753# Bukarest

 27.7.2022, Wednesday, +38, Scattered clouds, Bucharest, Romania

Yö meni levottomasti torkkuen, kun oli matkustuspäivä tiedossa, ja herääminen kukonlaulun aikaan. Päivän kohteena olisi Bukarest, Romania. Jonkun verran sain nukuttua mutta näin kummallisia unia. Ensi alkuun oli myös tuskastuttavan kuuma. Lopulta nousin klo 5.30. Itätaivaalla oli jopa vaaleanpunainen raita, mutta muuten oli vielä pimeää. Otin suihkun, vaikka todennäköisesti herätin sillä ennemmin naapurihuoneiden asukkaat kuin itseni. Aamiaisaika ei ollut vielä lähimainkaan, joten edellisenä iltana hankkimamme aamiaistarvikkeet tulivat käyttöön. Se oli joku ällömakea täytetty croissant, jonka sain joten kuten syötyä. Pakkasin loput kamat, ja klo 6.00 teimme A:n kanssa check outin respassa. Onneksi täällä oli 24h respa. Hän myös tilasi meille taksin joka tuli muutaman minuutin kuluttua. 

Tähän aikaan ei ollut ruuhkaakaan, pelkkiä hälytysajoneuvoja oli liikenteessä, joten matka kentälle sujui nopeasti. Kyyti maksoi ehkä 17 levaa, mutta kuski ukotti hinnan 21:teen, mutta annoin hövelisti 25. Aurinko alkoi juuri nousemaan vuorten takaa vauhdilla, kun painelimme lähtöterminaaliin. Oli kaunista ja mukavan viileää.

 

Aurinko aloittamassa päivän työtään.

Pari minuuttia myöhemmin...

 

Sofian lentoasema.

Sisällä lentokentällä huomasimme, että check in ei ihan heti aukeaisi. Hieman ärsytti, kun meitä oli pyydetty tulemaan aikasin kentälle ruuhkan takia, mutta nyt jouduimme odottamaan tunnin, että saimme matkalaukut checkattua sisään. Lufthansa oli tänään lakossa ja kaikki heidän lentonsa oli peruttu, joten se lieni pääsyy rauhalliselle ja vähäpäiselle lentokentälle. Kurja homma kun tämänkin ajan olisi voinut viettää makkoomassa. Lopulta tiski kuitenkin aukesi ja saimme kamamme tsekattua sisään. Turva- ja passintarkastus sujui myös minuuteissa, joten lähtömuodollisuudet sujuivat kyllä muuten luikauksella.

Menimme aamiaiselle, tilasimme kahvit ja ciabatat. Senkin jälkeen notkumiseen jäi aikaa yllin kyllin, ja lentoasema muutenkin oli tylsä ja ankeahko. Välillä kävimme yytsäilemässä alakerran lähtöportilla Bukarestin konetta, mutta siellä ei näyttänyt tapahtuvan mitään. Se oli Tarom-niminen romanialainen halpalentoyhtiö, joka ei meissä kauheasti luottamusta herättänyt. Toistaiseksi oli kuitenkin matka edennyt kohtuullisesti, varsinkin kun olin buukannut lennot kolmannen yhtiön kautta (Travelstart - afrikkalainen online-matkavaraussivusto), mikä sekin vaikutti ensalkuun vähän häröltä mutta toimi ihan jees. Nyt kuitenkin alkoi venailu; lennon piti lähteä klo 9.50 mutta portilla ei ollut juurikaan elämää. Lopulta tuli henkilökuntaa paikalle joka huolestuneena puheli radiopuhelimiin ja yytsäili kentän puolelle. Puolen tunnin päästä bussi kuitenkin kurvasi ovelle ja pääsimme koneeseen. Aivan kuten arvasimmekin, se oli pieni propellikone. Osa matkustajista oli saanut käsimatkatavaroihinsa keltaiset laput, ja mietimme jo aiemmin sen merkitystä. Tässä vaiheessa selvisi kaikille, nämä veskat piti laittaa vielä erikseen ruumaan. Yksi matkustajista ukotti ja vei laukkunsa pokkana sisälle, mikä sika.

 

Kentällä ei ollut liiemmälti säpinää.

 

Lähtöä sai odotella.

Koneemme tänään.

Paikkamme olivat rivillä 17, joka oli koneen viimeisin rivi. Ahdasta oli, sisällä ei mahtunut kulkemaan kuin kumarassa. Sisäänmeno tapahtui lentokoneen takaosasta joten vikasta rivistä oli hyötyä. Kuuma oli tietenkin, mutta lento kesti vain 50 minuuttia. Etäisyyttä taisi olla runsaat 300 kilometriä, mutta junalla tähän siirtymiseen olisi mennyt 13 tuntia. Matkalla tarjottiin vesimuki. Bukarestin päässä oli tarjolla taas bussikyyti terminaaliin. Passit kysyttiin ja ehdittiin käydä häthätää vessassa. Menimme etsimään matkalaukkuja mutta ne oli jo nostettu tällä välin hihnalta pois sivuummalle odottamaan noutoamme. Tehottomuudesta henkilökuntaa ei voinut ainakaan syyttää. Tuuletimme uuden maabongauksen kunniaksi (itselläni 57.).

Bulgarian vuoret olivat muuttuneet tasaisiksi peltomaisemiksi, ja lämpötilakin oli kuumempi. Koska oli keskipäivä, niin olimme suunnitelleet ottavamme junan Nord-asemalle (taksin sijaan). Pahaksi onneksi se oli juuri mennyt, joten jouduttiin odottamaan peräti 40 minuuttia seuraavaa. Hiki virrasi noroina paidan alla, ja meillä oli matkapäivän kunniaksi vielä farkut, mikä ei tuonut helpotusta. Yritimme ostaa junalippuja parista automaatista ja yhdeltä virkailijalta, mutta meitä neuvottiin ostamaan ne junasta konnarilta. Ihmettelimme sitten muiden turistien tavoin mitä järkeä oli lippuautomaateilla ja lipunmyyjävirkailijalla jos niitä ei voinut kuitenkaan käyttää. Juna oli onneksi aika uudenaikainen (ilmeisesti lentokenttälinja ei ollut kovinkaan vanha uusine junineen verrattuna niihin perinteisempiin juniin mitä näimme Nord-asemalla).

 

Junan venailua kuumalla asemalla.

Lentokenttäjuna oli uudehko.

 

Sukkuloimme matkalaukkuinemme asemarakennuksen läpi metroasemalle. Se löytyi helposti. Ostimme metrolipun virkailijalta; se oli vähän erikoinen kun molempien lippu oli samassa lipussa, jolloin lippuporttien ohittaminen ei ollut kovinkaan käytännöllistä matkalaukkujen kanssa (menin ensiksi portista ja sitten ojensin lipun takana tulleelle A:lle). Muuten metro oli selkeähkö, vaan ei kovinkaan nopea. Siinä sai jonkunlaisen tovin notkua kapsekkien kanssa käytävällä, ennen kuin saavuimme kuuden aseman päähän Izvor-nimiselle asemalle jossa jäimme pois. Asemalta oli vielä toista kilometriä käveltävää ennen kuin saavuimme hotelliimme Casa Capsaan. Aikaa lentokentältä hotellille oli mennyt kaksi tuntia, ja olimme melkoisen hiestyneitä. Taksilla matkan olisi varmaan päässyt melkoisesti helpommalla, mutta kun kaikki lähteet varoittivat taksia käyttämästä.

Hotellimme Casa Capsa.

Check in hotellillla oli klo 14, mutta vaikka kello oli tuon ajan jo saavuttanut, ei huoneemme olleet vielä valmiina. Respan ukko neuvoi odottelemaan 30-45 minuuttia ala-aulan plyysimööpeleillä. Harmiksemme hotellilla ei ollut edes baaria, missä ajan olisi saanut ehkä kulumaan nopeammin. A sai huoneensa aiemmin, minun piti odotella vartti pidempään. Huoneet olivat hulppeat, huonekorkeus oli aikamoinen, kultaiset hanat ja suihku (no pun intended), isot peilit yms. En tiedä oliko hotellista yritetty tehdä vanhanaikainen luksushotelli vai oliko se säästynyt sellaisena. Televisio oli pieni, siitä miinusta mutta muuten viihtyisä huone.

 

Hotellin sisäkäytävä.

Huone.

 

Kiva valaistus.

 

Kullitettu hana.

 

Ja suihku.

Ulkona lämpötila oli noussut lähelle neljääkymppiä, joten vaihdoimme kevyempää päälle ennen kuin suuntasimme tsekkaamaan lähimiljöön. Sofia oli tullut tutuksi ja nyt piti taas akklimoitua uuteen ympäristöön. Tietysti olimme aluksi vähän eksyksissä tietämättä minne mennä ja miten käyttäytyä. Löysimme kuitenkin erään ravintolan ja tilasimme kaljat ja spaghetit. Ne olivat jonkunlaiset, maksoivat tippeineen 90 leitä, euroissa ei kahtakymppiäkään mutta tuntui Bulgarian rahojen käytön jälkeen korkealta hinnalta. Kävimme sitten kaupassa hakemassa juotavaa. Palasimme hotellille katselemaan telkkaria ja lepäilemään.

 

Tuntemattomaksi jäänyt pytinki hotellimme vieressä.

Hellettä pukkasi.

 

Romanian pankki.

Klo 18.30 lähdimme ulos. Otimme suunnaksi vanhankaupungin, jonne ei onneksi hotellilta ollut pitkäkään kävelymatka. Menimme illallistamaan ensimmäiseen ravintolaan mikä tuli vastaan. Olut oli pahaa, ruuaksi valikoitui makkara ja "Moldovanian stew", ja jälkkäriksi luumuviinasnapsit. Ateriakokonaisuus maksoi 173 leitä, myyjä muistutti ärsyttävyyteen asti tipeistä.

Illallinen ei ollut pilattu vihanneksilla.

A:n annos.

 

Kävelimme hetken ristiin rastiin vanhaakaupunkia. Näimme sellaisen baarin, jonka terassille uskalsimme mennä mojitoille. Siinä oli mukava istuskella, vesisumua laskeutui vilvoittamaan iltaa. Likaisia kissejä pyöri jaloissa. Täältä menimme Nomad Skybariin, joka oli kattoterassi / -ravintola, hissi ylös lähti katutasosta. Maisema oli jonkunlainen, tarjoilu hidasta, meininki oli mukava. Otimme oluet ja viihdyimme täällä melko pitkään.

Kiipeli.

Suosittu kippola, jossa varmasti "sattuu ja tapahtuu".

Mojitopaikka.

Sumea tuli.

Kattoterassilla.

Maisema yli kattojen.

Haimme kaupasta vähän juomista ja palasimme sitten hotellille, jossa A:n huoneessa istuskelimme vähän lipittelemässä ja puhelemassa sheissea. A:n huoneen avainkortti oli lakannut taas toimimasta, ja hänen piti käydä respassa lataamassa avainkortti uudelleen. Jostain syystä asia meni respansedällä tunteisiin "enkö mä sanonut, että nämä kortit lakkaavat toimimasta tuon tuosta". Aivan kuin se olisi ollut meidän vika.