864# Kokkola, 2

 1.2.2025, Saturday, -2, Mostly cloudy, Kokkola

Ihan hyvin nukutti seitsemään asti, mutta mulla on sellainen kummallinen tapahtuma lauantaiaamuisin, että tulee "ehdollistamiskrapula". Vaikka ei olisi mitään ottanutkaan, herään päänsärkyyn ja sellaiseen kohmelon tunteeseen. Nytkin oli pakko ottaa Buranaa, että sain hedarin veks. Sitten nukuin vielä 1,5 tuntia, kunnes kello soitti puoli yhdeksän maissa. Lolleroin vuoteessani vielä kolmisen varttia. Bedlinensit ja sänky olivat itsessään oikein onnistuneet; ainoa mikä häiritsi nukkumaanmennessä oli kovaääninen ilmanvaihto; kokeilin jopa sammuttaa sitä mutta en löytänyt sellaista kytkintä. Onneksi ääneen kuitenkin tottui.

Hyvää huomenta, Kokkola!

Aamiaiselle menin puoli kymmenen aikoihin. Pahaksi onneksi joku urheiluseura oli juuri aloittamassa aamiaisvuoroaan samoihin aikoihin, ja sali oli täynnä väkeä. Luonnollisesti näillä on aina yskä ja plunssa. Ja muutenkin aiheuttavat kovan tungoksen buffet-linjastolle. Epäilin näitä jääkiekkoilijoiksi, kun järki ei vaikuttanut leikkaavan näillä sen vertaa, että olisivat kaapasseet bulkkivoita lautasen reunaan sen sijaan, että voitelivat uskollisesti voileipäpinkkansa siinä heti linjastossa aiheuttaen lisää jonoa ja tungosta. Karjikset olivat juuri nyt loppuneet (myöhemmin niitä toimitettiin vadillinen) se harmitti mutta muuten olin tyytyväinen aamiaisen tasoon, erikoisuutena oli tervaleipä johon en ollut ennen törmännyt.

Aamiaista hakemaan.

Peruslinjastoja.

Tällaisia aamiaiskamppeita eksyi pöytääni.

Palasin huoneeseen ja hain ulkovaatteet, päätin tehdä samoin tein pienen kävelylenkin ulkona, kun päivänvaloakin oli jo hiukan saatavilla. Yöllä oli ollut liki kymmenen asteen pakkanen, mutta nyt oli onneksi lauhtunut keli muutamaan miinusasteeseen, mulla kun ei ollut pitkiä kalsareitakaan mukana. Kylä oli täysin kuollut, ei mitään ihmisiä missään. Kävin ensiksi kauppakeskus Chydeniassa, ja etsin parturin johon mulla oli aika varattuna klo 12. Se löytyi helposti. Ihmisiä ei ollut missään, esimerkiksi liukuportaat olivat stand by -tilassa. Aivan kuin olisi kävellyt jossain elokuvakulissikaupungissa. Vanhakaupunki oli nimeltään Neristan jossa piti olla ihastuttavia putiikkeja, mutta en löytänyt ainuttakaan. Kiertelin hetken aikaa kylillä, mutta palasin sitten vielä toviksi hotellihuoneeseen ennen parturin alkamista.

Hotelli Kaarle aamupäivätunnelmissa.

Tori.

 Seurahuone olisi ollut varmasti hyvä hotellivalinta sekin.

Tässä on Sunti, mikä ei ole joki vaan merenlahti. Fhat?

Hyvin suomalainen taajamanäkymä.

Hiljaista oli meininki kylillä.

Keskustan talot olivat nähneet parempiakin päiviä?

Jos sitten menisi vaikka tuonne.

Kirjasto.

Wladimir Froloffin patsas.

Länsipuisto.

Rautatie, rautatie, menee etelään...

Vanha yhteiskoulu.

Siisti muraali. Eikö Hesassakin ollut joskus tällainen?

Parturiin klo viisi vaille 12, koska suomalaiseen tapakulttuuriin kuuluu aina pieni keulinta. Parturi oli samaa Hairlekiiniketjua, jota olen suosinut useasti. Kaksi parturinaista toivottivat minut joten kuten tervetulleeksi, sanoivat minun parturini olevan vielä syömässä. Toisella naisista oli asiakas, toinen teki jotain ylläpitotöitä, juttelivat omiaan. Oma parturini tuli minuutin myöhässä, mutta sellainen hyväksyttäköön, ensiolemus oli kuitenkin hyvä, ja olin iloinen, että juuri hän oli parturini tänään. Tuloskin oli ihan hyvä, ja hän oli nopea työssään eikä vaivannut meitä kiusallisella small talkilla. Annan arvosanaksi 4/5.

Ostoskeskus Chydenia.

Onks tää auki? Saanks mä olla tääl?

Ei ketään täälläkään.

Parturi löydetty.

Seuraavaksi etsin Kieppi-museon, joka löytyi museokorttelista. Se oli luonnontieteellinen museo, kolmen osion näyttely. Ensimmäisessä oli täytettyjä eläinmalleja á la Veikko Salkio, toisessa Viljo Nissisen mineraaleja jotka olivat tylsiä (geologia ei oikein nappase), mutta läpileikkaus maapallosta ja pieni syntyhistoria planeetastamme olivat mielenkiintoisia. Kolmas osio oli perhosia - evvk. Nopeasti kierretty museo, mutta oli vapaapääsy. Paikalle tuli jälkeeni kiinalaisperhe, jolla oli sen sortin yskä, että on varmasti taas muurahaiskäpy-lepakko-pitsaa vedetty naamariin, joten katsoin parhaaksi häippästä nopeasti ulkotiloihin. Kävin kahvilassa kahvilla (mietin ensin, oliko se nimeltään RR Cafe kuten Twin Peaksissa, mutta taisi ollakin vain R(andom) Cafe), jossa oli mukava tunnelma. Ukot juttelivat pakettiautoista ja naiset Kanarianmatkasta, tarjoilija onnistui sähläämään astioiden kanssa niin, että putosivat lattialle aiheuttaen pienehkön siivon.

Kieppi löytyi sisäpihalta.

Kieppi.

Ilves.

Afrikan puhvelilla oli myös fleda mintissä.

Ja majavalla oli legot kondiksessa.

Villisian kalloissa oli kokoeroja.

Villisikoja kokonaisina.

Pulu.

Stemuja.

Kuin kakkupala. Vai kakka, kun nimikin on paskoiitti?

Kuin jäätä.

Erikoinen.

R(&R)-kahvila.

Viihtyisä.

Oma pöytäni.

Päätin mennä sen jälkeen vielä KH Renlundin museossa, mutta se oli suljettu vielä helmikuun puolen välin paikkeille asti. Kävin museokorttelissa katsomassa vielä vanhassa kaupunginkirjaston talossa olleen näyttelytilan, sitten pedagogion, ja vielä Lassanderin talossa, joka oli entisaikain asuinkämppä. Olivat aika huonoja ja mielenkiinnottomia, vapaa pääsy mutta arvosana 2/5. Tsekkasin myös vieressä olevan kauppakeskuksen, mutta se vasta oli masentava näky, sillä kaikki muut tilat olivat tyhjillään, paitsi Lindexin myymälä sinnitteli vielä alakerrassa. Yläkerroksiin menevät liukuportaat eivät edes toimineet.

KH Renlundin museo - kiinni.

Museokortteli.

Kokkolan vanha kaupunginkirjasto.

Uusin taide ei oikein iskenyt.

Pedagogio v.1696.

Kaksipäinen kotka toivotti tervetulleeksi.

Pedagogion opinahjo.

Vanhoja kaljapulloja.

Lassanderin talon kiva minikanuuna.

Pinkit seinälaudoitukset olivat aika rohkea värivalinta.

SS oli nähnyt tällä välin somepäivitykseni ja ihmetteli mitä teen Kokkolassa. Hän oli puolisoineen muuttanut tänne syyskuussa työn perässä. Puoliso oli plunssassa (onneksi kysyin oma-aloitteisisti asiasta!?), joten en voinut mennä kylään vaikka olisivat kutsuneet, mutta sovimme SS:n kanssa tapaamisen kylille. Koska vietimme kummatkin tipatonta tammikuuta (helmikuussa!?), niin menimme vain kahville. Kokkolassa oli yllättävän paljon kahviloita, jotka vaikuttivat kivoille, siitä plussaa. Menimme Cafe Stiinaan, se oli lähes täynnä. Olimme nähneet viimeksi 7 vuotta sitten, joten kyllähän siinä aikaa meni kuulumisten vaihdossa. Lupasimme toisillemme tavata uudestaan nopeammin ja paremmalla ajalla.

Linja-autoasema vaikutti suljetulta.

Päivän toinen kahvila, Stiina.

Ennen hotellille palaamista kävelin vielä kohti Englanninpuistoa, jossa piti olla jonkin sortin vene, jonka suomalaiset olivat saaneet sotasaaliina englantilaisilta. Etsin sitä melkoisen tovin puistosta, jonka tiestö oli jäästä liukas, ja kylmä tuuli puhalsi mereltä. Viimein löysin jonkunlaisen varaston jossa oli lasiseinä, ja siinä ilmeisesti purtilo oli. Eipä ollut hääppöinen. Valitettavasti sisälle ei päässyt, ja ikkunat olivat melkeinpä peililasia, joten tutkailu jäi varsin huonoksi. Kylmyys ja väsymys ja vessahätä kolmen kahvin jälkeen ajoi minut takaisin hotellille.

Kokkolan raatihuone.

Neristan.

Katukylteissä oli pala historiaa mukana.

Vanhankaupungin kelvit olivat huonossa kondiksessa.

Diggasin tästä laihasta, puserruksiin jääneestä talosta.

Tässä parturissa olisi ollut tyyliä.

Kirjapaino.

 

Ei mikään hääppöinen muraali.

 

Kustaa II Aadolf.

 

Kyllä se sotasaalisvene siellä on...

Lepäsin hetken, mutta kauaa siinä ei ehtinyt asettumaan, kun piti lähteä hakemaan päivän ruoka-annos. Koitin valmistautua etukäteen yhtä kiusalliseen kokemukseen kuin edellisenä päivänä Amarillossa. Tällä kertaa olin valinnut etukäteen kippolaksi Rosson; niitä oli joskus kaikkialla, mutta nykyään sellaisia ei tule vastaan juuri muuten kuin Kokkolan (ja Imatran) kaltaisissa pitäjissä. Vähän jännitti, olisiko tarvinnut olla pöytävaraus, mutta huoli oli onneksi turha, minut toivotettiin tervetulleeksi, sain jopa hyvän ikkunapöydän. Jonkun aikaa aprikoin pihvin ja pitsan välillä, mutta päädyin ensimmäiseen. Olin odotellut tarjoilijan legendaarista rossomaista lausahdusta "raastepöydästä voipi aloitella", ja tulihan se sieltä :) Vähän vaatimatonhan tuo raastepöytä oli, en saanut siitä valitettavasti kuvaa väenpaljouden vuoksi. Henkilökuntaa näytti olevan riittävästi, ruokakin tuli aikanaan. Juomaksi olin ottanut San Pellegrino-soodavettä, se tuotiin pullossa joten siitä plussaa. Ruokakin oli parempaa mitä kuvittelin; pihvi oli vähän pienehkö ja porkkanat liian al dente, mutta maku oli hyvä ja lihan kypsyys myös täydellinen. S-bonuskortilla sai vielä 5€:n alennuksen. Arvosana 4/5.

Purppura taivas.

Legendaarinen Rosso.

Pihviä päivälliseksi.

Rossossa olisi näköjään myös talvikaraoke. Kuinka outoa?

Ulkona keli oli kylmennyt entisestään, mereltä puhalsi jäätävä tuuli joka meni suoraan sieluun. Kadulla oli kuhinaa, siellä oli Persujen vaaliteltta selityksenä väkimäärälle. Minullekin tarjottiin makkaraa, mutta harmi vain kun olin jo ennättänyt syömään. Jatkoin liukastellen Saleen lumisateen piestessä naamani; sama myyjä siellä kuin eilenkin, ostin taas kassillisen limskaa. Olisin tarvinnut myös muita tarvikkeita, muttei näin pienessä kaupassa sellaisia ollut. Sitten äkkiä hotellihuoneeseen lämmittelemään, ja ihmettelemään poreammeen toimintaa ja saunan lämmitystä. Se ei ihan mennyt niin kuin strömsöössä, sillä poreammevedestä tuli hitusen liian kuumaa (mulla olisi ollut vesimittarikin mutten jaksanut kaivaa sitä esille), ja oli aika raskasta poreammeilla ja sen jälkeen vielä saunaan. Lisäksi mulla oli vähän vääränlainen olettamus etukäteen, että pystyisin poreammeessa lilluessa surffata puhelinta, mutta eipä tuo onnistunut (onneksi se ei sentään luiskahtanut ammeeseen). Vaikka kylppäri vaikutti siistiltä, mulla oli kuitenkin simmarit jalassa kun en halunnut mitään pyllerisankkeria, you know me... Nestehukka oli jälkikäteen melkoinen, vaikka join monta litraa alkoholittomia nesteitä. Ilta sujui taas telkkaria ja vlogeja katsellessa.

Miksei se ole ruotsiksi Lokalhagalund?

Poreammeen täytössä meni tovi.