802# Moldova

 19.9.2023, Tuesday, +22, Scattered clouds, Istanbul, Turkey

 

Edellisenä iltana olin tullut kotiuduttua mökkireissulta, joten en ehtinyt kuin kääntyä kotona vaihtamassa likavaatteet puhtaisiin. AT:n kanssa oltiin Ebookersin kautta varattu matka Moldovan Chisinauhun; kaikkialla oli sanottu paikan olevan varsinainen persläpi jossa ei olisi yhtään mitään. Mutta maabongaus piti käydä täältä hankkimassa, se olisi minulle kolmanneksi viimeinen linnake Euroopassa. Ihmeitä emme siis odottaneet. Lisäksi Moldovaan oli Suomesta varsin hankala päästä: menomatka oli Istanbulin kautta Turkish Airlinesilla, paluumatkan operoijaa emme vielä edes tienneet.

Koska lähtö oli vasta klo 12.55, niin olin päättänyt mennä kentälle julkisilla. Matka kestää niin hemmetisti, joten jouduin lähtemään himasta jo klo 9.15. Kävellessäni metroasemalle huomasin ensimmäisen unohtuneen tavaran, dösätsetin. Oli mulla HSL:n appi puhelimessa, mutta kortilla on arvoa jota ei tule ikinä käytettyä pois, kuten ei nytkään. Metrolla steissille ja siitä I-junaan jolla lentoasemalle. Matka kesti yhteensä toista tuntia.

Mm. junakyydillä lentoasemalle.

Tiistaipäivällä sai onneksi olla rauhassa omassa sloossissaan.

Brutaalia lentoasemaa.

Ja pitkä nousu ylös.

Juna-asema ulkopuolelta.

AT oli jo asemalla odottelemassa. Meillä oli vain käsipakaasit, hyvä niin koska lentoasemalla alkoi joku ulosmarssi, ja monien matkustajien tavarat jäivät maihin - osa lennoistakin oli taidettu perua. Tulostimme automaatista boarding passit, jostain syystä AT:n IST-KIV -välinen boarding passi jäi tulematta, eikä sitä saanut enää printattua uudelleen. Turvatarkastuksessa reppuni feilasi, ja otettiin sivuun. Käsidesi oli aiheuttanut hälytyksen.

Menimme Oak Barreliin riistohintaisille lähtökaljoille. Tiistain puolipäivässä ei muita matkustajia liiemmin ollut, joten saimme istua rauhaksiin. Meidänkin piti vaihtaa "kehitysmaapuolelle" ja suorittaa passintarkastus automaatissa. Ne oli uudistettu sitten viime kerran, mutta selvisimme kuitenkin läpi ilman ongelmia. Meillä oli edelleen aikaa, joten kävimme ottamassa vielä toiset kaljat. Ne maksoivat 11€ / muki. Meistä se oli aivan jumalaton hinta.

Pitkästä aikaa Oak Barrelissa.

Passintarkastukseen käsky käy.

 

Suosikkispottini kentällä.

Sumu iski ennen lentoaseman lakkoa.

Koneemme odottelemassa.

Lento lähti portilta 46. Boardauksessa naisvirkailja kyseli, oliko jatkolentoja ja lähti tarkistamaan kollegaltaan minkälaisia rajamuodollisuuksia / viisumijuttuja olisi edessä (ei mitään). Väki oli melko värikästä, kuten Istanbuliin suuntautuvilla lennoilla monesti on. Huomiomme kiinnittyi mieheen, joka yski kuoleman kielissä. Olimme varmoja, että kyseinen äijä tulee suoraan taaksemme. Melkein kävi ennuste toteen, taisi siinä olla yksi penkkirivi välissä, mutta silti inhotti kun lentokoneen moottorien melukin peittyi äijän yskänkohtausten alle. Lento lähti aikataulun mukaisesti, matkan kesto 3h30min. Mulla oli ikkunapaikka, AT pääsi keskipaikalle. Kentällä nautitut kaksi olutta pisti vessahädättämään, mutta koneen kapteeni piti istuinvyön merkkivalon päällä Puolaan saakka, vaikka kyyti oli täysin tasaista.. Luulimme, että merkkivalo sammutettiin jo kerran, mutta meidät ajettiin takaisin istuinpaikoillemme, ilmeisesti kapteeni hökälöi vahingossa sen takaisin päälle.

Ruoat ja juomat olivat ilmaiset, safkan sai valita pastan ja lihapullien väliltä. Otimme jälkimmäiset, ne olivat ihan okei. Juomaksi otin viintä (en muuten juuri viiniä juo, paitsi lentokoneessa se on ihan ok). Jokaisessa istuinpaikassa oli oma viihdekeskus, katsoin Sisu-leffan. Se oli varsin tarantinomainen pläjäys, arvosana 2/5.

Ilmaistarjoilua.

Sisu-leffaa viihdekeskuksesta.

Mustameri.

Iso paikka on Istanbul.

Istanbuliin laskeuduttiin aikataulun mukaan, vaikka kone tuntui kaartelevan pienen ikuisuuden valtavan kokoisen kaupungin yllä. Istanbulissa oli uusi lentokenttä, jossa en ollut vielä ennen ollutkaan (vanhassa tuli käytyä monesti). Laskeuduimme A-terminaaliin. Heti tullessa oli rahanvaihtokoju; olin koittanut Hesassa kysellä Forexeista Moldovan rahaa, mutta missään sitä ei ollut. AT oli saanut vaihdettua muutaman kympin, mutta ongelma oli ollut silloinkin ettei heillä ollut vaihtokurssia (Fhat?!?), vaan hän joutui hakemaan rahat myöhemmin. Täällä rahanvaihto onnistui, mutta kurssi oli äärimmäisen huono. Lisäksi ukko koitti apinan vimmalla saada minua vaihtamaan enempi rahaa (vaihdoin sadan euron edestä), ja jopa muutti lennosta kurssia? Tähän retkuun en kuitenkaan mennyt. Rahanvaihto tuntui lisäksi kestävän pienen ikuisuuden, ukko ehti mainostaa meille jo Istanbuliakin upeana matkakohteena. Lopulta taisin saada 1437 leuta - olisin toivonut saavani 1800-1900.

Istanbulin uudelle lentokentällä.

Chisinaun lentomme lähti portilta F4B, jonne oli 20 minuutin kävelymatka. Lentokenttä oli valtavan kokoinen. Wifi olisi ollut saatavilla, mutta oli jotenkin härön oloinen ja jätimme käyttämättä. AT halusi käydä tupakilla, siihen tarkoitukseen oli muutamia parvekkeita. Ne olivat täynnä väkeä ja röökinsavua, mutta halusin minäkin käydä sen verran "ulkona" kun kerran tänne asti oli tultu. Mietimme oluen mahdollisuutta, mutta hinnat olivat Turkin liiroissa. Onneksi kysyimme hintaa dollareina, sillä kahdesta kaljasta olisi saanut maksaa peräti 31u$d. Juomatta jäivät. Pari tuntia kului odottamalla.

Boarding time oli merkattu boarding passiin aikaisin; ensiksi käytiin näyttämässä lippu virkailijalle, joka iski siihen jonkun leiman (paitsi AT joka ei saanut paperista boarding passia Hesasta). Sitten taas odottelua pitkään, ennen kuin meidät päästettiin koneeseen. Se oli vanhempi Turkish Airlinesin kone, ei viihdekeskusta. Mulla taas ikkunapaikka, AT:llä keskipaikka rivillä 17. Väki tuntui vähän terveemmältä kuin Istanbulin lennolla, vain muutamia yskiviä lapsia eivätkä nekään olleet meidän lähettyvillä. Lento kesti vain 1,5 tuntia, aurinko oli jo laskenut ennen konetta. Koneesta oli bussikuljetus terminaaliin, jossa alkoi hirveä etuilu ja kiilailu ja ryysis, sillä ilmeisesti maahantulojutut kestivät täällä ikuisuuden. Lisäksi huomasimme, että jos naama ei miellyttänyt rajaviranomaista, henkilö talutettiin sivuhuoneeseen odottelemaan ilmeisesti tarkempia kuulusteluja. Yksi ukko tuli tuohtuneena sivuhuoneesta pois, mutta vartijat palauttivat äijän aika nopeasti takaisin. Me pääsimme onneksi läpi heittämällä, eikä meiltä juuri mitään kysyttykään. Tulliinkaan emme joutuneet.

Tarjoilu pelasi myös tällä lyhyellä lennolla.

Täällä oli automaatti, josta koitin nostaa rahaa huonolla menestyksellä; ensiksi pyysi aktivoimaan kortin (?), sitten pin-koodi piti muuttaa. Laitoin saman pin-koodin mikä minulla jo oli, tästä tuohtuneena automaatti sylkäisi kortin ulos. Ilmeisesti pin-koodi olisi pitänyt muuttaa viisinumeroiseksi, mutta en tiedä sitten mitä olisi käynyt Suomen päässä joten jäi nyt väliin tämä rahannostoyritys. Vähän jäi kuitenkin fiilis, että mahtoivatko jo skimmata kortin...

Ulkona oli kaaos; ei minkäänlaista järjestystä, ei mitään jonoja taksiin tai busseihin. Israelin juutalaisia oli joka toinen. Melko pitkään katseltiin meininkiä ennen kuin uskallettiin tehdä peliliike, täällä sai taksin pelkästään röyhkeydellä (käytännössä siten, että odotti kun taksi oli tuomassa matkustajia kentälle, oli heti ottamassa kuskista kiinni kun hän avasi ulko-ovensa vaikka edelliset matkustajat olivat vielä autossa :D Vanha kuskiukko ei osannut sanaakaan englantia, mutta saimme näytettyä hänelle hotellin nimen ja osoitteen, ja sinne hän hyvin osasikin meidät ajaa. Kaduilla oli pimeää ja hiljaista, asuintalot ja autojen ja katujen kunto muistutti meitä Ukrainasta. Kuski käytti mittaria, joka näytti perille päästyämme 150 leuta, mutta hän kaksinkertaisti sen kolmeensataan. Minkäs teet, pakkohan se oli maksaa. Eikä se nyt paha hinta (n. 15€) ollut tuosta 15 kilometrin matkasta, ainakaan suomalaisittain.

Hotellimme oli nimeltään Villa Arus. Hotelli sijaitsi pimeän ja kuoppaisen kujan päässä mäen päällä. Respaan päästääkseen piti vielä nousta raput ylös; paikka vaikutti autiolta, mutta respasta löytyi kuin löytyikin herttainen moldovalaistyty joka tsekkasi meidät sisään. Hotelli vaikutti vähän vanhanaikaiselta, kun oviin oli vielä kova-avaimet, eikä sellaista avainkorttia, samoin turvakaappiin. Meillä oli molemmilla omat huoneet, jotka löytyivät kolmannesta kerroksesta. Ennen huoneisiin menoa respanlikka tuli vielä ulos näyttämään mistä suunnasta kauppa löytyisi. 

Huoneet olivat valtavan kokoiset, mulla ei ole koskaan ollut niin isoa huonetta... tai, huoneita. Ihan siistit huoneet, mutta huonekaluja ei juuri ollut, joten sisustus oli niukanlaista. Vähän haisi sellaiselle rys... neuvostoliitolle. Keittiössä oli iso jääkaappi, joka ei tosin ollut päällä, mutta hurahti käyntiin kun laittoi virajohdon seinään. Sisällä oli yksi monilitrainen vesipullo, mutta korkin sinetti oli rikottu, joten en uskaltanut sitä myöhemminkään juoda.

Penthouse.

Keittiö (?)

Miehekäs jääkaappi-pakastin.

Tämä on vissiin hengailutila.

Mysteeriovi mikä ei johtanut mihinkään.

Old school safe toimi kova-avaimella.

Taidetta seinillä.

Kylppäri.

Kello oli jo vaikka mitä, joten päätimme lähteä saman tein kauppaan. Yritimme ostaa olutta, mutta sitä ei meille myyty. Ystävällinen nuori miesmyyjä alkoi selvittämään asiaa sitten translatorin kanssa; olutta ja viinaa ei myyty enää tähän aikaan illasta, mutta voisimme ostaa viiniä ja skumppaa jos halusimme alkoholia - niitä ei luokitettu dokaamisaineiksi vaan jonkunlaiseksi seurustelu-, ruoka- ja juhlajuomiksi. Se oli meistä hyvin kummallista, mutta emme valittaneet asiasta. Meillä ei tietenkään ollut viinipullon avaajaa, joten jouduimme ostamaan kierrekorkillisen pullon - jostain syystä ne olivat hinnaltaan kaksinkertaisia luonnonkorkkiviineihin verrattuna. Viini ja sipsit maksoivat yhteensä vain 6€, joten eipä tuossa pahasti päässyt köyhtymään. Matkalla takaisin hotelliin jouduimme vielä neuvomaan vastaantullutta pariskuntaa kaupalle. Tataarikaksikko yhytti meidät niin ikään hotellin edustalla, ja kehuivat ostoksiamme. Tällainen tuttavallisuus tuntui meistä vähän epäilyttävältä. Lentoasemalla ja hotellimme edustalla pyöri isokokoisia kulkukoiralaumoja, ne liikkuivat kuin varjot pimeissä puskissa ja hermostuttivat hieman myös. Uusi maa (nro. 62) ja uudet kujeet, sano. Hotellilla viinipullo ja sipsit naamariin, sitten suihkuun ja nukkumaan.