Ihan hyvin tuli nukuttua jälleen, Pp herätteli
seitsemän jälkeen. Mentiin aamiaiselle puolta tuntia myöhemmin. Aamiaissalissa
oli vähän enemmän väkeä kuin edellisenä aamuna, paljon oli japanilaisia turisteja.
Otin paahtoleipää sämpylän sijaan, leivänpaahdin oli tolkuttoman hidas. Tänään olisi tulossa taas pitkä päivä, paljon
kävelyä ja matkustelua vuorilla, joten olisi pitänyt tankata kunnolla. Pp toi
minulle vielä kupillisen jugurttia.
Aamiaisen jälkeen noudimme kamat huoneesta
ja lähdimme sitten kohti Unterbergsbahnia. Sinne päästääkseen
piti ottaa bussi nro 25. Niitä meni 15 minuutin välein, luonnollisesti
myöhästyimme siitä tietenkin juuri. Meitä vähän jännitti miten bussissa
kuuluisi toimia – pitäisikö se pysäyttää reippaalla kädenliikkeellä, ja mistä
ovista mentäisiin sisään yms. Salzburg-lipulla piti päästä bussiin, mutta emme
olleet varmoja pitäisikö semmoinen luetuttaa jossain laitteessa jne. Lopulta
homma meni kuin itsestään, bussi pysähtyi pysäkille, nousimme keskiovesta
kyytiin - joskin ovi piti avata nappia painamalla, lippuja emme leimanneet
emmekä esittäneet sitä kenellekään. Istumapaikat saimme bussin takaosasta.
Salzburg jäi taakse ja saavuimme landelle; matka kesti noin puolisen tuntia.
Untersberg oli päätepysäkki, joten sitä emme onnistuneet missaamaan.
 |
Nysse tulee! |
Ensiksi meillä oli siis
maisemakohde vuorilla. Unterbergsbahnille vei köysihissi 1800 metrin korkeuteen,
se oli vasta hiljattain avattu talven jäljiltä. En muista kuinka paljon sinne
olisi maksanut sisään, koska Salzburg-kortilla pääsi tännekin (yhden kerran),
joten melkoisesti olimme säästäneet tuon kortin hankittuamme. Meille jäi vähän
epäselväksi, menikö hissi ylös 15 vai 30 minuutin välein, mutta kauaa meidän ei
tarvinnut odotella kun pääsimme matkaan. Ärsyttävän oloinen iso
jenkkituristilauma oli ängennyt samaan hissiin kanssamme, joten paljoa emme nousuvaiheessa
ehtineet maisemia näkemään, sitä vastoin vatsakkaita jenkkikroppia sitäkin
enemmän. Lisäksi niistä lähtee aina niin kova meteli...
 |
Untersberg. |
 |
Lähtöasema vuorelle. |
 |
Vaunu. |
 |
Korkeampia vuoria horisontissa. |
 |
Vaijerirata vuorelle. |
Matka ylös kesti himpun alle 15 minuuttia.
Olimme varautuneet kylmään säähän ja ottaneet mukaan lisävaatteita, mutta ihmetykseksemme
ylhäällä ei ollut niin kalsa kuin kuvittelimme; aurinko paistoi (eikä
edelleenkään aurinkovoidetta ja tuloksen huomasi illalla naamasta) eikä tuullut
yhtään joten siellä tarkeni melko hyvin, olisin arvioinut lämpötilan olevan
11-12 astetta. Lunta oli paikoin edelleen melkoiset määrät, joten voi vain
kuvitella kuinka paljon sitä on talven aikana tänne tullut. Maasto oli paikoitellen
melkoisen jyrkkää ja tie oli sohjoa ja jäätä, eikä täällä ollut juuri kaiteita
jyrkänteiden edessä, joten meininki tuntui hurjalta. Mulle on niin ikään
kehkeytynyt korkeapaikankammo vanhempana, joten melkoisesti sieppasi tämä
nähtävyys. Mulla oli vielä vähän huonot kengät jalassa siinä mielessä,
että ne olivat vaellukseen ihan kelvot ja grippi esim. märällä kalliolla oli
hyvä, mutta ans olla jos oli hiukankin kuuraa maassa niin, kengät alkoivat
liukastelemaan. Pp mielsi kävelemään pidemmälle, mutta vastassa oli niin pitkä
ja jyrkkä mäki, että tiesin etten pääsisi sieltä koskaan alas, joten erkanimme
tässä kohtaa hetkeksi. Pp katosi mäkeen ja minä lähdin katsomaan lähistöllä
olevaa huippua jonne aurinko oli jo sulattanut pienen kulkureitin. Edessäni
käveli vielä hyvin hidas mummeli, mutta pääsimme lopulta huipulle. Sinne oli
rakennettu pieni näköalatasanne joka oli tosin täyttynyt metrin paksuisella lumikinoksella,
sekä suuri risti. Nappailin sieltä aikani kuvia. Kauas täältä todellakin näki;
korkeus oli 1805m, mutta ympärillä oli vuoria jotka kohosivat liki 3000
metriin. Toisella puolen näkyi Salzburg; lentokentältä nousi koneita jotka
olivat pieniä kuin muurahaiset. Saksan ja Itävallan raja oli alle viiden metrin päässä, puhelimiinkin tuli jo operaattorilta tervehdys "Tervetuloa Saksaan".
 |
Aika korkealla köysihissi kulki. |
 |
Ylähissille päästy. |
 |
Jaa ei tätä olekaan hiekoitettu. |
 |
Aitaus tuntui hieman heppoiselta. |
 |
Lunta riitti vielä. |
 |
Näköalatasanne oli lumen valtaama. |
 |
Alppeja. |
 |
Salzburg näkyi jossain horisontissa. |
 |
Saksa olisi ollut muutaman metrin päässä tästä. |
Pp palasi reissultaan samaan aikaan kuin
minäkin. Hän oli ohittanut erään naisen mennessään alas, vähän ihmettelin miksi
nainen oli juuttunut rinteeseen haara-asentoon. Pp sanoi, ettei huomannut siinä
mitään ihmeellistä. Juttelimme siinä hetken jotain kunnes nainen rinteessä
alkoi ulisemaan. Ilmeisesti hän ei sitten päässyt enää ylös eikä alas, eikä
uskaltanut hievahtaakaan. Joku vanhempi pariskunta meni hänet sitten hakemaan
alas. Tunsin myötätuntoa naista kohtaan, mulle olisi varmasti käynyt samoin jos
olisin lähtenyt kyseiseen mäkeen...
Menimme sitten kippolaan, terassilla
onneksi tarkeni istuskella. Tilasimme cappucinot, á 4,90€. Niitä oli mukava siinä juoda ja samalla
ihailla upeita maisemia. Sen jälkeen liukastelimme rinnettä pitkin takaisin hissin
lähtöpaikalle; kävimme vessassa ja sillä hetkellä tietysti hissikin lähti juuri
alas. Yksi tyhmimmistä life hackseista on ehdottomasti kuninkaalinen neuvo “käy
kusella aina kun voit”. Tämä sen taas todisti...
 |
Aamupäivän cappucinot. |
 |
Aika cool logo. |
Onneksi ei sentään puolta tuntia tarvinnut
odotella seuraavaa hissiä, olisikohan ollut vartin verran. Hissi ei myöskään
tullut niin täyteen kuin ylöstullessa. Nyt saimme vähän paremmin kuvattua maisemiakin.
Tämä oli kunnon vuori jyrkkine vuorenseinämineen eikä mikään mäennyppylä.
Oikein hieno kohde, arvosana 5/5.
Nyt huomasi kyllä selvemmin miten alhaalla
oli paljon lämpöisempi keli. Ihan kuin sellainen Suomen kesäsää. Pakko oli
ottaa takkikin jo pois ja mennä pelkällä t-paidalla, vaikka joutui sitten
kanniskelemaan sitä kassissa ylimääräisenä painolastilla. Odottelimme hetken
bussi 25:sta, ja sitten lähdimme palailemaan takaisin Salzburgia kohti, mutta
jäimme puolivälissä pois. Täällä oli Hellbrunnin linna, rakennettu vuosina 1613-19. Se ei ollut sellainen "oikea" linna millaiseksi itse linnat miellän, vaan kesäisten päivien viettopaikka vailla yösijaa. Menimme ensiksi
lipunmyyntiin, mutta tuttuun tyyliin se ei maksanut meille mitään,
Salzburg-kortti toimi täälläkin. Saimme pääsylipun tunnin päähän opastetulle
suihkulähdekierrokselle. Sitä ennen saimme omatoimisesti tutustua
pääkartanorakennuksen näyttelyyn ja hulppeaan puutarhaan. Kartano nyt ei ollut
mikään ihmeellinen, mutta tilukset oli isot ja hienotkin. Täällä oli paljon
altaita joissa uiskenteli valtavan kokoisia kaloja (monneja?). Aikamme kierrettyä päätimme istuskella hetken lämpimässä
puistossa penkeillä, siinä alkoi olemaan hyvin unettava tunnelma. Odottelimme
kunnes kello tuli yksi, jolloin opastettu kierroksemme alkoi. Suihkulähdekierros
oli hieno, erityisesti ottaen huomioon sen olevan 400 vuotta vanha (uudistuksia
nyt oli tehty jonkun verran, mm. automaattiset vesipumput yms). Pääarkkitehtinä
oli huseerannut 1600-luvulla arkkipiispa Markus Sittikus. Hän oli ollut
varsinainen kujeilija, sillä suihkuja tuli milloin penkin alta persiiseen kuin jostain
patsaanpäästä. Mekin saimme muutamia osumia.
 |
Dösä. |
 |
Hellbrunnin linna. |
 |
Linnan sisällä näyttely. |
 |
Spiraali. |
 |
Pyörivässä karusellissa kelpasi ihmetellä seinämaalauksia. |
 |
Vanha karttapallo. |
 |
Suomi karttapallossa. |
 |
Hellbrunnin linnan sisäpiha. |
 |
Piha-alue. |
 |
Melkoiset altaat alligaattoreineen. |
 |
Vesisuihkuja riitti. |
 |
Patsastelua. |
 |
Selvitäänköhän tuosta kuivana... |
Menimme sitten vielä kaffelaan, jossa
tilasimme Aperol Sprizit, maksoivat 7,60€ muki. Ne olivat aika tujuja, siitä
sai hyvän pössiksen vähäksi aikaa. Sen jälkeen pistäydyimme vielä
turistimyymälässä, Pp löysi sieltä jotain ostettavaakin. Sitten aloimme pikku
hiljaa valumaan busseille pain. Saimme
käytettyä tännekin ainakin kolme tuntia aikaa, joten kyllähän se alkoi taas
tuntumaan.
 |
Aperol Spritz maistui taas. |
Bussia joutui odottamaan hetken aikaa. Joku
nainen oli toikkairoinut autonsa kanssa ja tuhonnut renkaansa, ja kosla oli jäänyt pysäkille. Hinausauto tuli
sen hakemaan; sitä oli jännittävä seurata, miten ammattitaidolla hinuriukko sai
auton nostettua lavetille alta viiden minuutin. Bussikin tuli sen jälkeen; se
oli ääriään myöden täynnä, joten piti seisoskella loppumatka takaisin
keskustaan. Luonnollisesti ihmiset olivat tappoplunssan pauloissa.
Lepäsimme hotellissa alle puolisen tuntia,
tuntui ettei se riittänyt oikein mihinkään. Pp oli kuitenkin bongannut meille
Bibelwelt-nimisen kohteen, se oli jonkunlainen Raamattu-teemapuisto. Se sijaitsi 300
metrin päässä hotellilta, suljetiin kuudelta, joten piti kiirehtiä sinne oitis.
Rakennus oli vanha kirkko, jonka ovena toimi helkkarin ruma keltainen korva. Sen
jälkeen käveltiin kapeaa mutkittelevaa ja pimeähköä käytävää jonka seinät
olivat täynnä hepreankielistä tekstiä, kunnes saavuttiin lipunmyyntiin. Siellä
istuskeli vanhempi, kylähullulta vaikuttava ukko. Salzburg-kortilla pääsi
kuittaamaan sisäänpääsymaksut tännekin. Ukkeli kertoi meille paikasta hyvällä
englannilla. Sanoi, että jotkut vieraat olivat kokeneet paikan niin
pelottavaksi, että jouduimme allekirjoittamaan disclaimerin. Paikka alkoi
tuntumaan entistäkin creepymmältä, varsinkin kun tämä ei mikään yleisömagneetti tuntunut olevan, eikä muita kävijöitä juuri ollut. Kävimme ensiksi läpi yläkerrokset; kaikki
oli niin kummallista ja sekavaa, eikä mistään saanut oikein otetta. Meille oli
jaettu audioguidet, mutta minun oli rikki, ja selitykset jäivät vieraaksi.
Seinillä olevat tekstit olivat pelkästään saksaksi. Paras osio oli itse ekassa
kerroksessa salissa, jossa oli viritetty jos jonkunlaista laivaa, riippuvia
juuttisäkkejä, ahtaita kujia, peilijuttuja, maustevalikoimia ja kohtu. Yksi
erikoisempia paikkoja täytyy sanoa. Lopuksi vielä juttelua creepyn ukkelin
kanssa, joka pakotti kirjoittamaan jotain mietelauseita vieraskirjaan, ja sanoi
jo lukinneensa ovet tältä päivältä, mutta tuli saattamaan meidät ulos
sivuovesta. Tuntui huojentavalta päästä sieltä ulos. Arvosana paikasta 4/5.
 |
Bibelweltiin mentiin sisään korvasta. |
 |
Osa näyttelytiloista oli vielä työn alla. |
 |
Pitäähän Raamattu-teemapuistossa tankki olla? |
 |
Tie kohtuun. |
 |
Vanhempaa kirjallisuutta. |
 |
Kummallista kamaa kummallisilla käytävillä. |
Sitten menimme vielä aseman Spariin.
Asemanseutu oli yhtä vastenmielinen kuin aiemminkin. Ostimme vähän juotavaa ja
sipsejä (joskin Pp oli sipsilakossa). Palasimme hotellille ja tilasimme heti
oluen ja valkkarin respasta, ukko toi ne hetken päästä. Menivät huoneen
piikkiin, ukko tiesi ulkoa huoneen numeronkin. Istuimme barokkisalissa taas,
sekin oli vuorattu toistaan kummallisemmalla rekvisiitalla.
 |
Harmi kun ei enää ole jukeboxeja. |
Veimme ostokset huoneeseen ja
googlettelimme hetken illallispaikkaa ja päädyimme Sternbräu-nimiseen
kippolaan. Sinne oli liki puolitoista kilometriä matkaa, joten piti lähteä
samoin tein. Aika nihkeästi oli kippoloita auki näin maanantaina ylipäätään.
Löysimme perille helposti, ravintola oli sen sijaan iso ja sekava sisäpihoineen
yms. Nainen kuitenkin tuli saattamaan meidät pöytään, päätimme syödä
sisäsalissa vaikka ulkonakin olisi kyllä tarjennut. Tilasimme sirloin steakin
ja wienersnitzelin. Pp ei tykännyt omastaan, mutta minun wienerschnitzel oli
kyllä yksi parhaimmista mitä olen syönyt, arvosana 4/5. Tämä oli kallis paikka,
safkat ja kalja ja pieni tilkka viiniä maksoi 66€, piti antaa 75€.
 |
Wieninleike toimi. |
 |
Pp:n pihvee. |
Kävelimme sitten vielä hetken kylillä,
ennen kuin palasimme hotelliin. Huomenna olisi lähtö Wieniin, Pp alkoi tietysti
ähräämään jo pakkauksen kanssa. Minä en oikein jaksanut tehdä mitään. Niska oli
palanut, typerän mallinen punainen rengas.
 |
Suomi mainittu! |
 |
Ilta jo saa... |
 |
Yösuihku. |
 |
Hepo. |
 |
Defibrillaattorikin löytyi keskeltä katua - ehjänä. |
 |
En ymmärtänyt sanaakaan. |