14.9.-15.9.2024, +32, Breezy, Tokyo, Japan
Kaksi viikkoa lomaa syyskuun lopulla, miltäs kuullostaa? No ihan kivalle, mutta ei oikein Härmän keleissä viitsi sellaista viettää, ja kun keväinen Korean reissu oli ollut niin mukava, niin päätettiin lähteä AT:n kanssa omatoimimatkalle Japaniin. Viiden kuukauden aikana olimme varailleet lentoja sieltä ja hotelleja täältä, mutta katsotaan nyt mitä lopulta saadaan aikaiseksi. Hieman huoletti, sillä edellisenä päivänä koittaessani tehdä lähtöselvitystä Finnairille, sain ilmoituksen varaustasi ei löydy, ja myöhemmin "ota yhteyttä lentoaseman lähtöselvitykseen".
|
Kallis reissu tulossa...
|
|
Lentoyhtiö viestitteli japaniksi vain.
|
Lähtöpäivä oli lauantaina, olin saanut häthätää kamat pakattua. Aloitin tuttuun tyyliin pakkaamisen vasta pari tuntia ennen lähtöä. Porukat lupasivat kyydin kentälle, jos ajaisin itse lentokentän suuntaan, kyllähän tuo minulle sopi. Vaikea oli tietää paljonko aikaa pitäisi varata kun oli lehdestä lukenut miten tuntikausien jono oli ollut viime aikoina lähtöselvitykseen - mutta toisaalta tuskin kovin aikaisin avattaisiin lähtöselvitystiskiäkään. Kahdelta lähdimme ja puolta tuntia myöhemmin olin kentällä. AT olikin täällä jo. Liian aikaisin oltiin liikenteessä sillä lähtöselvitystiski avattiin tosiaankin vasta kolmelta. Finnairin lento oli muuttunut Japan Airlineksi; suomalaiset vastaanottovirkailijat oli laitettu riviin esittäytymään, kiittämään asiakkaita kärsivällisyydestä odottamisen suhteen ja kumarsivat lopuksi. Aikamoinen spektaakkeli, se pokkurointi (japaniksi
敬語 (
keigo)) alkoi näemmä heti. Saimme kamat sisään, ja lähtöselvitykseen ei mennyt myöskään juuri aikaa, vaikka reppuni joutuikin taas syyniin.
|
Lentokentän meininkiä.
|
Menimme sitten samalla ulkoterassille lähtökaljalle, missä olimme olleet Pp:n kanssa heinäkuussa (lähtöportin 21 läheisyydessä). Vettä sateli vaikka olikin lämmintä, mutta markiisi esti suurimmat sadepisarat. Oluet nautittuamme menimme
photospotin kautta passintarkastukseen, ja näin olimme EU:n ulkopuolella. Kävimme juomassa vielä toiset oluet kun aikaa oli.
|
Photospotilla. |
|
Kippola non-schengen-alueella.
|
|
Boardausta odotellessa. |
Lento lähti kaksi minuuttia myöhässä, mutta se sallittakoon sillä olimme saaneet hyvät paikat; keskiriviltä, mutta sellaisen seinämän vierestä joten meillä oli hyvät jalkatilat. Lentokone tuli kyllä täyteen. Lentoaikaa oli 14h15min ja se hirvitti meitä molempia, mulla oli pylleri puutunut jo puolen tunnin ajomatkan aikana lentokentälle, miten se kestäisi sitten melkein kahden työpäivän istumisen paikoillaan... jäi nähtäväksi.
|
Keskirivin istuinpaikastani avautuvat näkymät.
|
Japanilainen miehistö oli, ja heitä tuntui olevan tuplamäärä Finnairin henkilökuntaan verrattuna. Mikä parasta, täällä oli vielä ilmaiset brenkut. Ensin oli juomakierros, sitten tarjottiin ruokaa mikä olisi muuten ollut ihan ok mutta siinä oli sieniä (sai valita lohen ja porsaan väliltä). Siinä oli lisäksi salaattia ja muutama hedelmän palanen. Sitten jaettiin maihinnousu- ja tullikortit, niiden täyttelyssä meni jonkunlainen tovi. Myöhemmin tarjottiin vielä jäätelö ja mustikkamuffinssi. Sain katsottua I am Sam-leffan. Viihdekeskus oli ehkä huonompi kuin Finnairilla. Joimme sitten kaljaa niin kauan kunnes japanilainen lentoemäntä vihjasi nätisti, että "jotkut tulevan lentokoneessa helpommin humalaan" niin katsoimme viisaammaksi lopettaa. Sen jälkeen yritimme nukkua muutaman tunnin.
|
Safka. |
|
Yksi monista lennon aikana nautituista kaljoista.
|
"Herättyämme" tarjoiltiin aamupala ja lentoa oli jäljellä vielä parisen tuntia. Siinähän tuo meni, vaikkei nyt mitään herkkkua ollutkaan. Mutta arvosanaksi voi antaa ehkä jopa 4/5. Lentokentällä pääsimme nopeasti ensimmäiseen passintarkastukseen jossa skannattiin myös etusormet, sen jälkeen varsinaiseen passintarkastukseen jossa tsekattiin maihinnousukortti. Sitten piti odotella hetken matkalaukkuja, kävimme tässä vaiheessa vessassa. Matkalaukut taisivat tulla viimeisten joukossa. Sen jälkeen vielä tulliin, mutta ei tarvinnut avata edes kapsekkeja tai mitään, pelkkä passintarkastus ja tullikortin näyttö riitti. Ja sitten olimmekin jo läpi!
|
Aamiainen. |
Arrivals-puolella oli niin ikään tehtäviä. Ensiksi piti mennä kyselemään infosta mistä löytäisimme haluamamme asiat; aluksi haimme sim-kortit puhelimiimme, että saimme verkkoyhteydet toimimaan - se oli aika pirullinen kun ne verkon asetukset piti määritellä puhelimeen manuaalisesti - ja sitten piti hankkia vielä
welcome suica-matkakortti. Siinä meni jonotellessa melkoinen tovi ja ulkotiloista puskenut kuumankostea ilma, ja plunssaiset taiwanilaiset tekivät odotuksesta suorastaan veemäistä. Lopulta tuli kuitenkin meidän vuoro ja saimme matkakortit automaatista + ladattua niihin kolmen tonnin yenin edestä arvoa.
Olimme buukanneet hotellin sijaan asunnon. Kämppämme oli Togoshin alueella, sinne oli noin 12 kilometrin matka Hanedan kentältä. Sinne päästäkseen olisi pitänyt mennä parilla eri junalla ja kävellen löytää perille, mutta sellaista puhtia ei meillä ei ollut vaan otimme taksin jonka tiesimme riistohintaiseksi. Taksiin ohjattiin ulkoa eikä se ei vaikuttanut kusetukselta. Kuski ei tietysti puhunut kuin pelkkää japaniaa, mutta saimme kerrottua hänelle osoitteen (osoitteet ovat kummallisia "numerokoodeja") ja ukko lähti ajelemaan sitä kohti. Matka kesti ehkä puolisen tuntia. Vasemmanpuoleinen liikenne vaikutti tietysti taas kummalliselta.
Togoshiin päästyämme ihmettelimme molemmat hetken aikaa meininkiä, miten kaikki vaikutti niin erilaiselta kuin olimme etukäteen ajatelleet? Taksikuski osasi kuitenkin perille, ja halusi sanoa meille vielä jotain mutta emme tietenkään ymmärtäneet mitään. "Rapun" ilmoitustaululla luki "Zim-san" ja asunnon numero. Asunnon oven edessä oli pin-koodillinen boksi jonka kanssa tappeliimme ensi alkuun tovin, ja kun se lopulta aukesi niin siellä ei ollut mitään. Selatessani käymiäniä viestikeskusteluja vuokraisännän kanssa huomasin, että siellä oli kerrottu viereinen asunnon numero. Siinä oli samanlainen avainlaatikko joka aukesi samalla pin-koodilla, mutta siellä sattui olemaan myös avain, jolla saimme oven auki. Emme olleet varmoja oliko asunto oikea; laitoin ukolle viestiä, joka ehti vastaamaan vasta vähän myöhemmin - englanninkieli oli unohtunut ja ukko viestitteli pelkästään japaniksi :D Mutta kyllä, olimme oikeassa asunnossa. Sisällä oli aivan jumalattoman kuuma; laitoimme ilmastoinnin päälle. Asunto oli myös aika pieni, ja vähän vaatimatonkin mutta perusinfra oli kunnossa joten ei siinä mitään (ja tokiolaisittan asunto oli päin vastoin isohko ja halpahko).
|
Kämppä. |
|
Rapun "ovi".
|
|
Eteinen. |
|
Keittiö. |
|
Kummallisia kytkimiä kämppä täynnä.
|
|
Tällainenkin. |
|
Ilmastointilaitteita oli onneksi parikin.
|
|
Minun makkarini.
|
|
AT:n sikolätti.
|
|
Ja se tärkein - WC kaukosäätiminen.
|
Vähän asettauduimme taloksi ja lähdimme sitten käymään viereisessä 7-elevenissä hakemassa vähän juotavia ja aamiaiskamoja. Ostaminen oli mielipuolisen vaikeaa; osasin sentään jättää tavarat ostoskorissa kassalle josta myyjä sitten skannasi ostokset, mutta näyttöruudulta minun piti vähän väliä klikkailla jotain (meillä oli pari olutta ja piti esim. klikata että on yli 20-vuotias sekä vaihteleva kysymyspatteri riippuen kaupasta, kassanäytöstä ja ostoksista esiteltiin aina) ja sitten vielä syöttää rahat automaattiin. Monimutkaista mutta niinhän kaikki on Japanissa. Olisimmepa vain katsoneet tämän
opetusvideon etukäteen...
Palasimme kämpille, kävimme suihkussa ja vaihdoimme vaatteita ja sen semmoista. Se teki kyllä poikaa. Olimme aktiivisuuspäissämme varanneet
Shibuya Sky-pilvenpiirtäjävisiitin tälle illalle; se oli mennyt muutenkin vähän pieleen koska paras hetki pilvenpiirtäjän katolla olisi auringonlaskun aikaan. Vääristyneen aikavyöhekkeen vuoksi arska laski Japanissa aikaisin, varmaankin jo 17-18 välillä, ja meidän aikaslot olisi vasta klo 21, joten yövierailuksi meni tällä kertaa meillä tämä. Varausajat tulivat yleensä kuukautta etukäteen myyntiin joten jos halusi aurinkolaskuslotin, piti olla oikeaan aikaan liikkeellä.
|
Oveen tuotiin myöhemmin nimikyltti (nimi sensuroitu).
|
Lähdimme vähän ennen kuutta junilla kohti Shibuyaa (piti vaihtaa Gotandassa). Shibuyan asema oli niin helkkarin suuri ja lähdimme heti kävelemään mistiin, ja eksyimme pahaksi onneksi ja kesti pitkään ennen kuin pääsimme edes ulos, saati katutasolle, saati että paikansimme missä olemme ja mihin suuntaan meidän piti lähteä. Shibuyan risteys ja
Hachiko-patsas löytyi lopulta, ja niin löytyi puoli miljoonaa muutakin ihmistä. Väentungos oli uskomaton ja ahdistavakin. Meillä oli sentään suunnitelma mennä Ikeaan katsomaan ja järjestelemään Knorrig-pehmosikahylly (että ne menisivät paremmin kaupaksi), mutta valitettavasti täällä ei ollut niitä myynnissä yhden yhtä. Seiskakerroksessa oli kuitenkin ravintola, ja minä kun en ole koskaan syönyt Ikean legendaarisia lihapullia niin nyt taisi olla korkea aika sellaiseen. Meitä vähän nauratti kun tultiin tänne asti lihapullia syömään, mutta joku helppo ateria piti saada nyt alle. Ruuan tilaus helppoa mutta juomien ei; en meinannut millään hiffata kun myyjä valitti väärästä lasi-valinnastani. Safka maksoi juomineen muistaakseni 1590 yeniä, olisikohan tuo ollut jotain 11€:n huitteilla.
|
Katushow menossa.
|
|
Alkoi tulemaan tunne, että Japaniin saavuttu.
|
|
Hachikon patsas.
|
|
Ikea näkyvissä.
|
|
Ikeassa piisasi kerroksia.
|
|
Liukuportaat korkealla.
|
|
Ylätasanteella ihanan väljää.
|
|
Shibuya. |
|
Yöllinen Tokio.
|
|
Näkymää toiseen suuntaan.
|
|
Vain Batman-logo puuttui valoheittimestä.
|
Päätimme lähteä takaisin kämpille. Väkeä riitti metroissa ja asemilla edelleen. Aika hyvin osasimme kulkea, emme eksyneet kertaakaan. Kävimme kaupassa hakemassa sipsejä ja muroja ja vähän juotavia, ja palasimme sitten "kotiin" ajoittaen sen mestarillisesti kun kaatosade alkoi juurikin näihin aikoihin. AT:lle tuli kova hedari ja ukko oli kanttuvei, ja meni nukkumaan heti kämpille päästyämme. Minä kirjoittelin blogiani, ja manailin mielessäni kun huushollin ainoa televisio oli AT:n makuuhuoneessa. Lisäksi makkarit erotti vain liukuovi, ja mietin miten kuorsauksenkestävä ratkaisu se mahtoikaan olla.
|
Metroasemalla. |