756# Bucharest, 4

 30.7.2022, Saturday, +22, Partly cloudy, Munich, Germany

Tänään oli vuorossa kotiinpaluu, ja siihen menisi koko päivä. Herätys oli tuntia aiemmin kuin tavallista, jo hieman seitsemän jälkeen. Kahdeksalta aamiaiselle; pitäisi syödä kunnolla ja paljon, sillä päivästä ja kotimatkasta olisi tulossa pitkä lentoasemalla kökkimisineen, venailuineen ja välilaskuineen. Sama setti aamiaissapuskaa tuli. Sain syödyksi riittävästi, joskin edellisen päivän illallinen möyri mahassa pahaenteisesti. Oli pakko ottaa imodiumia naamariin.

Viimeistä kertaa aamiaissaliin.

Yhdeksältä tehtiin check out hotellilta. Vähän harmitti, kun unohdin antaa siivoojalle tippiä, olisi sen varmasti ansainnut ja siihen olisi ollut minullakin sopiva raha annettavaksi. Pyysimme respaa tilaamaan meille taksin, se tulikin muutamassa minuutissa. Kuski ajoi todella kovaa ja autokin vaikutti vähän pommilta, joten hieman pelotti se kyyti. Perille kuitenkin ehjänä, eikä kovin paljoa taidettu ukottaakaan.

Lentokentällä olikin sitten kaaos. Ihmisiä oli tosi runsaasti, ja ensi alkuun piti odotella tietoa tiskistä, missä pääsisimme tekemään check innin lennolle + tietysti viemään ruumatavarat. Itse luukulla ei ollut kauheasti jonoa; ensimmäinen lentomme oli Muncheniin. Turvatarkastuskin meni suht nopeasti, passintarkastus samoin. Tullessa lentokenttä oli tuntunut suuremmalta, mutta lähtöpuoli oli aika minimaalinen. Käytiin kaupassa ihmettelemässä vähän viime hetken ostoksia + sitten kaljalla.

 

Lentokentän tuloaulassa riitti hulinaa.

 

Kansainvälinen puoli ei ihmeitä tarjonnut.

 

Lähtövalmiina.

Munchenissa meillä ei olisi kovinkaan paljoa aikaa haaskattavaksi, joten toivoimme koneemme olevan ajoissa. Vartin myöhässä päästiin lähtemään, joten se menisi vielä raameihin. Mulla oli taas ikkunapaikka, joku saksalainen nainen istui paikallani, ja tuhahdellen siirtyi käytäväpaikalle kun pyysin päästä omalle paikalleni. Lento kesti pari tuntia; tilattiin taas aperolit ja sitten torkuttiin loppuaika. Laskeuduimme ukkospilvien lomitse kentälle melkein aikataulussa. Täällä oli juuri sadellut, ja ilma vain +22 asteinen. Pääsimme onneksi tuubipaikalle, muuten olisi voinut tehdä tiukkaa päästä seuraavalle lennolle. Meidän piti kuitenkin vaihtaa seuraavaan rakennukseen, jonne oli tietysti passintarkastus. Siinä oli jonoa, mutta virkailija kysyi jos haluaisimme kokeilla automaattia missä jonoa ei olisi kun ihmiset eivät sitä uskalla käyttää. Se toimi hyvin ja ehdimme ajoissa portille, varsinkin kun Hesan lento oli niin ikään myöhässä 20 minuuttia. Maskin leualle vetänyt nainen yskiskeli lähtöporttimme edessä koko ajan niin, että asemahalli kaikui. Loppujen lopuksi hän ei edes tullut koneeseemme.

 

Pilviä oli kertynyt Saksan taivaalle.

 

Münchenin kenttä.

Yhtä tylsä oli tämä Hesankin lento. Emme olleet syöneet mitään aamiaisen jälkeen, ja nälkäkin alkoi vaivata. Ostimme sipsejä, sitten torkuimme taas laskuun asti. Kone lensi kummallista reittiä suoraan kotini yläpuolelta, oli kiva nähdä sekin yläpuolelta (ja että koti oli ylipäänsä vielä olemassa). Hieman oli lento myöhässä, mutta menkööt. Matkalaukkuja piti odotella melkoinen tovi; meidän taisi tulla ihan viimeisten joukossa. Lentokentän Alepasta kävin hankkimassa aamiaistarvikkeet ja sitten taksilla kotia. Arabikuski oli ystävällinen, kyyti maksoi 42€. Se oli 7 euroa halvempi kuin tullessa. Täytyy vastaavaisuudessa pakottaa kuskit ajamaan tätä toista reittiä eikä navigaattorin mukaan, siinä on joku ukotushomma. A tyytyi junaan kun asuu radan varressa.

Koti näkyvissä.

Tervetuloa Hesaan.

Tullivuvvepatsas.

Pakaaseja odottelemassa.

* * * *

Arvio: Jaa'a antaisiko tästä nyt sitten 3/5 vai 4/5. Mukava yhdistelmämatka. Kaupungit olivat erilaiset. Sofia oli halvempi. Ei paljoa tekemistä tai näkemistä, mutta Nicolae Ceaușescun palatsi oli kyllä must-see. Huijattiin yllättävän vähän. Kovin pahoja munauksiakaan ei sattunut, ja muutenkin lennot yms toimivat yllättävän hyvin siihen nähden miten oltiin vaikeuksissa ennen reissua niiden kanssa. Saipahan nyt kuitenkin bongattua nämä maat.

755# Bukarest, 3

 29.7.2022, Friday, +36, Scattered clouds, Bucharest, Romania

Nukutti hieman huonommin, en saanut enää nukuttua kuuden jälkeen. Lisäksi viereisellä aukiolla, meille tuntemattomaksi jääneen valtiorakennuksen pihalla alkoi jonkunlaiset sotilaalliset soittoparaatit, ja sitä ennen siinä oli soundcheckiä yms mekkalointia. Puoli yhdeksältä suihku, ja sitten aamiaiselle. Se oli lähes yhtä kiusallinen kokemus kuin edellisenäkin aamuna. Huoneennumeroita ei kyselty, kun meidät muistettiin eiliseltä. Koitimme tilata eri juttuja, mutta saimme silti naaman eteen samat kamat kuin viimeksikin.

Runsaan ja ravitsevan aamiaisen jälkeen huoneisiin makkoomaan. Ulkona bileet olivat saaneet lisäpontta, eikä uusiounista tullut midist. Yhdeltätoista lähdimme sitten kävelylle; mitään sen kummempaa kohdetta meillä ei mielessämme ollut, kunhan nyt kävelisimme "jonnekin". Otimme suunnaksi pohjoisen; löysimme nopeasti postilaatikon, joka toi pientä paineen helpotusta kun pääsimme postikorteista eroon. Merkittävistä rakennuksista bongasimme ensimmäiseksi Piața Revoluțiein, eli vallankumousaukion, jossa entinen kuninkaallinen palatsi oli muutettu nyttemmin museoksi. Tämän talon parvekkeelta Nicolae Ceaușescu piti viimeisen puheensa ja joutui pakenemaan helikopterilla ennen kuin kohtasi loppunsa muutamaa päivää myöhemmin. Jatkoimme eteenpäin ja vastaan tuli Ateneul Roman, mikä oli konserttisali vuodelta 1888. Seuraavaksi ohitimme Voiton aukion. Kiseleffin puiston varjot toivat pientä helpotusta hikiseen olotilaan, mutta katsoimme ansaitsevamme vähän parempaa ja poikkesimme Casa Doina-nimisen ravintelin terassille oluelle. Siinä olikin mukava istuskella. 

Teatteri Odeon.

Piața Revoluției.

Uudelleensyntymisen muistomerkki.

Ateneul Romanin konserttisali.

Voitonaukion risteys.

Sopivan hiljainen terassi päiväkaljoille.

Hyvän hetken levättyämme ja puolipäivän ylitettyämme jatkoimme matkaa. Tiet olivat suoria ja pitkiä; kadun vierustoilla oli eri maiden lähetystöjä. Venäjän lähetystö näytti olevan erityisen tarkassa vartioinnissa. Lopulta saavuimme Bukarestin riemukaarelle; paikalliset tunsivat sen nimellä Arcul de Triumf. Pariisin riemukaarta en ole nähnyt, mutta varmaan näissä jotain samista on. Jatkoimme liikenneympyrän toiselle puolelle josta alkoi Mihai I:n puisto. Se oli valtavan kokoinen puistoalue, mutta emme löytäneet täältä oikein mitään. Sen verran jo vähän väsyttikin, ettei mielenkiintoa puistoa kohtaan kummemmin riittänyt. Mukavaa oli kuitenkin kävellä hetkinen puiden varjossa. Paluumatka olisi pitänyt ehdottomasti toteuttaa metrolla, mutta jostain syystä päätimme kävellä takaisinkin. Usko meinasi loppua ja ihokin tuntui palavan. Emme löytäneet edes sellaista baaria johon olisi voinut poiketa virkistäytymään, ja loppujen lopuksi emme bonganneet edes kauppaa mistä olisi voinut hankkia vettä ennen kuin hotellin lähikauppa tuli vastaan. Kävely ei ollut kuin 10,75km pitkä, mutta kuumuus ja teiden ylittäminen vei pahasti energiaa. Hotellilla oli pakko mennä uudelleen suihkuun ja levätä tuntikausia.

 

Bukarestin riemukaari.

Miihkalin muistoksi Mihai I:n puistossa.

 

Uutta ja vanhaa päällekkäin.

Pesismailaa myynnissä.

Puoli kuudelta lähdimme uudelleen ulos. Menimme kaljalle baariin, jossa meitä yritettiin kusettaa laskuttamalla ylimääräisistä kaljoista ja sitten korjauslasku oli sekin väärin eikä kaljan hinta meinannut mennä millään oikein. Tässä vaiheessa tarjoilijat eivät enää kiinnittäneet meihin huomiota, joten piti mennä ihan sisälle korjauttamaan asia. Kaikenlaisia tekosyitä taas, hohhoijaa. Typerää sinänsä kun olimme aina antaneet tippiä mutta tälläseen paikkaan sellaista ei voi tietenkään jättää.

Ukotuskapakki.

Ruokailu onnistui paremmin, otettiin romanialaiset makkarat, jotka tosin alkoi muutaman tunnin jälkeen kiertämään mahassa ja närästämään uskomattomasti. Käveltiin vielä hetkinen vanhassakaupungissa. Erään baarin naispuolinen sisäänheittäjä oli aika aggressiivinen, väitti muistavansa meidät edellisillalta ja suuttui kun emme muistaneet häntä. Hän muistutti kovasti entistä romanialaista työkaveriani, jota myöskin hieman pelkäsin hänen hyökkäävän ja yli-itsevarman asenteensa takia. Kävimme toisessa kippolassa oluella, sitten kaupassa hankkimassa vähän tuliaisbrenkkua kotiin. Seuraavana päivänä olisi kotiinpaluun aika, joten otimme illan rauhaksiin.

Viimeiset kävelyt Bukarestissa.

Bukarestin Romulus & Remus.

754# Bukarest, 2

28.7.2022, Thursday, +31, Mostly cloudy, Bucharest, Romania

 

Ihan hyvin nukutti, oli hyvät bed linensit (tällä kertaa jopa oikea peitto, eikä mikä hemmetin lakana). Ilmastointi toimi ja oli melko hiljaista, mitä nyt muutaman kerran jotkut ohiajavat hälytysajoneuvot herättivät. Klo 8.30 testasin suihkun, toimi jonkunlaisesti. Sitten aamiaiselle, joka meitä vähän etukäteen jännitti, kun respanukko oli sanonut ettei heillä ole aamiaisbuffettia, vaan täytyy tilata joltain listalta sapuska erikseen. Saavuimme ylvästä käytävää pitkin hulppeaan aamiaissaliin, jossa oli valkoiset pöytäliinat ja tarjoilijat puvuissaan ottivat meidät vastaan. Olimme ainoat asiakkaat, mikä teki tilanteesta vielä kiusallisempaa. Tilasimme listalta "all inclusive", sillä lailla pääsisi varmaan helpommalla. Meille tuotiin kahvia, mehua, leipää, omeletit, tomaatteja, kurkkuja, juustoja yms. Monta lautasellista safkaa. Mä olen vähän huono syömään aamusta, mutta nyt oli pakko yrittää tunkea naamariin niin paljon annoksista, kun sellaiset oli kerran tuotu. Onneksi saimme sentään aika paljon syödyksi. Vähän myös arvelutti, kun menussa oli ollut hinnat merkittyinä, mutta aamiainen kuului ymmärtääksemme huoneen hintaan, joten poistuimme maksamatta.

Mööpeleitä hotellin käytävällä.

Aamiaissali.

Aamiaispöydän antimia.

Päivän ohjelma oli löysä, joten otimme vielä huoneissamme uusiolepiä toista tuntia. Yhdeltätoista lähdimme kylille, olimme guuglailleet että parlamenttitalo olisi Bukarestin ainoa nähtävyys. Taivas oli vetäytynyt pilveen ja oli luvattu sadetta, ja hetken päästä lähdöstä alkoi vähän ripeksimäänkin. Matkaa hotellilta oli about kilometri. Tämä maailman toiseksi suurin rakennus löytyi helposti. Kokoa rakennuksella oli 270 x 240 m, korkeutta 86 m, maan alle se ulottui 92 metrin syvyyteen. Kerroksia 12 + maan alla 6, sisätilaa mukavat 330 000 neliötä, huoneita 1100. Vierailijoille palatsi oli avattu vuonna 2016; olimme edellisenä iltana kyselleet respasta, pitäisikö sinne varata joku aika etukäteen, mutta ukko ei tiennyt. Vahingossa jouduimme kiertämään koko valtavan tontin (siellä oli "takapihalla" kaikenlaista muutakin kirkkoa ja museota, joista emme tosin olleet kiinnostuneet) etsiessämme oikeaa porttia. Lopulta se löytyi mutta varmaan tuli pari kilometriä siinä käveltyä ympäri rakennusta.

"Kuka pelihahmo sulle tulee mieleen tosta?" :D

Keskustan kerrostalo.

Dâmbovița-joki.

Katumainos. Aika siisti toi maassa oleva jääjuttu, 5/5.

Parlamenttitalon edusta.

 

Bulevardul Unirii.

 

Sisäänpääsy oli Bulevardul Națiunile Uniten puolelta.

Puutarha.

 
Romanialainen jonotustyyli ilmeni täällä aika runsaasti. Ensiksi jonotettiin luukulle, jossa virkailija kysyi haluammeko mennä klo 13.15 tourille vai 16.15 tourille, ilmeisesti ne olivat enää tälle päivälle vapaana. Otimme ensimmäisen. Hän kirjoitti käsin lapun, jonka kanssa jonotettiin seuraavalle luukulle, jossa virkailija teki "virallisen lipun". Miksei sitten ensimmäinen virkailija voinut suoraan kirjoittaa virallista lippua, en tosiaan tiedä. Hinta oli 40 lei / naama (n. 8€). Passit kysyttiin lipunoston yhteydessä, onneksi ne oli meillä mukana (ja niitä tultaisiin kysymään vielä kierrokselle mentäessä uudelleen).

Meillä oli tunti aikaa joten menimme hakemaan kaupasta kaljat ja menimme juomaan ne palatsin vieressä olevaan Izvorin puistoon. Yhdeltä palasimme takaisin palatsiin. Pientä sekaannusta aiheutti edellisen ryhmän lähtö joka näytti olevan vähän myöhässä. Viimein tuli meidän vuoro; liput tarkistettiin, passit skannattiin ja sitten oli vielä samanlainen turvatarkastus kuin lentoasemilla, joten kyllähän siinä aina hieman aikaa meni ennen kuin parikymmenhenkinen ryhmämme pääsi siitä läpi. Meille annettiin vihreän väriset vierailijakortit kaulaan roikkumaan. Oppaana oli pienikokoinen mies, joka puhui hyvää englantia ja oli muutenkin mielenkiintoinen puhuja ja vitsailija. Kierros kesti 1h20min, meille ehdittiin tässä ajassa esitellä vain 5% rakennuksesta, toki nämä olivat varmaan ne hienoimmat pääpaikat (ja kellarikerroksiin tuskin oli asiaakaan, opaskin sanoi, ettei hän tiedä kellarikerroksista mitään). Pari vessataukoa oli, parvekkeelle pääsi käymään. Huonekorkeus oli 16 metriä, oli marmoria ja plyysiä, Nicolae Ceaușescun askelmitalle ja kengänkoolle sovitettuja rappusia, niin isoja kattokruunuja että sisään mahtui viisi ihmistä makaamaan ja kiillottamaan kristallia. Bonuksena oli, että kaikki rakennus- ja sisustusmateriaali jotain lahjaksi saatuja puisia ovenkarmeja lukuunottamatta oli hankittu Romaniasta. Vaikka olutta täältä ei saanut, niin arvosanaksi nähtävyydelle annan täydet 5/5. Teki tosiaan vaikutuksen meihin tämä pytinki.

 

Parlamenttitalo Izvor-puistosta nähtynä.

 

Turistiryhmämme.

 

Auditorio ja massiivinen kristallikruunu.

 

Loputtomasti käytäviä.

 

Mosaiikki lattiassa toimi osin myös rakennuksen karttana.

 

Neukkari 1.

 

Neukkari 315.

 

Jälleen uusi rappukäytävä.

Näkymä parvekkeelta.

Palasimme vanhaankaupunkiin, ja menimme irkkupubiin oluelle. Istuskelimme terassilla kun näimme ohikulkevan naisen kaatuvan päistikkaa rähmälleen. Osoitimme kohteliaisuutemme jättämättä taputtamatta suoritukselle; no juu, kyllä se nainen pääsi kiroillen ylös ja jatkoi sitten matkaansa ontuen. Menimme sitten ostamaan postikortteja ja tuliaisia; tässä vähän ukotettiin, kun ostin Pp:lle sormustimen; toinen äijä pakkasi kamoja sillä välin kun toinen rahasti. Keskittyminen siinä tietysti minulta herpaantui ja kas kummaa, pakkaaja "unohti" pakata sen sormustimen muiden tuliaisten mukaan. Tämän huomasin toki vasta hotellilla. Kävimme ennen hotellille paluuta vielä kaupassa ostamassa juomat, jotka joimme ennen päikkäreitä.

Irkku-pub.

Näppärää: Kebabbia ja rahanvaihtoa samassa puljussa.

Illalliseksi kävimme syömässä hampurilaiset ravintolassa, jonka nimestä en saa enää muistiinpanoistani selvää, mutta oli Calea Victoriei-kadulla lähellä Romanian pankkia. Koska tarjolla oli myös Finlandia-vodkaa, nappasimme sellaiset alkuun. Ruuaksi otimme Classic burgerin ja Chicken burgerin, olivat ihan maukkaat. Hinta oli tippeineen 175 lei. Kävelimme tovin edestakaisin vanhassakaupungissa. Alkoi satamaan joten menimme oluelle Big Beniin (nimi kalskahti vähän homobaarilta, mutta emme olleet varma oliko se sellainen), kun siellä oli markiisi. Vaikka satoi, lämpötila oli edelleen +28 astetta (feels like +33), joten ihan hyvin siinä tarkeni istuskella.

Illalliskippola.

Sapuska.

A:ta tuntui risovan ukotettu sormustimeni siihen malliin, että hän pakotti minut menemään turistikauppaan uudelleen ja valittamaan asiasta. Se oli suljettu yhdeksältä, mutta ovi oli vielä auki ja äijät ilmeisesti laskemassa kassaa tms. Sanoivat, että kauppa on jo suljettu, mutta vakuuttelin ettei se haittaa minua, ja tulin hakemaan sormustimeni takaisin. Ihme kyllä, sain sen takaisin.

Menimme takaisin hotellille. Hotellin edessä "Robert" pysäytti meidät ja halusi jutella meidän kanssa. Jännitti ihan, mihin keskustelu etenisi, ja lopulta se sieltä tulikin, voisimmeko antaa hänelle vähän fyrkkaa. Jotenkin ärsyttää sellainen pohjustus, pyytäisi suoraan rahaa ilman mitään paskapuheita. Emme antaneet mitään.

753# Bukarest

 27.7.2022, Wednesday, +38, Scattered clouds, Bucharest, Romania

Yö meni levottomasti torkkuen, kun oli matkustuspäivä tiedossa, ja herääminen kukonlaulun aikaan. Päivän kohteena olisi Bukarest, Romania. Jonkun verran sain nukuttua mutta näin kummallisia unia. Ensi alkuun oli myös tuskastuttavan kuuma. Lopulta nousin klo 5.30. Itätaivaalla oli jopa vaaleanpunainen raita, mutta muuten oli vielä pimeää. Otin suihkun, vaikka todennäköisesti herätin sillä ennemmin naapurihuoneiden asukkaat kuin itseni. Aamiaisaika ei ollut vielä lähimainkaan, joten edellisenä iltana hankkimamme aamiaistarvikkeet tulivat käyttöön. Se oli joku ällömakea täytetty croissant, jonka sain joten kuten syötyä. Pakkasin loput kamat, ja klo 6.00 teimme A:n kanssa check outin respassa. Onneksi täällä oli 24h respa. Hän myös tilasi meille taksin joka tuli muutaman minuutin kuluttua. 

Tähän aikaan ei ollut ruuhkaakaan, pelkkiä hälytysajoneuvoja oli liikenteessä, joten matka kentälle sujui nopeasti. Kyyti maksoi ehkä 17 levaa, mutta kuski ukotti hinnan 21:teen, mutta annoin hövelisti 25. Aurinko alkoi juuri nousemaan vuorten takaa vauhdilla, kun painelimme lähtöterminaaliin. Oli kaunista ja mukavan viileää.

 

Aurinko aloittamassa päivän työtään.

Pari minuuttia myöhemmin...

 

Sofian lentoasema.

Sisällä lentokentällä huomasimme, että check in ei ihan heti aukeaisi. Hieman ärsytti, kun meitä oli pyydetty tulemaan aikasin kentälle ruuhkan takia, mutta nyt jouduimme odottamaan tunnin, että saimme matkalaukut checkattua sisään. Lufthansa oli tänään lakossa ja kaikki heidän lentonsa oli peruttu, joten se lieni pääsyy rauhalliselle ja vähäpäiselle lentokentälle. Kurja homma kun tämänkin ajan olisi voinut viettää makkoomassa. Lopulta tiski kuitenkin aukesi ja saimme kamamme tsekattua sisään. Turva- ja passintarkastus sujui myös minuuteissa, joten lähtömuodollisuudet sujuivat kyllä muuten luikauksella.

Menimme aamiaiselle, tilasimme kahvit ja ciabatat. Senkin jälkeen notkumiseen jäi aikaa yllin kyllin, ja lentoasema muutenkin oli tylsä ja ankeahko. Välillä kävimme yytsäilemässä alakerran lähtöportilla Bukarestin konetta, mutta siellä ei näyttänyt tapahtuvan mitään. Se oli Tarom-niminen romanialainen halpalentoyhtiö, joka ei meissä kauheasti luottamusta herättänyt. Toistaiseksi oli kuitenkin matka edennyt kohtuullisesti, varsinkin kun olin buukannut lennot kolmannen yhtiön kautta (Travelstart - afrikkalainen online-matkavaraussivusto), mikä sekin vaikutti ensalkuun vähän häröltä mutta toimi ihan jees. Nyt kuitenkin alkoi venailu; lennon piti lähteä klo 9.50 mutta portilla ei ollut juurikaan elämää. Lopulta tuli henkilökuntaa paikalle joka huolestuneena puheli radiopuhelimiin ja yytsäili kentän puolelle. Puolen tunnin päästä bussi kuitenkin kurvasi ovelle ja pääsimme koneeseen. Aivan kuten arvasimmekin, se oli pieni propellikone. Osa matkustajista oli saanut käsimatkatavaroihinsa keltaiset laput, ja mietimme jo aiemmin sen merkitystä. Tässä vaiheessa selvisi kaikille, nämä veskat piti laittaa vielä erikseen ruumaan. Yksi matkustajista ukotti ja vei laukkunsa pokkana sisälle, mikä sika.

 

Kentällä ei ollut liiemmälti säpinää.

 

Lähtöä sai odotella.

Koneemme tänään.

Paikkamme olivat rivillä 17, joka oli koneen viimeisin rivi. Ahdasta oli, sisällä ei mahtunut kulkemaan kuin kumarassa. Sisäänmeno tapahtui lentokoneen takaosasta joten vikasta rivistä oli hyötyä. Kuuma oli tietenkin, mutta lento kesti vain 50 minuuttia. Etäisyyttä taisi olla runsaat 300 kilometriä, mutta junalla tähän siirtymiseen olisi mennyt 13 tuntia. Matkalla tarjottiin vesimuki. Bukarestin päässä oli tarjolla taas bussikyyti terminaaliin. Passit kysyttiin ja ehdittiin käydä häthätää vessassa. Menimme etsimään matkalaukkuja mutta ne oli jo nostettu tällä välin hihnalta pois sivuummalle odottamaan noutoamme. Tehottomuudesta henkilökuntaa ei voinut ainakaan syyttää. Tuuletimme uuden maabongauksen kunniaksi (itselläni 57.).

Bulgarian vuoret olivat muuttuneet tasaisiksi peltomaisemiksi, ja lämpötilakin oli kuumempi. Koska oli keskipäivä, niin olimme suunnitelleet ottavamme junan Nord-asemalle (taksin sijaan). Pahaksi onneksi se oli juuri mennyt, joten jouduttiin odottamaan peräti 40 minuuttia seuraavaa. Hiki virrasi noroina paidan alla, ja meillä oli matkapäivän kunniaksi vielä farkut, mikä ei tuonut helpotusta. Yritimme ostaa junalippuja parista automaatista ja yhdeltä virkailijalta, mutta meitä neuvottiin ostamaan ne junasta konnarilta. Ihmettelimme sitten muiden turistien tavoin mitä järkeä oli lippuautomaateilla ja lipunmyyjävirkailijalla jos niitä ei voinut kuitenkaan käyttää. Juna oli onneksi aika uudenaikainen (ilmeisesti lentokenttälinja ei ollut kovinkaan vanha uusine junineen verrattuna niihin perinteisempiin juniin mitä näimme Nord-asemalla).

 

Junan venailua kuumalla asemalla.

Lentokenttäjuna oli uudehko.

 

Sukkuloimme matkalaukkuinemme asemarakennuksen läpi metroasemalle. Se löytyi helposti. Ostimme metrolipun virkailijalta; se oli vähän erikoinen kun molempien lippu oli samassa lipussa, jolloin lippuporttien ohittaminen ei ollut kovinkaan käytännöllistä matkalaukkujen kanssa (menin ensiksi portista ja sitten ojensin lipun takana tulleelle A:lle). Muuten metro oli selkeähkö, vaan ei kovinkaan nopea. Siinä sai jonkunlaisen tovin notkua kapsekkien kanssa käytävällä, ennen kuin saavuimme kuuden aseman päähän Izvor-nimiselle asemalle jossa jäimme pois. Asemalta oli vielä toista kilometriä käveltävää ennen kuin saavuimme hotelliimme Casa Capsaan. Aikaa lentokentältä hotellille oli mennyt kaksi tuntia, ja olimme melkoisen hiestyneitä. Taksilla matkan olisi varmaan päässyt melkoisesti helpommalla, mutta kun kaikki lähteet varoittivat taksia käyttämästä.

Hotellimme Casa Capsa.

Check in hotellillla oli klo 14, mutta vaikka kello oli tuon ajan jo saavuttanut, ei huoneemme olleet vielä valmiina. Respan ukko neuvoi odottelemaan 30-45 minuuttia ala-aulan plyysimööpeleillä. Harmiksemme hotellilla ei ollut edes baaria, missä ajan olisi saanut ehkä kulumaan nopeammin. A sai huoneensa aiemmin, minun piti odotella vartti pidempään. Huoneet olivat hulppeat, huonekorkeus oli aikamoinen, kultaiset hanat ja suihku (no pun intended), isot peilit yms. En tiedä oliko hotellista yritetty tehdä vanhanaikainen luksushotelli vai oliko se säästynyt sellaisena. Televisio oli pieni, siitä miinusta mutta muuten viihtyisä huone.

 

Hotellin sisäkäytävä.

Huone.

 

Kiva valaistus.

 

Kullitettu hana.

 

Ja suihku.

Ulkona lämpötila oli noussut lähelle neljääkymppiä, joten vaihdoimme kevyempää päälle ennen kuin suuntasimme tsekkaamaan lähimiljöön. Sofia oli tullut tutuksi ja nyt piti taas akklimoitua uuteen ympäristöön. Tietysti olimme aluksi vähän eksyksissä tietämättä minne mennä ja miten käyttäytyä. Löysimme kuitenkin erään ravintolan ja tilasimme kaljat ja spaghetit. Ne olivat jonkunlaiset, maksoivat tippeineen 90 leitä, euroissa ei kahtakymppiäkään mutta tuntui Bulgarian rahojen käytön jälkeen korkealta hinnalta. Kävimme sitten kaupassa hakemassa juotavaa. Palasimme hotellille katselemaan telkkaria ja lepäilemään.

 

Tuntemattomaksi jäänyt pytinki hotellimme vieressä.

Hellettä pukkasi.

 

Romanian pankki.

Klo 18.30 lähdimme ulos. Otimme suunnaksi vanhankaupungin, jonne ei onneksi hotellilta ollut pitkäkään kävelymatka. Menimme illallistamaan ensimmäiseen ravintolaan mikä tuli vastaan. Olut oli pahaa, ruuaksi valikoitui makkara ja "Moldovanian stew", ja jälkkäriksi luumuviinasnapsit. Ateriakokonaisuus maksoi 173 leitä, myyjä muistutti ärsyttävyyteen asti tipeistä.

Illallinen ei ollut pilattu vihanneksilla.

A:n annos.

 

Kävelimme hetken ristiin rastiin vanhaakaupunkia. Näimme sellaisen baarin, jonka terassille uskalsimme mennä mojitoille. Siinä oli mukava istuskella, vesisumua laskeutui vilvoittamaan iltaa. Likaisia kissejä pyöri jaloissa. Täältä menimme Nomad Skybariin, joka oli kattoterassi / -ravintola, hissi ylös lähti katutasosta. Maisema oli jonkunlainen, tarjoilu hidasta, meininki oli mukava. Otimme oluet ja viihdyimme täällä melko pitkään.

Kiipeli.

Suosittu kippola, jossa varmasti "sattuu ja tapahtuu".

Mojitopaikka.

Sumea tuli.

Kattoterassilla.

Maisema yli kattojen.

Haimme kaupasta vähän juomista ja palasimme sitten hotellille, jossa A:n huoneessa istuskelimme vähän lipittelemässä ja puhelemassa sheissea. A:n huoneen avainkortti oli lakannut taas toimimasta, ja hänen piti käydä respassa lataamassa avainkortti uudelleen. Jostain syystä asia meni respansedällä tunteisiin "enkö mä sanonut, että nämä kortit lakkaavat toimimasta tuon tuosta". Aivan kuin se olisi ollut meidän vika.