801# Kaakkoiskulmalla, 4

 17.9.-18.9.2023, +12, Downpour, Savonlinna

Sunnuntai:

Nukuin vieläkin huonommin kuin edellisenä iltana, oli kuuma ja päätä särki. Puhelimen revontuliappi oli puolen yön kieppeillä ilmoittanut mahdollisista reiskoista. Mun makkarin huoneen ikuna oli pohjoista kohti mutta en nähnyt kyllä mitään, vaikka oli tähtikirkas ja säkkipimeä yö.

Herätys vasta yhdeksän jälkeen, mutsi oli jo loihtinut aamiaista. Sen jälkeen uusiounet, vähän koneella notkumista yms. Puolenpäivän maissa lähdimme ajelemaan kohti Punkaharjua, jonne oli n. 30 km matka. Punkaharjun kylä ei tarjonnut meille mitään, joten ajoimme harjualueen läpi (se oli yhtä näyttävä kuin aina ennenkin), kävimme Lustossa ihmettelemässä jos siellä olisi ollut jotain, mutta kaikki oli remontissa / kiinni, olihan syksykin jo pitkällä ja ei täällä tähän aikaan enää paljoakaan turisteja ollut. Retretti oli mennyt konkkaan jo ajat sitten, kävimme siinä pyörimässä ja tsekkaamassa kahvila- / ravintolatarjonnan, mutta paikka ei meitä vakuuttanut. Asiakaskunta oli vähän sellaista... tietynlaista syrjäkylämeiningein varustettua Aki Kaurismäki tyyppistä massaa. Lähdimme sitten ajamaan kohti Savonlinnaa, jonne oli toiset 30 kilsaa. Matkalla alkoi satamaan kovasti vettä, eritoten juuri kurvattuamme kylille. Olisimme menneet Sokos-hotellin ravintolaan, mutta se oli kiinni kuten vaikutti olevan moni muukin paikka. Ainoa mikä oli sunnuntaina auki oli Majakka; se olikin täynnä, ja pääsimme toiseksi viimeisenä sisään, loput käännytettiin takaisin. Ihme juttu ettei Savonlinnan kokoisessa paikassa kannattanut pitää enempää ravintoloita auki? Eikö juuri sunnuntaisin perhe yms kokoonnu yhdessä ruokailemaan? Tilasin muikut, ukko otti maksan ja äite kanan. Täpötäyteen pakatusta kippolasta huolimatta ruuat tulivat suht nopeasti, 20 minuuttia ehkä kesti siinä. Muikut oivat sellaisia kuten ukko oli kertonut niiden olevan: pieniä ja puisevia ja ruodot rouskuivat hampaissa. Muusi OK. Arvosana 3/5. Ukko antoi maksastaan myös 3/5. Mude valitteli että vihannekset olivat kivikovat, porkkana ja parsakaali eritoten, joten hän antoi safkastaan vain 2/5. Lasku osoitettiin jostain syystä mulle, se oli 79€.

Lusto.

Majakka-kippola.

Annos muikkuloita.

Ulkona oli kaatosade kera kovan tuulen yltynyt entisestään, joten ei voinut yhtään kävellä kylillä eikä kuvata mitään, joten juoksimme autolle ja lähdimme ajelemaan takaisin kohti mökkiä. Ensimmäiset 15 kilsaa piti ajaa hirmusäässä ja teillä oli vettä niin paljon, että pelotti vähän ajaa, ja näkyvyys nollassa. Sitten sade vähän hiljeni. Punkaharjulla pysähdyimme jälleen samassa paikassa kuin menomatkalla, tällä kertaa otimme kahvit. Sitten ajoimme takaisin mökille sateen yhä jatkuessa. Mökille päästyä aloin tietysti heti lämmittämään saunaa; oli viimeinen ilta täällä joten piti saunoa ja uida "täysii".

Punkaharjun Seo.

Saunottua tuli, porukat loihtivat illallisen ja sitten katselimme Selviytyjiä telkkarista. Jos mökistä piti jotain huonoa sanoa, niin televisio oli aika ruisku - aivan liian pieni. Muuten mökki oli ollut minusta loistava ja viikonloppu oli sujunut aika mukavasti. Porukat tuntuivat kaipaavan jo takaisin slummiin, mutta mulla ei oikein ole sellaista fiilistä, että elämä siellä olisi jotenkin parempaa. Mä diggailen kyllä rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta ja metsästä. Vaikea sanoa alkaisiko se sitten tympimään, mutta niin ei ainakaan viikonlopussa ehdi tapahtumaan. Sen sijaan se itä-hesan meininki, metroasemilla notkuvat jengit ja piritorin nistit - niistä mä olen kurkkuani myöden täynnä.

Maanantai:
Nukutti näistä kolmesta yöstä ehdottomasti parhaiten. Kuumuus ei päässyt yllättämään niin kuin edellisenä öinä, kun olin viilentänyt ja tuulettanut saunan kylmäksi, eikä lämpö päässyt tulemaan makkarin puolelle. Mutsi oli herännyt jo aikaisin, ja laittanut taas kaffet tulemaan. Aamiainen naamariin, sitten hetki lollerointia ja uusiounia. Tänään piti lähteä takaisin Hesaan - tai "Hese" se kai on nykyään nuorisokielellä - joten piti alkaa sitten pakkaamaan kamoja kasaan. Mökin loppusiivous oli 150€, mikä oli aika helvetillinen hinta, mutta parempi se kai on sitten maksaa. Tuntui siltä, ettei autoon tullut läheskään niin paljoa tavaraa kuin tullessa, joten väkisinkin sitä mietti mitä oli mahtanut jäädä.

Lähdimme klo 10.24, ajoin ensiksi 30 kilometriä Saaren kirkolle, jossa kävimme katsomassa sukulaisten hautoja. Hiljaista oli kyllä täälläkin, ei montaa autoa tullut vastaan, hautuumaalla ei ollut ketään. Kiersimme sitten vähän samalla muitakin tuttuja paikkoja, ja jatkoimme Särkisalmen ABC:lle, missä tankkasimme auton ja kävimme vessassa. Parkkipaikalla pyöri Ere Kokkosen näköinen äijä, en oikein tiedä miksi huomioni häneen kiinnittyi, mutta hauska oli huomata, että kyseinen ukkeli teki pitstopit tämän jälkeen kaikissa muissakin paikoissa missä mekin. Oli vielä liian aikaista ja alkumatkaa ajettuna jotta olisimme jääneet lounaalle, joten jatkoimme matkaa ja ajoin 175 kilometriä aina Uttin ABC:lle asti. Nyt olisi maistunut jo lounaskin, mutta paikka oli osin remontissa (mm. wc-tilat) ja noutopöytä oli ankea, joten emme voineet jäädä tännekään, vaan päätimme jatkaa Korian ABC:lle. Isokokoinen peura meinasi pelästyttää meidät, mutta loikki onneksi tieltä sivuun muutama sekuntia ennen meitä.

Saaren kirkko.

Hiljaista oli hautuumaalla.

Hylätty talo ja autio piha.

Hylätty baari Kirjavalan kylillä.

Korian ABC oli huomattavasti parempi, joten otimme lounaan seisovasta pöydästä. Siellä oli kananuudelia - varmistin myyjältä ettei siinä ole sientä - ja lihamureketta ja sitten falafelejä. Arvosana 3/5, jälkkäriksi kahveet. Tästä oli vielä n 135 km himaan, ukko ajoi melkoisella vauhdilla ja kotona olin klo 16 maissa. Seuraavana päivänä olisi lähtö uuteen reissuun, joten kauaa ei ehtisi kotona huokaisemaan.

* * * *

Oikein mukava kolmen yön reissu, hyvä fiilis jäi kyllä retkestä. Arvosana 4/5. Säät nyt olisi korkeintaan voineet olla vähän paremmat. Ja onneksi ei ollut tällä kertaa "hirkärppässi".

800# Kaakkoiskulmalla, 3

15.9.-16.9.2023, +12, Wet, Kitee

Perjantai:
Syyslomaa pukkasi, ja alkuun sopi pieni rauhoittuminen maaseudun rauhassa, joten olin pyytänyt porukoita buukkaamaan meille korpimökin joko Pieksämäen läheltä tai sitten Kiteen läheltä. Pieksämäki olisi ehkä hotsittanut hieman enemmän aluksi, mutta mökkiä ei ollut enää saatavilla ("kesähän on jo ohi"), mutta ukko löysi hyvältä vaikuttavan mökin 25 km Punkaharjulta Lomarenkaan kautta, Haapaniemi-nimisen.

Mulla oli perjantai jo vapaata, mutta ukolla oli monttubileet ensin kymmeneltä lusittavana. Matkaan pääsimme kahdeltatoista; olin vetkutellut pakkaamisen kanssa, ja sain hädin tuskin kamat kasaan. Tarkoitus oli olla mökillä maanantaihin, joten siihen nähden kamojen määrä oli taas ylimitoitettua, hyvä kun saimme kaiken mahtumaan autoon.

Ukko ajoi lähes koko matkan, hyvä niin. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Kymen Paviljongissa nauttimaan noutopöytälounaan á 12,50€. Monesti käymme Pp:n kanssa syömässä täällä mökkiviikonlopun päätteeksi, ja safka on ollut ihan jees, mutta noutopöytä oli tällä kertaa aika huono, arvosana 2/5. Pyörähdimme myös Pentikin myymälässä, mutta ukko kauhisteli hintoja eikä meillä muutenkaan ollut mitään ostettavaa sieltä. Jatkoimme sitten eteenpäin; matka eteni vauhdikkaasti ja pysähdyimme seuraavan kerran vasta Lohelassa, Ruokolahdessa. 80-luvulle jymähtänyt paikka, mutta aika viihtyisä sellainen. Siinä toimi kalasavustamo, ja sellainen hyvä savunhaju paikassa leijailikin. Otimme kaffet, ukko ja mude jakoivat pienen paakkelsipalan.

Lohelan kalasavustamo.

Seuraavaksi ajoimme itärajaa pitkin Parikkalaan, jossa kävimme tankkaamassa ja mutsin kanssa kaupassa. Pääosan ruuista he olivat tuoneet jo mukanamme, joten ostimme vain vissyä, maitoa, sipsiä yms. Pikkukylän meininkiä oli aistittavissa melkoisesti paikassa, huh sentään. Olen alkanut itsekin harkitsemaan "Hesestä" poismuuttamista - punavihreät voivat jäädä nauttimaan kaikesta sellaisesta jota itse en halua todistaa - mutta ehkä Parikkala ei ole minua varten.

Ajoin Parikkalasta eteenpäin 46 km mökkiomistajan luo. Monesti itse omistajaa ei tarvitse tavata ollenkaan, mutta täällä piti. Onneksi tapaaminen oli vain pikainen avainten luovutus. Ukko yritti kysellä ajo-ohjeita mökille, mutta emme oikein saaneet niitä, päin vastoin omistaja tuntui ihmettelevän "Miten työ nyt ette sinne osaisi". Matkaa oli 2,3 km, mutta käytimme seuraavan puoli tuntia oikeaa mökkiä etsien, kävimme muutamankin väärän mökin pihalla kääntymässä. Juuri ennen epätoivoa löysimme kuitenkin oman mökkimme.

Mökki oli todella siisti ja upea. Muutamia epäkohtia oli, toisessa makkarissa oli parivuode mutta mulla ei ollut lakania siihen vuodekokoon - yläkerrassa olisi ollut erilliset sängyt, mutta en halunnut asettua sinne. Seuraavaksi valot tuottivat ongelmaa; keittiöön ei saanut valoja eikä myöskään liesituulettimeen. Ajateltiin, että varmaan sulake pamahtanut, mutta sulaketaulu oli lukkojen takana, joten ei auttanut sitten kun soittaa itse omistajalle. Minua vähän nauratti kun hän mukamas ihmetteli ääneen "Jo on mysteeri", vaikka takuuvarmasti tiesi missä vika ja miten se korjataan, kunhan halusi brassailla fiksuudellaan. Eipä siinä, teen itse samaa monesti duunissani, joten menkööt. Saunan lämmitys sujui niin ikään hitaasti. Järvivesi oli sentään 16-asteinen - järvenä toimi yksi Suomen suosikkijärvistäni, Puruvesi.

Mökki.

Olkkari.

Keittiö.

Master bedroom.

Sähkökiuas :(

Terassi.

Mökkiranta.

Puruvesi.

Syötiin äiteen tekemää lihapiirakkaa ja nakkiloita yms. Sauna oli lämmennyt 70 asteeseen, ei se oikein sen kuumemmaksi tullut. Kyseessä oli sähkösauna, mikä oli pieni pettymys. Ja tietysti Harvian kiuas, joka on vähän niin kuin kahvinkeittimien moccamaster, täyttä sheissea. Kävin kolmesti uimassa, laiturille asti ei ollut valoja ja ilta oli pimentynyt joten vähän pelotti mennä mustaan järveen. Laiturille vähän liiankin pitkä matka, osin maastoa joten kusiluistimia piti käyttää ja kylmeni jo ihokin siinä. Laiturin päässä oli uimaraput, mutta portaita oli vain muutamia, ja nekin liukkaita kuin mitkä (puiset portaat). Koska raput olivat paria askelmaa liian lyhyet, oli hankala mennä veteen kun piti melkeinpä hypätä uimasilleen. Mutta mukavaa oli silti.

Loppuilta sitten telkkaria yms.


Lauantai:
Vähän huonosti nukutti. Mulla oli muutamaan otteeseen niin jumalattoman kuuma, porukat puolestaan valitteli kylmyydestä. Ehkä mulle oli sitten osunut joku superpaksu untuvatäkki tms. Aamuyöstä nukutti vähän paremmin. Heräilin joskus kahdeksan kieppeillä kaatosateen rummuttaessa kattoa. Sadetta olikin luvattu iltapäivään saakka.

Mude loihti aamiaisen, ja sitten vielä tunnin verran riitti aikaa lollerointiin. Klo 12:ksi olin varannut parturin Kiteeltä; mulla oli edelleen maakuntaparturihaaste menossa, ja tänään ajattelin saada hommattua Pohjois-Karjalan, se olisi jo yhdeksäs maakuntaparturi. Matkaa Kiteelle oli 55 km, mutta alkupätkä oli hidasta hiekkatietä, joten varasimme yli tunnin aikaa. Auto tietysti kuraantui kovasti saviteitä ajellessa, mutta ei voi mitään.

En muista että olisin ennen Kiteellä käynytkään. Ei mikään hääppöinen paikka. Meille jäi vielä vähän aikaa kierrellä kyliä ennen parturia, mutta paikkakunta näytti käsittelevän vain pari kauppaa ja apteekin. Ei ollut oikein edes mitään ravintolaa tai pubia. Porukat meni sitten kahville (sellainen sentään löytyi), kun itse menin parturiin. Vähän jännitti, mutta turhaan, parturi oli ihan mukava maalaislikka mukavine murteineen ja leikkuukokemus myös onnistunut. Annan arvosanaksi taas 5/5. Maksoikin alle kolmekymppiä ja sai vielä S-bonukset päälle, kun oli S-marketin parturi (se oli minusta aika kummallista).

Missä on kaikki?

Parturi sijaitsi S-marketissa.

Heti pääkadulta avautui landemiljöö.

Parturista päästyäni käytiin ensin kaupassa täydentämässä vähän juomavarastoja ja sitten käytiin ajelemassa kylänraitilla. Kirkko käytiin katsomassa, joka tietysti suomalaiseen tapaan oli kiinni. Koitimme löytää Kiteejärven rantaan, mutta eipä sielläkään näyttänyt mitään olevan, tai sitten missasimme jotain. Vettä sateli edelleen, joten päätimme myöntää paikan persläveksi ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Matkalla pysähdyimme Pajarinhovissa syömässä lounasta (kylpyläosio meni konkurssiin marraskuussa 2023). En ollut ihan innoissani lounasbuffetista, sillä kana oli pilattu sienikastikkeella, mutta onneksi oli sentään porsasta. Salaattipöytä yms olivat parempia kuin eilisessä Kymen Paviljongissa. Arvosana 3/5.

Kiteen kirkko.

Kirkko takaata.

Hautausmaalla piisasi vielä tilaa.

Kiteenjärvi kirkonmäeltä nähtynä.

Myymälä turisteillekin löytyi.

Sangen monipuolinen kompleksi.

Ilves... mau.

Ruokailutilat.

"Raastepöydästä voipi alotella..."

Lounasta.

Sitten mökille jossa otin ensimmäiseksi päikkärit, sen jälkeen aloin lämmittelemään saunaa. Siinä kestää reilun tunnin, että saa sen jonkunlaiseen lämpötilaan. Neljästi kävin uimassa; vesi tuntui lämpöisemmälle vaikka oli laskenut asteella edelliseen päivään verrattuna. Saunan jälkeen telkkarin katselua ja epäterveellistä iltapalaa.

Hiljaista oli.

Laiturista kelpasi mennä uimasilleen.

681# Savonlinna

9.7.2020, Thursday, +16, Partly cloudy, Savonlinna

Mulla oli muutama viikko kesälomaa, ja alkupäivät olin saanut viettää Pp:n mökillä Etelä-Karjalan laulumailla. Torstaina ajattelimme tehdä pienen ekskursion reilun sadan kilometrin päähän Savonlinnaan. Paikka oli minulle entuudestaan jonkin verran tuttu, mutta edellisvierailusta oli toki kulunut jo muutama vuosi. Suunnittelimme ajoreitin niin, että pääsimme matkalla bongaamaan Punkaharjun samalla kertaa. Matka Punkaharjulle oli tylsähköä kuutostietä, emme nähneet syytä pysähdyksille. Ilma oli hieman pilvinen ja kolea tuuli, joten uimareissultakin välttyisimme.

Punkaharjulle päästyämme kurvasimme läpi harjualueen. Melkein kaikki pysähdyspaikat olivat varattuja. Emme olleet varmoja, yöpyivätkö jotkut matkailuautokunnat näillä seisakkeilla ja oliko sellainen laillistakaan (miksei olisi?). Harju oli viitisen kilometria pitkä, emme pysähtyneet vaan ajattelimme tehdä kuvausstopin paluumatkalla.

Pp halusi nostalgia- ja tunnesyistä käväistä Tanhuvaarassa, joten poikkesimme vähän ennen Savonlinnaa kymmenisen kilometria sivuun valtatie 14:ltä. Keskellä korpea huonohkon tien vieressä oli valtava kompleksi urheiluopistoa ja majoitustilaa. Ajoimme auton parkkiin ja kävimme tsekkaamassa uimarannan. Se oli melko kutsuvan näköinen, vesi oli kirkasta ja hiekkaranta. Laituria pitkin olisi päässyt uimaan helpommin. Nyt ilma oli kuitenkin viileä eikä 19 asteinen vesi sopinut herrasmiehille. Kävimme juomassa kahvit ja mehut urheiluopiston kahvilassa ja hyödynsimme samalla vessan. Sitten kävelimme pienen matkan tietä pitkin eteenpäin, jossa oli Pp:n isomuorin syntymäkoti. Nyt se oli kuitenkin pistetty päreiksi, pelkkä savupiippu ja kivijalka oli enää jäljellä. Alempana järvenrannassa oli ns. alamökki, mutta sinne emme oikein tohtineet mennä pälyilemään.

Tanhuvaaran respa.

Tanhuvaaran uimaranta.

Palasimme autolle ja ajoimme seuraavaksi Savonlinnaan. Parkkipaikaa sai metsästää hienoisen tovin; lopulta sellainen löytyi poliisiaseman edustalta. Se ei maksanut mitään, mutta aikarajoitus oli vain kaksi tuntia. Oletimme ehtivämme bongaamaan Olavinlinnan siinä ajassa. Kävelymatkaa oli kuitenkin jonkun verran. Kuvasimme ensin linnaketta Riihisaaren puiston puolelta. Jo täältä huomasimme linnaan ulottuvan pitkän jonon. Ei sitten auttanut kuin painella itse jonottamaan, siinä menikin reilusti yli puoli tuntia. Mulla oli vain lyhythihainen ja tuuli kylmästi. Lisäksi vähän inhotti kun ei pystytty pitämään niin tarkkaa koronaväliä seuraaviin kuin ehkä näinä aikoina olisi ollut tarpeen.

Puistoalue.

Olavinlinna.

Linnaan sai jonotella ikuisuuden.

Liput maksoivat 12€ / aikuinen. Opastettuja kierroksia olisi ollut saatavilla myös ja niitä ahkerasti kaupiteltiinkin, mutta sellaiseen päästäkseen olisi pitänyt odotella tunnin ajan. Se ei meitä niin paljoa kiinnostanut vaan päätimme tutustua linnaan omin päin. Koronakesän vuoksi Savonlinnan oopperajuhlia ei tänä vuonna järjestetty, mutta katos oli silti linnan sisäpihalla toimintavalmiudessa, samoin kuin katsomon perusteet. Myöskään linnan torneihin ei tänä kesänä matkailijoita päästetty, ehkäpä ne olisivat täyttyneet vierailijoista vähän liikaakin. Melko korkealle pääsi kuitenkin kiipeämään ja maisemat olivat hulppeat. Museokauppa oli vähän vaisunlainen. Baarissa poikkesimme juomilla, Pp otti siiderin ja minä oluen. Kalja tarjoiltiin muovilasista, oli 0,33l ja vähän turhan lämmintä. Pp piti siideristään. Maksoivat 13,50€. Muuten Olavinlinna oli suolaisista hinnoistaan ja koronarajoituksista huolimatta kuitenkin parempi mitä osasin odottaa, verrattuna nyt vaikkapa Hämeen linnaan tai puhumattakaan Kajaanin linnasta, ja annon arvosanaksi tästä 4/5.

Pienoismalli.

Kauhea kanuuna.

Oopperajuhlien katsomo oli tänä vuonna pressutettu.

Kivitönö.

Muurta.

Poistuimme samaa reittiä takaisin, joskin räpsimme vielä linnan edessä olevasta puistosta pakolliset valokuvat pässi-patsaasta. Kävimme sitten siirtämässä auton toiselle parkkipaikalle, sillä pari tuntinen parkkiaikaimme oli jo umpeutunut. Olimme syöneet vain aamiaisen ja nälätti jo kovin, joten seuraavaksi vuorossa oli ruokapaikan etsiminen. Se löytyi helposti Kauppatorin edustalta, Sokos-hotellin yhteyteen kuuluva Perlina di Castello. Vaikka oli torstai-iltapäivä, lounasaika oli jo mennyt ja päivällisaika ei vielä lähimainkaan tulossa, niin pöytävarauksia oli jonkin verran. Saimme kuitenkin pöydän. Tilasimme pitset. Pp tilasi Otto-pitsan, mä otin fantasian neljällä täytteellä (sweet chili, häränrinta, salami ja kevätsipuli). Täällä oli puukäyttöinen pizzauuni, se antoi hyvän kuvan tulevasta. Ruokaa piti kyllä odotella melkoinen tovi, ja hintakin oli melko kallis (18€ / lätty), mutta ulkonäkö, maku, täytteet ja pohjat olivat aika onnistuneet, ehkä juustoa oli hivenen liikaa. Spesiaalitapahtumana oli työkaverin bongaus kippolassa, tai oikeastaan hän bongasi minut.

Pässiä sarvista ja muualta.

Kesän paras pitse löytyi Perlina di Castellosta.

Ruokailun jälkeen menimme tsekkaamaan vielä torin tarjonnat. Se oli selvästi jo lopettelemassa päivän kaupusteluaan, mutta saimme vielä pintapuolisen tarkastelun lisäksi tehtyä kaupat hernelitrasta sekä parista lörtsystä. Jälkimmäisiä kaupusteli savolaismummokaksikko, jolla toisella tuntui olevan vielä täysi hööki päällä mutta ehkä pitkä työpäivä oli tehnyt jo tepposet tai sitten kyseessä oli muuten vain tattarus, sillä koitimme sanoa haluavamme lördagenit mukaan mutta hän selvästi laittoi ne heti syötäväksi. Eihän meitä tietenkään nälättänyt kun olimme juuri vetässeet pitsat naamariin, mutta paketoimme ne sitten itse ennen kuin lokit saivat paketeerattua ne omiin vatsalaukkuihinsa. Myöhemmin syötyäni näistä toisen oli pettymyksen makua leivonnaisessa. Kuiva ja suolainen pala, sisältö jäi mielikuvituksen varaan. Arvosana 2/5, ostokokemuksineen 1/5.

Näkymä järvien ympäröimälle torille Olavinkadun sillalta.

Torin keskuspaikka.

Ei betoniporsaita vaan -norppia.

Kiersimme sitten vielä sillan yli toiselle puolelle ja kävelimme Puistokatua ja Olavinkadun siltaa pitkin takaisin autolle. Kello oli jo puoli viisi, joten päätimme lähteä ajelemaan pikku hiljaa takaisin päin. Ajoimme jälleen samaisen Punkaharjun näköalareitin halki, tällä kertaa pysähdyimme pari kertaa kuvaustauolle ja kolmannella kerralla käytin tilanteen hyväksi heittämällä ureat näihin luonnonkauniisiin harjumaisemiin. Sitten painelimme Särkisalmelle ja sieltä jatkoimme kuutostietä etelään päin, Ruokolahdelta käännyimme pikkuteille ja porhalsimme hiekkateitä pitkin takaisin mökille. Koko päivän retkeen oli kulunut meiltä liki kymmenen tuntia, ja olo oli jälkeen päin aika väsynyt. Mutta ei hassumpi kesälomaekskursio, kannattava reissu ja näitä lisää. Kotimaan matkailu sai minulta jos ei nyt yhtä bonuspistettä niin ainakin yhden bonuspisteen kymmenyksen tämänpäiväisestä lisää. Ilman nyt olisi ehkä suosinut olevan parempi, mutta muuten ei valittamista. Arvosana 4/5.

Punkaharju.

Harjutie.

Lörtsy.