Allikosta ojaan: 838# Lappi, 18

23.7.-24.7.2024, +12, Wet, Kilpisjärvi

Toinen lomaviikko alkamassa, ja meidän oli tarkoitus lähteä Pp:n kanssa Lappiin. Pp oli kuitenkin kaikista tautitorjunnoistaan huolimatta saanut plunssan palatessamme Korfusta kotiin. Se masensi kyllä melkoisesti. Olimme hankkineet junaliput ja hotellibuukkaukset jo etukäteen ilman peruutusmahdollisuutta (pl. yksi junamatkasta joka lipsahti siihen vahingossa), joten ei auttanut itkut markkinoilla, vaan oli reagoitava nopeasti. Lähtöaamuna soitin VR:lle ja kysyin onnistuisiko auton ja kuskin vielä vaihtamaan, ja onnistuihan se. Kuskiksi tuli Pp:n sijasta minä, ja autoksi faijan auto, jonka hän lupautui lainaamaan loppuviikoksi.VR:n suhteen autonvaihto autojunaan onnistui helposti, virkailija vielä sanoi ottavansa yhteyttä suoraan autojunan checkiniin. Vaihdoin paluulipun myös. VR:n puhelinvirkailijalle arvosanaksi 5/5. Äitee sen sijaan kyseli, pääsisikö hän Pp:n sijasta mukaan, ja hetken mietittyäni päätin hyväksyä hänet seurakseni. Ajomatka olisi pitkä, ehkäpä apukuski ja seura olisi paikallaan.

Olimme olleet Pp:n kanssa verrattain myöhään liikkeellä, emmekä olleet saanut juna- ja autolippua kuin Ouluun saakka. Lähtö oli tiistaina klo 23.20. Olimme äetmuorin kanssa hyvin hermostuneita koko päivän, ja ilta kului kuin jäitä poltellessa. Joskus 21.40 kieppeillä lähdimme porukoilta; Pasilaan nyt ei kauaa ajanut, osasin luovia läpi rakennustyömaiden. VR oli varoittanut, ettei navigaattoriin saanut syötettyä osoitetta oikein (Veturitie 19), mutta olin googlemapsista opetellut reitin ulkoa. Silti meinasi vähän usko loppua kun näytti siltä, ettei raksatöiden keskeltä mitään VR:n autojuna-asemaa tulisi, mutta niin vain tuli. Siinä oli lappu luukulla, ja piti hetken aikaa odotella, että ukkeli saapui paikalle. Oli karskista olemuksesta huolimatta ystävällinen, ja lähti samoin tein neuvomaan miten auto ajettaisiin kutosvaunuun. Mutsin jätin odottelemaan vaunun ulkopuolelle. Hieman jännitti ajaa, mutta hyvin se lopulta meni.

Auto ajettu onnistuneesti vaunuun.

Auton olimme checkanneet sisään klo 22.10, joten kävelimme sitten Pasilan asemalle, kävelimme hetken asemalla, ja menimme sitten ainoaan aukiolleeseen Ratamo-pubiin. Se oli ihan viihtyisä kippola; Mude joi jäättömän lonkeron ja minä kaljan. Saimme kulutettua siinä kolmisen varttia, menimme sitten ulos odottelemaan. Aurinko oli jo laskenut mutta oli edelleen melko lämmintä. Arvoimme hetken aikaa, mihin päin vaunumme sijoittautuisi (vaunu numero 55 herätti myös kummastusta). Se meni tietenkin väärin, olimme junan etupäässä kun nukkumavaunumme oli toiseksi viimeisessä vaunussa. Löysimme perille, vieressämme oli yskäinen ja plunssainen suurseurue. Asettauduimme ahtaaseen hyttiimme. Pasilan jälkeen juna pysähtyi vartiksi hieman Pasilan aseman ulkopuolelle, kun autojunavaunut kiinnitettiin. Tällä välin taisi konduktöörikin tulla. Meillä oli avainkorttikin jäänyt oven ulkopuolelle... mutta saimme kuitenkin liput leimattua, ja sen jälkeen saimme vähän relata. Hyttimme oli yläkerrassa, joten meillä oli oma vessa ja suihkukin. Tunsimme itsemme väsyneiksi, joten kävimme aika nopeasti sitten makkoomaan. Mulla tietenkin ylävuode, juuri ja juuri pääsin sinne vielä könyämään. Ja juuri ja juuri mahduin sinne myös makkoomaan. Osa kropasta tuntui kuumalle, mutta osaan puhalsi kylmä viima, joten oli vähän vaikea päättää miten säätää termari. Ikkunaverhon nostimme, oli outoa katsoa Tikkurilan asemaakin makkootessa.

Pasilassa junanlähtöä odottelemassa.

Nysse tulee.

Yläpeti.

Hermostuneeseen ja katkonaiseen uneen tuli vaivuttua; juna pysähteli mutta kuulutuksia ei tullut joten ei tiennyt millä asemalla oltiin milloinkin. Tampereellä juna pysähtyi varmaan kolmeksi vartiksi kun mukaan otettiin Turun autojunan vaunut, siinä vaiheessa varmaan havahduin. Lopulta heräsimme joskus puoli seitsemän aikaan.

Söimme muden tekemät aamiaisleivät, ja odottelimme kun juna saapui Ouluun klo 8.06. Muutaman minuutin se oli myöhässä, mutta se sallittakoon. Hetken aikaa olimme vähän hukassa, mistä autojuna-asemaa pitäisi alkaa etsimään, mutta kyllä se sitten kylttien perusteella löytyi. Vähän oli hermostuttanut myös, mahtoiko automme jatkaa junan tavoin Rovaniemeen, mutta ei - kaikki meni aika hyvin. Hetken piti odotella, että saivat autojunavaunun irroitettua mutta aika nopeasti sekin tuli. Meidän auto oli onneksi alakerrassa kolmantena; edelläolevat oli onneksi paikalla (serkkuni kertoi, että oli kerran joutunut peruuttamaan autojunavaunusta pois kun edelläolevan auton kuljettaja oli hökälöinyt ja jäänyt röökille välipysäkille ja juna oli kurvannut matkoihinsa (autojuna piti vielä käydä kääntämässä sivuraiteella) ja henkilöstöön kuuluva irroitti lukot paikoiltaan ja pääsin nopeasti poimimaan mutsin kyytiin.

Hyvää huomenta, Oulu!

Autoja piti vielä hetkonen odotella.

Lähdimme ajamaan kohti Kemiä. Tie oli moottoritietä / moottoriliikennetietä, ja sitä oli helppo ajaa Tornioon saakka. Simossa kävimme kääntymässä ja ottamassa vähän poseerauskuvia allekirjoittaneesta. Eipä ollut mikään hääppöinen paikkakunta! Tankkaamassa kävimme Torniossa, ajoimme sitten Ruotsin puolelle Haaparantaan, jossa kävimme kuvaamassa Pp:n nimisen pitzerian. Teimme pienen kävelylenkin kylillä, mutta kaikki paikat olivat kiinni emmekä löytäneet edes avoinna olevaa kahvilaa, joten päätimme ajaa takaisin Suomen puolelle Tornioon (ja voi miten ne kaksikaistaiset liikenneympyrät olivat vaikeita ajaa), ja ajoimme auton parkkiin ja kävelimme muutaman kymmentä metriä ja löysimme aukiolevan kahvelan. Otimme suupalaksi jotkut calzone-tyyppiset suolaiset jossa oli kinkkusisus ja juomaksi kahveet. Oli hellepäivä joten menimme ulos juomaan, ne tarkeni juoda siinä oikein hyvin.

Zimin parturihaasteeseen olisi oiva paikka tämä.

Ruotsin puolellekin päästiin.

Hiljaista oli Haaparannassa.

Tornion kaffela.

Kahveet ja piiraat.

Kahveesta selvittyämme ja vessaoption käytettyämme ajoimme taas Ruotsin puolelle golf-kentän kautta (erikoisuutena sanottakoon, että Tornion golf-kenttä oli sekä Suomen että Ruotsin puolella kahdella eri aikavyöhykkeellä), ja käännyimme sitten Övertorneåån. Sinne oli matkaa noin 70 km. Tie oli vähän huonompaa ja kapeampaa kuin Suomen puolella. Aluksi ei ollut yhtään sellainen tunne kuin olisimme olleet Ruotsin Lapissa vaan jossain keski-suomalaisessa maalaismiljöössä. Mutta ehkä 40 kilometrin jälkeen kuin tyhjästä alkoi näkymään tunturimaisemaa Tornionjoki-lisätwistillä.

Övertornion kohdalla ylitimme rajajoen ja tulimme Aavasaksan puolelle, ja käännyimme valtatie 21:selle kohti pohjoista. Täältä matkaa Kilpisjärvelle oli vielä lähes 400 kilometriä. Seuraava kiintopiste oli Pello, jonne oli 50 km. Tämä väli meni myös melko nopeasti. Meitä hiukoi, ja vähän persiikin puudusteli, joten poikkesimme jonkunlaiseen kahvioon. Henkilökunta vaikutti siltä, että olivat ensimmäistä päivää töissä. Kassahommat näyttivät olevan kaikille hämmästyksen aihe, ja lopulta meidänkin tilaus meni väärin, ottivat 5€ liikaa, mutta valitimme ja saimme rahan takaisin. Otimme hodarit ja kahvit, ne olivat ihan kelvolliset. Ja pääsi taas vessaan. Ilma tuntui edelleen helteiseltä.

Elettiin kuin Pellossa.

Hodaria hiukopalaksi.

Mulla oli suunnitelmissa seuraavalle päivälle retki (tästä myöhemmin lisää), joten koitin soittaa järjestäjälle ja tehdä varauksia, mutta numero tuuttasi varattua, ja tietysti heti lähdettyäni ajamaan sieltä soitettiin takaisin päin. Varausta ei voinut tehdä etukäteen (first come, first serve), mutta sain riittävän ohjeistuksen, joskin naisen piti lähettää mulle vielä tekstarilla lisäinfoa mutta kuten Korfullakin, sekin jäi tulematta.

Ajoimme ohi Kolarin ja jatkoimme Muonioon saakka. Porot hirvittivät, sillä ne liikuskelivat yksin tai pareittain eikä laumoittain, joten niiden bongaaminen oli hankalaa. Yksi pirulainen tuli juuri eteen kun olin ohittamassa rekkaa, mutta onneksi siitäkin selvittiin tuurin avulla.

Disclaimer muoniolaisen kaupan ovessa.

Muoniossa kävimme kaupassa ja jaloittelemassa, ilma oli jo pilvisempää mutta edelleen helteistä. Täältä oli 200 km Kilpisjärvelle, mutta säätietojen mukaan perillä odottelisi huonompi keli, vain 12 astetta ja sadetta, vaikka "koko Suomi on helteinen ja aurinkoinen". Hetan risteyksen jälkeen sää huononi kilpaa tiestön kanssa, ja viimein ensimmäiset epäröivät vesipisarat alkoivat lätsähtelemään tuulilasiin. Matkaa oli vielä 150 km ja tuntui loputtomalta. Hartioita särki. Koko ajan riivannut kusihätä, nälkä ja jano kiusoittivat mieltä. Kun sitten viimein saavuimme "Kilpisjärvi 10" kyltin kohdalle, hulppea maisema Kilpisjärvineen avautui ja Saana näkyi pilviverhon seassa, se oli jotenkin taianomainen hetki. Jonka pilasi matkailuauto, joka ajeli niin ikään maisemia ihallen 40 km/h 80:n alueella.

Sehän on Saana!

Meillä oli buukattuna hotelli Kilpis kahdeksi yöksi. Se lukeutui Lapland hotels-ketjuun, joista meillä oli niin hyviä (Oulu) kuin huonojakin (Hetta) kokemuksia. Olin soittanut Muoniosta hotellille ja ilmoittanut, että saavumme vähän myöhässä, mutta täällä oli näköjään 24h respa. Ystävällinen nainen checkkasi meidät sisään, teimme samalla pöytävarauksen ravintolaan kun respanlikan mielestä sellainen tarvittaisiin. Veimme kamat huoneeseen, se oli kulahtanut mutta parempi kuin pelkäsin. Sängyt erikseen ja hyvät bedlinensit, tv ok joskin ergonomisesti ikävässä kulmassa sängyn näkövinkkelistä. Ei työpöytää mikä oli harmi, ja kylppärin viemäri haisi.

Hotelli Kilpis.

Huone.

Kylppäri.

Näkymä ikkunasta.

Kauaa emme ehtineet ihmetellä kun piti kiirehtiä illalliselle. Pöytiinohjaus ja tilauksen ottaminen kestivät ikuisuuden, mutta sen jälkeen homma lähti rullaamaan hyvin. Tilasimme molemmat poronkäristyksen á 35€. Sikahintainen, mutta konstailematon annos oli varmasti parhain poronkäristys jonka olen syönyt, jopa puolukkahillo oli hyvä. Arvosanaksi 5/5.

Hotellin ravintola.

Talon tarjoama leipävati ja keitto.

Vaan olj hyvvee poronkäristystä!

Teimme sitten vielä pienen ruuansulatuslenkin Kilpishallille. Vettä satoi edelleen, välillä vähemmän ja välillä kovemmin, ja sää muistutti enemmänkin "meidän" lokakuuta. Kaupasta emme ostaneet mitään, mutta menimme yläkerran baariin kaljalle ja jäättömälle harmaalle lonkerolle. Ne juotuamme suuntasimme takaisin hotellille, ja makkoomaan kun oli ollut niin superraskas ja pitkä päivä vähillä yöunilla.