884# Lefkas, 6

4.7.-5.7.2025, +34, Clear, Nidri, Greece

Nukuin huonosti ja Pp:kin valitteli mun heittelehtineen koko yön. Aamulla olo tuntui väsyneeltä. Aamiaisen syönti sujui sumussa.

Lähdimme ensimmäiseksi postiin ostamaan postimerkkejä – tosin poikkesimme matkalla ostamaan ensin postikortit. Jonkunlaista jonoa oli itse postissa; aukioloajat olivat rajalliset, kreikkalaiseen tyyliin se suljettiin jo klo 14. Saimme kuitenkin merkit ostettua helposti – 8 postimerkkiä maksoi yhteensä 16€. Sitten painelimme kahvilaan, jossa ostimme frappet ja vedet, ja kirjoittelimme postikortit valmiiksi. Paluumatkalla hotellille sujautimme ne laatikkoon ja kävimme vähän – hyvin vähän ostelemassa tuliaisia.

Posti.

Seuraavana päivänä olisi kotiinlähtö, joten teimme check innin lennolle + koitimme saada late check outin hotellilta. Sen onnistuminen tai epäonnistuminen oli epävarmaa, riippui seuraavan päivän varauksista. Asia ratkeaisi vasta seuraavana aamuna. Maksoimme kuitenkin hotelliveron (35€) ja baarilaskun (22€) pois kuleksimasta. Baarilaskusta saimme kuitin, hotelliverosta emme. Toivottavasti eivät penäisi sitä enää toista kertaa uudelleen. Se kun piti maksaa vielä käteisellä. Jonkunlainen ukotus veronmaksajia kohtaan siinä roikkui ilmassa.

Kävimme meressä uimassa, se teki eetwarttia. Poikkesimme kaupassa ostamassa rakia ja lisää tuliaisia. Raki osoittautui aniksen makuiseksi – se oli jonkunlainen yhdistelmä ouzoa ja rakia. Koitimme sinnikkäästi juoda ne parvekkeella, mutta lämmintä oli 37 astetta joten oli pakko vetäytyä sisätiloihin.

Raki-ouzo?

Kävimme sitten vielä baarissa juomassa parit drinksut. Se oli jälleen mukavaa puuhaa. Illalliselle ehdimme vasta puoli yhdeksän jälkeen, menimme samaan paikkaan missä olimme olleet sunnuntaina. Pp tilasi tällä kertää giouvetsin ja minä oltin pastitsion, vaikka olin syönyt sen edellisenäkin iltana... mutta kun oli niin hyvvee. Edellisillan ateria paljastui kuitenkin paremmaksi. Koitimme ruokkia kisseä mutta ei kelvannut ateria mokomalle, ihan suututti. Illallinen maksoi juomineen ja tippeineen 45€. Paikassa oli ilmiselvä Kai Merilä tarjoilijana. Se huvitti meitä suuresti.

Event-drinksubaari.

Kampai!

Tällaiset drinksut tällä kertaa.

Yefsi-illalliskippola.

Pastitsiota taas.

Giouvetsi.

Sitten menimme vielä katsomassa kissenpentujen leikintää samassa paikassa kuin edellisenäkin iltana, kylläpä ne olivatkin aktiivisia ja ketteriä. Myös isäkisse tuli paikalle, se oli meistä outoa. Kiertelimme sitten vielä muutamat tuliaiskaupat ennen kuin palasimme hotellille kuumissamme suihkuun ja sen sellaiseen toimintaan.

Myös lauantain vastainen yö tuli nukuttua hieman nihkeästi. Heräsin siihen kun Pp pakkaili kamoja täysiä. Tänään olisi kotiinpaluun aika. Olin melko varma, että saisimme pitää hotellihuoneen pidempään, mutta tyrmistys oli suuri kun aamiaisen jälkeen asialle haimme respasta varmuutta. Äijä oli kuin olikin onnistunut myymään huoneen viimeisenä iltana, joten se tarkoitti meille klo 11 check outia.

Sen verran otti kupoliin, että päätimme lähteä mereen aamu-uinnille. En ole oikein aamu-uinnin ystävä (olenko tehnyt sellaista koskaan?), mutta nyt oli ihan ”kimochi”. Bonuksena vielä sellainenkin, että ihmisiä ei ollut paljoakaan ja merikin tyyni.

Kauaa emme ehtineet uiskennella, sillä mulla oli edelleen ne kamat pakkaamatta, ja se alkoi hieman stressaamaan. Lähtö lentokentälle olisi vasta 18.35, joten meillä oli 7,5h kulutettava jossain. Huono läppä kaiken kaikkiaan; päivästä tulisi taas super-kuuma, ja ilman ilmastoitua tilaa kamat kannossa olisi vähän… ”kimochi warui”.

Teimme check outin jämptisti klo 11. Olimme maksaneet edellisenä iltana pois hotelliveron ja muut maksut, joten siinä ei sen ihmeempää numeroa ollut. Jätimme kamat ala-aulan käytävälle (miten hemmetissä niillä ei ole edes lukittua matkatavarasäilytyshuonetta??), ja lähdimme frappelle rantakadulle. Menimme samaan paikkaan missä olimme käyneet jo pari kertaa aiemminkin. Sama ystävällinen naistarjoilija kuin ennenkin. Joimme ne superhitaasti, ja saimme ensimmäisen tunnin kulutettua.

Aamupäivän kahvihetki.

Vaihdoimme kippolaa ja menimme ”paikalliseen” kippolaan joka koostui kovaäänisistä ja ketjussa tupakoivista kreikkalaisista. Tilasimme jääteet. Terassilta avautui upeasti maisemat merelle, aivan kuin olisi ollut jossain eksoottisemmassakin paikassa kuin Kreikassa.

"Trooppisen" saaren kahvilan näkymät.

Soijaa pukkasi sen verran, että kiertelimme muutamia supermarketteja nauttien niiden tarjoamasta ilmastoinnista. Ilmeisesti turhankin kauan kun myyjä tuli jo kysymään voisiko olla avuksi 😊 Ostimme sitten purkkaa ja käsidesiä ja sen semmoista mitä nyt emme varsinaisesti tarvinneet, mutta jotka saisimme myöhemmin käytettyä.

Meganisi-laivan purkua.

Kaupan edustaa voisi ehkä vähän parantaakin?

Palasimme hotellille, kävimme vaihtamassa uimakamppeet ala-aulan vessassa. Respan äijä oli onneksi antanut meille luvan hengailla allasalueella vaikka emme enää varsinaisia asiakkaita olleetkaan. Allasalueen takana oli jääkylmä suihku, siinä pystyi vähän viilentymään, kun uima-altaan yli 30 asteinen vesi ei sitä tehnyt. Muutaman kerran toki uimme. Tilasimme Aperol Spritzit, söin vähän edellispäivän puristesipsejä.

Aperol Spritzit uima-altaalla.

Neljältä lähdimme pitsalle. Arvelutti vähän paikka, sillä tähän aikaan siellä ei ollut ainuttakaan asiakasta, mutta tarjoilija sanoi paikan olevan auki ja pitzenkin onnistuvan. Tilasimme lätyt ja saimme ähkittyä ne naamariin. Palasimme takaisin hotellille, ala-aulassa oli jonkunlainen ilmastointi. Jutskasimme erään finnerouvan kanssa jonka kanssa olimme aiemmin vaihtaneet muutaman sanan. En tiedä oliko hän extrovertti vai vain yksinäinen; hänellä oli kuitenkin vielä seuraavakin viikko täällä lusittavana.

Pizzepaikka.

Varsin kovan ähkyn aiheuttanut rasvalätty.

Kävin vielä hakemassa kaupasta pari vesipulloa ja tölkkikahvia. Jälkimmäinen taisi olla virhe, sillä se maistui minusta kummalliselta. Meidän noutoaika pääkadulta oli 18.35, mutta käskettiin tulemaan 18.20. Bussi tuli tietysti vasta 18.40, ja siinä oli pirun kuuma venailla. Bussin lähdettyä liikkeelle mulle iski lähes välittömästi kuvottava olo, sitä kesti koko tunnin pituisen matkan ajan. En tiedä oliko se kuumuus vai pitsa vai tölkkikahvi vai heittelehtivä bussi mutkaisilla teillä, vai kaikkien näiden yhdistelmä. Bussissa oli sama paikallisopas kuin tullessa, josta ei ollut yhtään mitään hyötyä, lähinnä oli vain tiellä. Sanaakaan ei sanonut, muuta kuin että käyttäkää suojatietä kun kävelette bussin jättöpaikalta lentokentän asemarakennukseen. No, jos joku olisi jättänyt tulematta bussiin, niin ehkä häntä olisi sitten tarvittu.

Ei tarvinnut jonottaa yhtään check iniin. Olimme tehneet sen kyllä edellisenä päivänä itse, mutta ensimmäistä kertaa ulkomaan päässä emme saaneet edes boarding passia, vaan ne piti näyttää puhelimesta. Matkalaukut saatiin kuitenkin sisään. Lentokenttä oli pieni, turvatarkastukseen oli jonkunlainen jono. Tavarat meni kuitenkin läpi kuten mekin melko helposti. Reppuni piti jostain syystä läpivalaista kahdesti.

Kenttä oli ääriään myöden täynnä väkeä, se käsitti oikeastaan vain muutaman salin, eikä istumapaikkoja ollut yhden yhtä. Pieni kauppakulmaus oli, mutta sielläkään ei ollut mitään ostettavaa, emmekä halunneet käyttää kahvilan palvelujakaan, minua etoi vieläkin hieman. Ostimme sitten kuitenkin 0,8 litran vesipullot, kun meitä oli varoitettu ettei lentokoneesta saisi tilattua mitään, jokin lakko oli sotkenut catering-palvelut. Ne maksoivat 3€ / puteli, aika suolainen hinta.

Ihmiset lentoasemalla paluulentoa odottelemassa.

Olipas piskuinen infotaulu.

Olimme katsoneet Finavian sivuilta, että lento Hesasta oli lähtenyt 40 minuuttia myöhässä, joten se tietysti viivästyttäisi meidän paluulentoa. Kyllä Finnair on umpisurkea lentoyhtiö, eihän sille voi kuin nauraa, jos ei itkettäisi. Muutenkin se on niin hemmetin epävarma kun ei voi ikinä tietää viitsiikö ne lentää tänään vai ei. Ehkä pitää ajatella olevansa onnekas, kun lento tosiaan järjestettiin - vaikkakin se oli myöhässä, vaikkakin ei ollut mitään tarjoilua veden ja sen mustikkakeiton lisäksi. Meidän lähettyvillä oli vauvamatkustaja ja Pp jo luuli sen paskoneen allensa, vaikka sanoin hajun olevan peräisin siitä mustikkamehusta. Ei hän toki ihan väärässäkään ollut kun välillä tuntui tuoksahtelevan jonkun ilmavaivat selkeämmin. Mulla oli nokka täysin tukossa joten ei haitannut niin paljoa. Penkit olivat todella epämukavat, niissä ei pystynyt yhtään lepäämään ja kolottivat selkää. Välillä oli superkuuma ja välillä kylmä. Minuutteja laskeskellessa meni se kolmituntinen sitten.

Finnairin kone valmisteluissaan.

Matkalla kotiin.

Kreikan helteet vaihtuivat luikauksella finne-keliin, sillä saavuttaessa vettä tuli taivaan täydeltä ja lämpöä +12 astetta. Kunnon härmäläiset kesäkelit siis. Kone saapui portille 14, joten olihan sieltä taas matkaa talsia matkalaukunnoutopaikkaan.  Pp:n laukku tuli ensimmäisten joukossa, mun viimeisten. Siinä kesti ja kesti kun eivät olleet saaneet matkalaukkuja edes yhteen kuormaan, vaan välillä piti odottaa 20 minuuttia lisää kun roudarit hakivat toisen kuormallisen.

Tulis jo laukku...

Pp lähti hakemaan sitten autoaan ja minä taksia. Sen sai suht helposti, ukko ajoi tietysti navigaattorin mukaan typeriä reittejä pitkin. Kotiin saavuin vähän ennen kolmea aamuyöllä.

    * * * *

Kreikan valmis pakettimatka ei tarjonnut yllätyksiä. Iltalento oli tosi ikävä juttu kun siinä häviää aina yhden lomapäivän. Nydri oli täysin turistikohde mutta tämä toki oli tiedossa. Onneksi siellä oli enemmän kippoloita mitä olin etukäteen epäillyt. Nähtävyyksiä ei juuri ollut, mutta oman auton vuokraus + länsipuolen maisemat ja eteläinen majakkaniemimaa oli kyllä upeaa. Hotelli oli siisti ja hyvä, ainoa miinus siinä oli aamiainen joka oli koko ajan samanlainen. Vasilikin ranta oli huomattavasti parempi kuin oma Nydrin rantamme, joten siitä jonkunlainen miinus. Ruoka oli ihan ok. Arvosana 3½/5.

883# Lefkas, 5

 3.7.2025, Thursday, +31, Clear, Vasiliki, Greece

Tänään meillä oli auto vuokrattuna klo 9 alkaen, joten aamiaiselle piti kiiruhtaa heti kahdeksan jälkeen. Olimme panneet merkille, että croissant-vati toimitettiin paikalle aika lailla klo 8.15 – sen jälkeen niitä ei tullut enää lisää, joten ajoitus oli kaiken a ja c.

Aamiainen syötiin hotellin uima-allasalueella.

Uima-allasalueen baari.

Auto oli liisattu Aurinkomatkojen appin kautta Broumis-autovuokraamosta. Se löytyi parin sadan metrin päästä hotellilta pääkadun varrelta. Nainen oli luovuttamassa autoa, paperit laadittiin nopeasti. Olimme molemmat kuskeja, joskin Pp sai kunnian toimia pääajurina. Auto maksoi 75€ / päivä, muita vakuutuksia meille ei koitettu myydä. Auto oli odottamassa ulkona; tutkimme sen nopeasti läpi. Muita ohjeita annettiin vain suurpiirteisesti; meidän pitäisi palauttaa auto hotellimme viereiselle parkkipaikalle, tankata tankki about samaan mitä se oli lähtiessä (puoli tankkia) yms neuvoja avainten palauttamisesta. Auto oli valkoinen Toyota Yaris – käsivaihteinen. Sellaisella emme olleet ajelleet vuosiin.

Automme.

Kävimme viemässä passit takaisin hotellille, jo sillä välin oli joku ukko tullut valittamaan, ettei hotellin pihaan saanut pysäköidä. Auton parkkiin saaminen oli vaikeaa näissä maissa. Lähdimme sitten ajelemaan kohti Vasilikia, jonne oli noin parinkymmenen kilometrin matka. Löysimme päätien helposti; se ohitti huvivenesataman ja lähti sitten kipuamaan serpentiinitietä ylös rinteeseen. Vielä tässä välin ajotie oli suht leveätä ja kohtalaisen kuntoistakin. Liikennettä oli jonkun verran ja nähtiin myös hurjia ohituksia.

Ohitimme Vasilikin ja jatkoimme kohti saaren eteläkärkeä jossa oli majakka jonka halusimme nähdä. Autossa ei ollut navigaattoria, vaan jouduimme luotsimaan puhelimen kartan avulla. Tie jyrkkeni, kapeni ja huonokuntoistui nopeasti. Välillä teki melkein pahaa katsella sitä meininkiä, mutta propsit Pp:lle kun sai ajettua niin mallikkaasti. Lopulta pääsimme kuitenkin Lefkadan saaren eteläisimpään niemenkärkeen, paikalla oli pari muuta autoa ja itävaltalainen moottoripyöräpariskunta. Vuonna 1890 valmistuneen majakan tsekkasimme ulkopuolelta nopeasti (sisätilaan ei päässyt), mutta puskien takaa lähti pieni polku vieläkin ulommaksi. Alkupuskat oli kustu ja paskottu täyteen matkailijoiden eritteistä, mutta sen jälkeen avautui aivan mielettömän hienot ja jyrkkäreunaiset maisemat. Kyllä mahanpohjasta sieppasi niin maan perusteellisesti. Niemeä kiersivät laivat, ja pääsimme pilaamaan turistien kuvat.

Ithakin saari.

Majakka.

Majakka toiselta suunnalta.

Liputus käynnissä.

Näkymä pohjoista kohti Lefkaksen eteläkärjestä.

Tähän loppui Lefkas. Kauempana Kefalonia.

Majakka oli rakennettu korkeammalle.

 

Turistivenho kuvaamassa meitä.

Kylläpä huimaakin.

Palasimme autolle, näimme vielä itävaltalaispariskunnan ja kehoitimme heitä käymään niemennokassa, mutta valittelivat kuumuutta. Sitä kyllä olikin, ja heillä vielä prätkätamineet, joten skippasivat maisemat, omapa oli häpeänsä. Meillä oli tietysti helpompaa kun pääsimme autoon ja löimme ilmastoinnin päälle.

Majakalta ei lähtenyt tie kuin yhteen suuntaan.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Porto Katsikin rantaa, jossa ajattelimme uida pikaisesti. Pitkään pikkuteitä ajettuamme ja laskeuduttuamme vuorelta kapeita serpentiiniteitä meidät yhytti nuoret naisliikenneohjaajat, jotka sanoivat uimarantaparkin maksavan 10€. Sanoimme, ettemme aio maksaa sellaista ja virkailija neuvoi meitä tekemään uukkarin. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi auton viat olivat alkaneet tulemaan enemmän esiin; kytkin vaikutti olevan vähän paskana ja lisäksi takaiskarit kolisi kuin poliisien housut. Pp siinä vähän tuntui hermostuvan, mutta pääsimme kuitenkin nousemaan takaisin vuorelle.

Tie Lefkaksen länsiosissa.

Pysähdyimme näköalapaikalle – tosin luulimme siinä olevan vain peruskahvilan ja tilasimme frappet ja vedet. Maisema avautui kuitenkin hulppeana ja jyrkkäreunaisena vuorenrinteenä, merivesi oli aivan uskomattoman näköistä. Se oli yksi kauneimmista paikoista jossa olen koskaan ollut. Arvosana ei voi olla mitään muuta kuin 5/5.

Tienvarsikahvila, jolle säkällä pysähdyimme.

Kahvilan terassi.

Terassilta avautui huikeat näkymät.

Siellä alhaalla ranta.

Kyllä täällä kelpasi frappea juoda.

Sitten ajoimme Dragano-nimiseen kylään jossa käännyimme oikealle ja ajoimme vuorten yli takaisin Vasilikiin. Kävimme hetkittäin 600 metrin korkeudessa, ja laskeduimme sieltä aika nopeasti. Vähän pelotti auton jarrujen kunto, miten kuumina ne mahtoivatkaan käydä. Saimme auton rannan läheisyyteen parkkiin. Vaihdoimme uikkarit auton suojissa ja painelimme sitten rannalle. Se oli suurikokoista kiveä, mutta itse ranta oli hienoa hiekkaa vaikka kuinka pitkälle, paljon parempi ranta mitä meillä Nidrissä. Kateeksi ihan käy. Purjelautailijoita oli paljon, tai ainakin niiden harjoittelijoita. Pp mittasi meriveden lämpötilaksi +28 astetta.

Puoli tuntia uimme, enemmänkin olisi kyllä viihtynyt mutta aurinkorasvauksemme oli vähän ohutta, joten emme uskaltaneet olla sen pidempään vedessä tähän aikaan päivästä (kello taisi olla puoli kaksi). Uinnin jälkeen menimme Utopia-nimiseen paikkaan lounaalle; Pp luotti toasteihin, minä otin hodarin, juomaksi otimme molemmat Ice Teat. Tippeineen maksoi 18€. Ne myi meille jätkä joka puhui mielestäni enemmän espanjaa kuin englantia, siitä oli vaikea saada selkoa. Koirakin tuotiin meidän pöydän viereen haukkumaan ja kuseksimaan, saatiin sitä vastapainoksi hieman silitelläkin.

Vessa oli vähän brutaali, Pp ei siellä uskaltatanut edes käydä mutta minun oli pakko. Palattiin sitten autolle ja vaihdoimme simmarit normaalivaatteisiin, ja lähdimme ajelemaan takaisin Nidriin. Sinne päästyämme menimme ensimmäiseksi tankkaamaan; ensimmäinen paikka oli vähän liian härö, mutta puolen kilometrin päässä oli Eko, joka vaikutti paremmalta paikalta. Vanha mummeli tuli tankkaamaan auton, otimme penssiiniä 20€:n edestä.

Sitten ajoimme hotellin viereiseen parkkiin. Vähän huilasimme huoneessa; emme jaksaneet enää kävellä rantaan asti mutta menimme hotellin uima-allasalueelle ja uimme melkoisen tovin.

Olimme muutama päivää aiemmin ostaneet Cair-kuohuviiniä, joten dokasimme sen sitten pois huoneessa. Parvekkeella oli liian kuuma, koska siihen paistoi aurinko tähän aikaan päivästä, mutta nostimme parvekemööpelit sisään. Hyvää oli juoma.

Kampai!

Hotellimme parvekkeet ilta-auringossa.

Illalliselle mennessä kävimme palauttamassa auton avaimet sovittuun paikkaan. Olimme suunnitelleet illallistavamme The Barrel -nimisessä kippolassa, mutta ruokalistan nähtyämme (niitä ei ollut jostain syystä netissä) totesimme paikan olevan huono. Toisessakin paikassa meille esiteltiin burgundin pataa kreikkalaisena ruokana, joten se riitti meidät vakuuttumaan siitä, että oli parempi skipata sekin paikka. Illalliskippolaksi valikoitui lopulta Linda. Siellä oli kaksi naistarjoilijaa, sopivan ujoja. Safkan tuomisessa kesti liki 50 minuuttia, mutta kun se lopulta tuli niin hyvää oli. Pp otti jälleen kerran kleftikon – se oli täysin erilainen kuin muilla kerroilla – ja minä otin pastitsion. Oma ruokani paljastui parhaimmaksi mitä olin tällä reissulla syönyt. Leipää tilasimme myös, sekin oli itse tehtyä. Juotavaksi kalja ja rosé-viini sekä 1,5 litran leka vettä, jonka lopun otimme mukaan.

Illallisravintolamme Linda.

Pastitsio.

Pp:n kleftiko.

Kävelimme sitten hetken vielä kylillä. Aika oli loppumassa emmekä olleet ostaneet mitään tuliaisia tahi postikortteja, se vähän häiritsi jo mieltä. Päivä itsessään oli kyllä onnistunut - paras päivä tällä reissulla.

Kissepesue.