834# Korfu, 4

 16.7.2024, Tuesday, +37, Clear, Kerkyra, Greece

 

Nukutti taas hyvin, joskin yöllä heräsin kertaalleen kun humalaiset mimmit huutelivat uima-allasalueella. Pp kirmasi herättyään aamu-uinnille, mulle teki tiukkaa päästä aamiaiselle kaksikymmentä vaille yhdeksän. Aamiainen ja sairaat ihmiset tympivät, mutta joten kuten siitä selvittiin.

Vähän aikaa puuhailimme aamuhommia, ja pakkasimme sitten vähän aurinkorasvaa ja juotavaa ja sen sellaista mukaan, ja lähdimme bussipysäkille katsomaan jos pääsisimme Korfun saaren "pääkaupunkiin", Kerkyraan. Olimme yrittäneet edellisenä päivänä oppaalta asiaa kysellä kun hän oli meille päin soitellut, mutta tuntui, ettei oikein täsmätietoa löytynyt häneltäkään. Leipomopysäkillämme oli oikein automaatti josta pystyi ostamaan liput mutta ilmeisesti kuskilta olisi saanut ostaa lipun kolikoilla myös. Kuin tilauksesta bussi kurvasi pysäkille; toisin kuin esim. Kreetalla, täällä mentiin bussiin etuovesta ja jäätiin takaovista ulos. Kuski repi lippumme, mutta yleensä sellainen piti leimata itse leimauslaitteessa. Bussilinja 7 operoi Dassia / Ipsos - Kerkyra-reitillä. Se oli haitaribussi joita meni noin 20 minuutin välein. Bussi oli jo lähes täynnä, mutta saimme kuin tilauksesta oman sloossin vapaaksi. Matka Kerkyraan kesti noin puolisen tuntia, joka tuntui mennessä varsin pitkältä ajalta. Muut matkustajat koostuivat plunssaisista ihmisistä, kuinkas muuten.

Aikataulu.

Ostimme bussiliput automaatista.

Dösälippu.

Linja-autossa on tunnelmaa.

Päättärillä jäimme pois. Olimme ensi alkuun vähän eksyksissä, mihin suuntaan kuuluisi lähteä. Ympärillä oli kauheasti hälinää ja väkeä, ja ennen kaikkea kuumaa. Otimme sitten suunnaksi vanhan linnakkeen. Kävelimme vanhankaupungin läpi ja saavuimme Listonille. Se oli pitkä kaariholvinen rakennus, jonka ranskalaiset olivat rakentaneet 200 vuotta sitten, nyt se oli kahviloiden ja kippoliden valtaama. Vaikuttivat tyyriiltä paikoilta, eikä meillä ollut liiemmälti intoa sinne tässä vaiheessa pistäytyä. Istuskelimme hetken aikaa penkeillä puiden varjossa ja koitimme kerätä voimia auringossa tarpomiseen. Ensiksi kävimme katsastamassa Maitlandin muistomerkin (brittiläinen Sir Thomas Maitland oli 1800-luvun alkupuolella Korfussa työskennellyt upseeri, komissaari ja käskynhaltija, ja ilmeisen suosittu sellainen). Se oli nopeasti kierretty ympyränmuotoinen muistomerkki. Sen jälkeen suunnistimme vanhalle linnakkeelle. Se oli rakennettu nykymuotoonsa 1500-luvun puolivälissä; Kerkyrassa oli kaupungin toisella laidalla myös "uusi" linnake, jonka rakennustyöt oli aloitettu vain pari vuosikymmentä vanhan linnakkeen jälkeen.  Sisäänpääsymaksu vanhalle linnakkeelle oli 6€ / naama (v. 2024). Aluksi ylitettiin siltaa pitkin vallihauta, sitten oli muutama näyttelytila joista toinen oli ilmastoitu. Se olikin parasta antia. Meidän oli pakko paeta kuumuutta kahvilaan, jossa oli self service, haimme riistohintaiset jääteet (5€ puteli), jotka piti juoda pullon suusta. Taisimme nähdä täällä myös suomi-pariskunnan; eivät puhunneet mitään, naiselle oli tatuoitu maksuhäiriöleimat käsivarteen, äijällä ruutupaita ja kävelytyyli oli sellainen täys-turaani, että vaikea siitä oli erehtyäkään. Koitimme nousta linnakkeen huipulle jossa oli jonkunlainen majakkakin, mutta huippu oli suljettu kunnostustöiden vuoksi klo 15 asti, joten sekin jäi näkemättä. Muurilta nyt sai jonkunlaiset valokuvat mutta aika vaisu esitys, arvosana 2/5.

Liston.

Maitlandin muistomerkki.

Linnakkeen muurit.

Välimeri <3

Vanha linnake.

Vallihauta.

Ilmastoitu näyttelytila.

Linnakkeen huippu oli suljettu rempan vuoksi.

Vanha kellotorni.

Linnaketta eri tasoissa.

Kävelimme hetken vanhassakaupungissa ja poikkesimme Saint Spyridonin kirkossa. Siellä oli uskonnollista meininkiä, me lähinnä lepuuttelimme jalkojamme ja nautimme kirkon viileydestä, mutta esim. edellämme istunut nainen selvästi rukoili ja itkeskelikin, joten hänellä oli ilmeisen "pahat tilanttteet", toivottavasti sai apua murheisiinsa.

Vanhankaupungin katuja.

Korfun museo / Aasian taiteen museo Anaktoronilla.

Sir Frederick Adamin patsas Anaktoronin aukion puutarhassa.

Saint Spyridon church.

Me jatkoimme matkaa ja pistäydyimme taas kahvilaan. Äijä yritti saada meitä vaihtamaan istumapaikkojamme sivukadun puolelle, mutta sanoimme haluavamme istua nykyisillä paikoillamme. Se vähän ihmetytti meitä. Tilasimme frapet ja minä otin toastin, Pp jonkun jugurttihunajajutun. Ne olivat ok. Siistissä vessassakin pääsi käymään. Sen jälkeen näytti siltä, että jonkunlainen siesta käynnistyi, sillä kauppiaat keräsivät kimpsunsa ja kampsunsa ja laittoivat liikkeiden ovet kiinni. Me kävelimme vanhalle satamalle, jossa ei ollut muuta kuin verkkoaita, hirveästi roskia ja autonromuja, sekä kusenhaju. Istuskelimme epämukavilla penkeillä tovin ja näimme pääskysen pyörivän auton alle. Luulimme sen olevan janosta sekaisin ja annoimme sille korkillisen vettä jota se alkoikin heti juomaan mutta meidän olisi pitänyt tajuta nostaa se puunoksaan tms, josta olisi päässyt jatkamaan matkaa. Sitä kun sanotaan, että jos pääskynen putoaa maahan, se ei pääse itse siitä enää nousemaan takaisin lentoon. Miten mahtoi reppanan käydä. Se harmitti meitä loppupäivän.

Frappea ja hiukan hiukopalaa.

Pala korfulaista katumiljöötä.

Holy Church of High Virgin and Saint John The Merciful.

Kaikkea sitä...

Vanhan sataman aukio (10th Infantry Batallion Square).

Vanha satama ei ollut mikään pittoreski paikka.

Pääsky heikossa hapessa </3.

Koitimme suksia uudelle linnakkeelle, mutta emme löytäneet sisäänkäyntiä mistään. Sitten kuumuus ja väsymys kävivät ylitsepääsemättömiksi ja päätimme kävellä bussipysäkille ja kun bussi oli lähdössä takaisin kotiin niin ostimme pikaisesti liput ja hyppäsimme siihen. Meidän piti seisoskella ainakin puolet matkasta, mutta silti matka tuntui menevän kotiinpäin nopeammin, vaikka ajallisesti siihen menikin sama aika. Kävimme kaupassa ja sitten hotellille.

Ylhäällä oleva linnake jäi valtaamatta.

Kovin kauaa emme levänneet vaan teki mieli päästä jo uimaan. Jälleen jalkapohjat huusivat hoosianna mutta itse vedessä lillunta oli kyllä 5/5. Puolta tuntia kauempaa ei uskaltanut olla, ettei iho palaisi aivan karrelle. Huoneen parvekkeella joimme energiajuomaa, kaljaa ja siideriä sekä ouzo-paukut. Sen jälkeen menimme Andreas-ravintolaan syömään joka oli rantaraitilla, saimme vielä parhaimman pöydän. Pp otti stifadon, minä pastitsadan, se oli ainakin minusta paras ruoka tähän mennessä. Arvosana 4/5.

Ilta jo saa.

Illalliskippola Andreas.

Pastitsada.

Seuraavana päivänä olisi retkipäivä ja lähtö aikaisin aamusta emmekä ehtisi aamiaiselle, joten meidän piti vielä mennä kauppaa ostamaan aamupalaa. Se olikin aika vaikea operaatio. Hotellilla oli käynnissä kreikkalainen ilta zorbas-tansseineen. Sitä oli kiva seurata turvassa parvekkeelta ja katsoa miten ammattilaiset ja osa yleisöstäkin joutui lavalle tanssitettaviksi.