.

Keittiö (?)

Miehekäs jääkaappi-pakastin.

Tämä on vissiin hengailutila.

Mysteeriovi mikä ei johtanut mihinkään.

Old school safe toimi kova-avaimella.

Taidetta seinillä.

Kylppäri.

Kello oli jo vaikka mitä, joten päätimme lähteä saman tein kauppaan. Yritimme ostaa olutta, mutta sitä ei meille myyty. Ystävällinen nuori miesmyyjä alkoi selvittämään asiaa sitten translatorin kanssa; olutta ja viinaa ei myyty enää tähän aikaan illasta, mutta voisimme ostaa viiniä ja skumppaa jos halusimme alkoholia - niitä ei luokitettu dokaamisaineiksi vaan jonkunlaiseksi seurustelu-, ruoka- ja juhlajuomiksi. Se oli meistä hyvin kummallista, mutta emme valittaneet asiasta. Meillä ei tietenkään ollut viinipullon avaajaa, joten jouduimme ostamaan kierrekorkillisen pullon - jostain syystä ne olivat hinnaltaan kaksinkertaisia luonnonkorkkiviineihin verrattuna. Viini ja sipsit maksoivat yhteensä vain 6€, joten eipä tuossa pahasti päässyt köyhtymään. Matkalla takaisin hotelliin jouduimme vielä neuvomaan vastaantullutta pariskuntaa kaupalle. Tataarikaksikko yhytti meidät niin ikään hotellin edustalla, ja kehuivat ostoksiamme. Tällainen tuttavallisuus tuntui meistä vähän epäilyttävältä. Lentoasemalla ja hotellimme edustalla pyöri isokokoisia kulkukoiralaumoja, ne liikkuivat kuin varjot pimeissä puskissa ja hermostuttivat hieman myös. Uusi maa (nro. 62) ja uudet kujeet, sano. Hotellilla viinipullo ja sipsit naamariin, sitten suihkuun ja nukkumaan.

801# Kaakkoiskulmalla, 4

 17.9.-18.9.2023, +12, Downpour, Savonlinna

Sunnuntai:

Nukuin vieläkin huonommin kuin edellisenä iltana, oli kuuma ja päätä särki. Puhelimen revontuliappi oli puolen yön kieppeillä ilmoittanut mahdollisista reiskoista. Mun makkarin huoneen ikuna oli pohjoista kohti mutta en nähnyt kyllä mitään, vaikka oli tähtikirkas ja säkkipimeä yö.

Herätys vasta yhdeksän jälkeen, mutsi oli jo loihtinut aamiaista. Sen jälkeen uusiounet, vähän koneella notkumista yms. Puolenpäivän maissa lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjua, jonne oli n. 30 km matka. Punkaharjun kylä ei tarjonnut meille mitään, joten ajoimme harjualueen läpi (se oli yhtä näyttävä kuin aina ennenkin), kävimme Lustossa ihmettelemässä jos siellä olisi ollut jotain, mutta kaikki oli remontissa / kiinni, olihan syksykin jo pitkällä ja ei täällä tähän aikaan enää paljoakaan turisteja ollut. Retretti oli mennyt konkkaan jo ajat sitten, kävimme siinä pyörimässä ja tsekkaamassa kahvila- / ravintolatarjonnan, mutta paikka ei meitä vakuuttanut. Asiakaskunta oli vähän sellaista... tietynlaista syrjäkylämeiningein varustettua Aki Kaurismäki tyyppistä massaa. Lähdimme sitten ajamaan kohti Savonlinnaa, jonne oli toiset 30 kilsaa. Matkalla alkoi satamaan kovasti vettä, eritoten juuri kurvattuamme kylille. Olisimme menneet Sokos-hotellin ravintolaan, mutta se oli kiinni kuten vaikutti olevan moni muukin paikka. Ainoa mikä oli sunnuntaina auki oli Majakka; se olikin täynnä, ja pääsimme toiseksi viimeisenä sisään, loput käännytettiin takaisin. Ihme juttu ettei Savonlinnan kokoisessa paikassa kannattanut pitää enempää ravintoloita auki? Eikö juuri sunnuntaisin perhe yms kokoonnu yhdessä ruokailemaan? Tilasin muikut, ukko otti maksan ja äite kanan. Täpötäyteen pakatusta kippolasta huolimatta ruuat tulivat suht nopeasti, 20 minuuttia ehkä kesti siinä. Muikut oivat sellaisia kuten ukko oli kertonut niiden olevan: pieniä ja puisevia ja ruodot rouskuivat hampaissa. Muusi OK. Arvosana 3/5. Ukko antoi maksastaan myös 3/5. Mude valitteli että vihannekset olivat kivikovat, porkkana ja parsakaali eritoten, joten hän antoi safkastaan vain 2/5. Lasku osoitettiin jostain syystä mulle, se oli 79€.

Lusto.

Majakka-kippola.

Annos muikkuloita.

Ulkona oli kaatosade kera kovan tuulen yltynyt entisestään, joten ei voinut yhtään kävellä kylillä eikä kuvata mitään, joten juoksimme autolle ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti mökkiä. Ensimmäiset 15 kilsaa piti ajaa hirmusäässä ja teillä oli vettä niin paljon, että pelotti vähän ajaa, ja näkyvyys nollassa. Sitten sade vähän hiljeni. Punkaharjulla pysähdyimme jälleen samassa paikassa kuin menomatkalla, tällä kertaa otimme kahvit. Sitten ajoimme takaisin mökille sateen yhä jatkuessa. Mökille päästyä aloin tietysti heti lämmittämään saunaa; oli viimeinen ilta täällä joten piti saunoa ja uida "täysii".

Punkaharjun Seo.

Saunottua tuli, porukat loihtivat illallisen ja sitten katselimme Selviytyjiä telkkarista. Jos mökistä piti jotain huonoa sanoa, niin televisio oli aika ruisku - aivan liian pieni. Muuten mökki oli ollut minusta loistava ja viikonloppu oli sujunut aika mukavasti. Porukat tuntuivat kaipaavan jo takaisin slummiin, mutta mulla ei oikein ole sellaista fiilistä, että elämä siellä olisi jotenkin parempaa. Mä diggailen kyllä rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta ja metsästä. Vaikea sanoa alkaisiko se sitten tympimään, mutta niin ei ainakaan viikonlopussa ehdi tapahtumaan. Sen sijaan se itä-hesan meininki, metroasemilla notkuvat jengit ja piritorin nistit - niistä mä olen kurkkuani myöden täynnä.

Maanantai:
Nukutti näistä kolmesta yöstä ehdottomasti parhaiten. Kuumuus ei päässyt yllättämään niin kuin edellisenä öinä, kun olin viilentänyt ja tuulettanut saunan kylmäksi, eikä lämpö päässyt tulemaan makkarin puolelle. Mutsi oli herännyt jo aikaisin, ja laittanut taas kaffet tulemaan. Aamiainen naamariin, sitten hetki lollerointia ja uusiounia. Tänään piti lähteä takaisin Hesaan - tai "Hese" se kai on nykyään nuorisokielellä - joten piti alkaa sitten pakkaamaan kamoja kasaan. Mökin loppusiivous oli 150€, mikä oli aika helvetillinen hinta, mutta parempi se kai on sitten maksaa. Tuntui siltä, ettei autoon tullut läheskään niin paljoa tavaraa kuin tullessa, joten väkisinkin sitä mietti mitä oli mahtanut jäädä.

Lähdimme klo 10.24, ajoin ensiksi 30 kilometriä Saaren kirkolle, jossa kävimme katsomassa sukulaisten hautoja. Hiljaista oli kyllä täälläkin, ei montaa autoa tullut vastaan, hautuumaalla ei ollut ketään. Kiersimme sitten vähän samalla muitakin tuttuja paikkoja, ja jatkoimme Särkisalmen ABC:lle, missä tankkasimme auton ja kävimme vessassa. Parkkipaikalla pyöri Ere Kokkosen näköinen äijä, en oikein tiedä miksi huomioni häneen kiinnittyi, mutta hauska oli huomata, että kyseinen ukkeli teki pitstopit tämän jälkeen kaikissa muissakin paikoissa missä mekin. Oli vielä liian aikaista ja alkumatkaa ajettuna jotta olisimme jääneet lounaalle, joten jatkoimme matkaa ja ajoin 175 kilometriä aina Uttin ABC:lle asti. Nyt olisi maistunut jo lounaskin, mutta paikka oli osin remontissa (mm. wc-tilat) ja noutopöytä oli ankea, joten emme voineet jäädä tännekään, vaan päätimme jatkaa Korian ABC:lle. Isokokoinen peura meinasi pelästyttää meidät, mutta loikki onneksi tieltä sivuun muutama sekuntia ennen meitä.

Saaren kirkko.

Hiljaista oli hautuumaalla.

Hylätty talo ja autio piha.

Hylätty baari Kirjavalan kylillä.

Korian ABC oli huomattavasti parempi, joten otimme lounaan seisovasta pöydästä. Siellä oli kananuudelia - varmistin myyjältä ettei siinä ole sientä - ja lihamureketta ja sitten falafelejä. Arvosana 3/5, jälkkäriksi kahveet. Tästä oli vielä n 135 km himaan, ukko ajoi melkoisella vauhdilla ja kotona olin klo 16 maissa. Seuraavana päivänä olisi lähtö uuteen reissuun, joten kauaa ei ehtisi kotona huokaisemaan.

* * * *

Oikein mukava kolmen yön reissu, hyvä fiilis jäi kyllä retkestä. Arvosana 4/5. Säät nyt olisi korkeintaan voineet olla vähän paremmat. Ja onneksi ei ollut tällä kertaa "hirkärppässi".