755# Bukarest, 3

 29.7.2022, Friday, +36, Scattered clouds, Bucharest, Romania

Nukutti hieman huonommin, en saanut enää nukuttua kuuden jälkeen. Lisäksi viereisellä aukiolla, meille tuntemattomaksi jääneen valtiorakennuksen pihalla alkoi jonkunlaiset sotilaalliset soittoparaatit, ja sitä ennen siinä oli soundcheckiä yms mekkalointia. Puoli yhdeksältä suihku, ja sitten aamiaiselle. Se oli lähes yhtä kiusallinen kokemus kuin edellisenäkin aamuna. Huoneennumeroita ei kyselty, kun meidät muistettiin eiliseltä. Koitimme tilata eri juttuja, mutta saimme silti naaman eteen samat kamat kuin viimeksikin.

Runsaan ja ravitsevan aamiaisen jälkeen huoneisiin makkoomaan. Ulkona bileet olivat saaneet lisäpontta, eikä uusiounista tullut midist. Yhdeltätoista lähdimme sitten kävelylle; mitään sen kummempaa kohdetta meillä ei mielessämme ollut, kunhan nyt kävelisimme "jonnekin". Otimme suunnaksi pohjoisen; löysimme nopeasti postilaatikon, joka toi pientä paineen helpotusta kun pääsimme postikorteista eroon. Merkittävistä rakennuksista bongasimme ensimmäiseksi Piața Revoluțiein, eli vallankumousaukion, jossa entinen kuninkaallinen palatsi oli muutettu nyttemmin museoksi. Tämän talon parvekkeelta Nicolae Ceaușescu piti viimeisen puheensa ja joutui pakenemaan helikopterilla ennen kuin kohtasi loppunsa muutamaa päivää myöhemmin. Jatkoimme eteenpäin ja vastaan tuli Ateneul Roman, mikä oli konserttisali vuodelta 1888. Seuraavaksi ohitimme Voiton aukion. Kiseleffin puiston varjot toivat pientä helpotusta hikiseen olotilaan, mutta katsoimme ansaitsevamme vähän parempaa ja poikkesimme Casa Doina-nimisen ravintelin terassille oluelle. Siinä olikin mukava istuskella. 

Teatteri Odeon.

Piața Revoluției.

Uudelleensyntymisen muistomerkki.

Ateneul Romanin konserttisali.

Voitonaukion risteys.

Sopivan hiljainen terassi päiväkaljoille.

Hyvän hetken levättyämme ja puolipäivän ylitettyämme jatkoimme matkaa. Tiet olivat suoria ja pitkiä; kadun vierustoilla oli eri maiden lähetystöjä. Venäjän lähetystö näytti olevan erityisen tarkassa vartioinnissa. Lopulta saavuimme Bukarestin riemukaarelle; paikalliset tunsivat sen nimellä Arcul de Triumf. Pariisin riemukaarta en ole nähnyt, mutta varmaan näissä jotain samista on. Jatkoimme liikenneympyrän toiselle puolelle josta alkoi Mihai I:n puisto. Se oli valtavan kokoinen puistoalue, mutta emme löytäneet täältä oikein mitään. Sen verran jo vähän väsyttikin, ettei mielenkiintoa puistoa kohtaan kummemmin riittänyt. Mukavaa oli kuitenkin kävellä hetkinen puiden varjossa. Paluumatka olisi pitänyt ehdottomasti toteuttaa metrolla, mutta jostain syystä päätimme kävellä takaisinkin. Usko meinasi loppua ja ihokin tuntui palavan. Emme löytäneet edes sellaista baaria johon olisi voinut poiketa virkistäytymään, ja loppujen lopuksi emme bonganneet edes kauppaa mistä olisi voinut hankkia vettä ennen kuin hotellin lähikauppa tuli vastaan. Kävely ei ollut kuin 10,75km pitkä, mutta kuumuus ja teiden ylittäminen vei pahasti energiaa. Hotellilla oli pakko mennä uudelleen suihkuun ja levätä tuntikausia.

 

Bukarestin riemukaari.

Miihkalin muistoksi Mihai I:n puistossa.

 

Uutta ja vanhaa päällekkäin.

Pesismailaa myynnissä.

Puoli kuudelta lähdimme uudelleen ulos. Menimme kaljalle baariin, jossa meitä yritettiin kusettaa laskuttamalla ylimääräisistä kaljoista ja sitten korjauslasku oli sekin väärin eikä kaljan hinta meinannut mennä millään oikein. Tässä vaiheessa tarjoilijat eivät enää kiinnittäneet meihin huomiota, joten piti mennä ihan sisälle korjauttamaan asia. Kaikenlaisia tekosyitä taas, hohhoijaa. Typerää sinänsä kun olimme aina antaneet tippiä mutta tälläseen paikkaan sellaista ei voi tietenkään jättää.

Ukotuskapakki.

Ruokailu onnistui paremmin, otettiin romanialaiset makkarat, jotka tosin alkoi muutaman tunnin jälkeen kiertämään mahassa ja närästämään uskomattomasti. Käveltiin vielä hetkinen vanhassakaupungissa. Erään baarin naispuolinen sisäänheittäjä oli aika aggressiivinen, väitti muistavansa meidät edellisillalta ja suuttui kun emme muistaneet häntä. Hän muistutti kovasti entistä romanialaista työkaveriani, jota myöskin hieman pelkäsin hänen hyökkäävän ja yli-itsevarman asenteensa takia. Kävimme toisessa kippolassa oluella, sitten kaupassa hankkimassa vähän tuliaisbrenkkua kotiin. Seuraavana päivänä olisi kotiinpaluun aika, joten otimme illan rauhaksiin.

Viimeiset kävelyt Bukarestissa.

Bukarestin Romulus & Remus.