836# Korfu, 6

 18.7.2024, Thursday, +38, Scattered clouds, Dassia, Greece

Nukutti paremmin kuin edellisenä yönä kun ei ollut paniikkia heräämisen suhteen. Pp lähti taas aamu-uinnille ja sen jälkeen menimme rutiininomaisesti aamupalalle yskijöiden sekaan. Se aamiainen on vaan pakollinen rasti joka pitää suorittaa alta pois, vaikka olimmekin jo melkoisen tyrttyyntyneitä siihen roskaan. Sen jälkeen haimme läppärin ja muistiinpanovehkeet huoneesta ja menimme alakerran ulkoilmabaariin tekemään pariksi tunniksi töitä ja blogaamaan ja sen semmoista. Oheistoimintona maisemien ja ihmisten katselua, frappen juontia ja ampiaisten hätyyttämistä.

Kahdentoista maissa kävimme katsomassa josko siivoojat olisivat saaneet huoneen kondikseen, olivathan he. Vaihdoimme uikkeen ja menimme uimaan, tällä kertaa vähän kauemmaksi "omasta" rannastamme, jos siinä olisi ollut helpompi mennä veteen. Samanlainen kivieste siinäkin oli ylitettävänä. Uinti teki kuitenkin gutaa, kuten aina täällä ollessa. Ei ollut vielä toistaiseksi ollut niitä kantapäitä purevia kaloja mitä oli viime kesänä Kreetalla ja Israelissa, eikä meduusojakaan. Silloin tällöin tielle osui joku heinänkorsi, mutta muuten sai vaan nauttia lämpimistä merivirroista.

Uinnin jälkeen lähdimme kävellen kaupalle, josta ostimme postikortteja, kynän, käsidesiä, purkkaa, jotain tukkajuttua ja sen semmoista, ja sen jälkeen kävelimme taas Red Penguin-baariin. Siellä oli samat ukot duunissa kuin aikaisemmallakin kerralla. Otimme jälleen mojitot ja toastit, sen lisäksi vielä yhden ylimääräisen veden kun niin janotti ja kuumotti. Kadun toisella puolen ollut vuvve jaksoi räksyttää helteestä huolimatta koko sen ajan mitä kippolassa istuskelimme. Sain postikortit runoiltua valmiiksi.

Hetken aikaa jäähdyttelimme hotellihuoneella ennen kuin lähdimme Kerkyraan Korfun kaupunkiin. Bussi oli tietysti juuri kurvannut naaman edestä ja piti odottaa 20 minuuttia seuraavaa uskomattomassa kuumuudessa. Saimme dösästä vielä istumapaikat. Täällä oli kuitenkin tapana antaa vanhemmille ihmisille paikka, mutta onneksi linkkarissa oli istuskelemassa nuorempiakin kuin minä. Bussi tuli täyteen matkan edetessä ja alkoi olla aika tuskallista kun saavuimme viimein kaupunkiin.

Paikallisbussissa taas & tunnelman.

Väkeä tungeksi kylillä taas niin uskomattomasti. Asukkaita oli 40000, tietysti luku on huomattavasti suurempi näin kesäaikaan koska turismi. Mutta vaikea kuvitella jotain samankokoista härmäläistä kaupunkia jossa meininki olisi samanlainen. Ensi alkuun koitimme metsästää tavallista supermarkettia, jossa pääsisimme hetken nauttimaan ilmastoinnista ja ostaa mahdollinen vesipullo. Viimein sellainenkin löydettiin. Eukko ei suostunut antamaan 10€:n setelista rahaa takaisin vaan piti ostaa kortilla. Se olikin vasta toinen korttiostos tällä retkellä, eli rahalla maksettiin pääsääntöisesti aina. Kalkkisten paratiisi.

Ihmisväljempi kuja.

Supermarketin ovi.

Aukiolla.

Kyra Faneromenin kirkko.

Jatkoimme ostosreissuamme, ostimme vähän tuliaisia, mutta ei ollut oikein sellaista innostusta päällänsä. Menimme drinksuille baariin, jos se vähän relaisi tunnelmia. Otin korfulaisen bissen, Pp otti jonkun drinksun. Hinta oli tippeineen 22€, eli aika sikahintainen, siinä taidettiin hieman ukotella meitä. Piipahdimme sitten viereisessä pinkin värisessä kirkossa, ja sen jälkeen kävimme katsomassa vanhassa satamassa tiistaista pääskyä. Emme löytäneet sitä enää, mutta kolmannen vesikorkin löysimme, eli joku toinenkin oli sitä koittanut vilvoittaa. Talojen välissä lenteli kovaa meteliä pitäviä pääskyjä (tervapääsky?), ehkäpä se oli päässyt takaisin kaveriensa joukkoon.

Drinksubaari. Oikealla kirkko.

Korfu-kaljaa saipi.

Kolamarkiisi.

Aukiolla kaksi ukkoa tekivät räppivideota tms, ja liikkuivat apinamaisesti musiikin tahtiin. Se oli paitsi meistä myös muutamista muista ohikulkijoista naurettavan näköistä, mutta nuoriso on pilalla, mitäs sitä muuta voi sanoa. Kävelimme jälleen melkoisen rupeaman tutkaillen illallispaikkaa. Saimme postikortit postiin Listonin vieressä olevaan epämääräisen näköiseen postilaatikkoon (tulivat perille). Sen jälkeen panostimme tosissamme illallispaikan löytämiseen, muutamissa henkilökunta ei viitsinyt keskeyttää siivoamistaan ottaakseen meidät vastaan joten emme sellaiseen alkaneet edes ruinaamaan sisään, ja muutamissa muissa oli jotain mikä ei miellyttänyt meitä tai toista meistä. Eräässä ravintolassa pulupari oli lemmekkäällä tuulella, ja lehahtivat sitten jonkun ihmispariskunnan pöydälle jatkamaan päällekkäistä räpistämistään. Ihmisukko suutahti siitä ja hätisti lintuparin matkoihinsa, meillä oli naurussa pitelemistä.

Kippoloita Listonin vieressä.

Kortit tulivat perille häröstä laatikosta huolimati.

Viimein löytyi meillekin sopiva kippola monitasoisesta ravintolasta jonka terassi oli levittäytynyt rappusille. Tilasimme molemmat 16€:n hintaiset kleftikot, juomaksi kaljaa vettä ja roséta. Ruuan tulossa kesti melko pitkään. Viimein ruuat tulivat, ne olivat minulle pieni pettymys, sillä annoksen lihaosuus piti itse kaivaa luun ympäriltä veke. En tykännyt omasta annoksestani, oheiskamppeet fetajuustoineen olivat supersuolasia. Pp puolestaan piti annosta parhaimpana täällä nautituista. Lisäksi ampiainen oli kiinnostunut omasta ruuastani kovasti, välillä pysähtyi pitkäksi aikaa herkuttelemaan lampaallani. Aikamoinen ahmatti. Hintaa tuli 44€, jätimme viisikymppisen.

Illalliskippola.

Sisätiloja.

Safka.

Meillä oli vielä reilusti aikaa ennen bussin lähtöä takaisin Dassiaan (klo 22), joten Pp osti itselleen puu-tuntematon ainesosa-hartsisen tarjoilulaudan, maksoi 44€ mutta myyjän mukaan "internetissä" oli ongelmia jonka vuoksi kassaa ei voinut käyttää, joten siihen sai 4€:n alennuksen. Aika raskasta myyjälle sitten tilittää päivän kassa myöhemmin, että saa ALVinsa maksettua. Minäkään en jäänyt tyhjin käsin, sillä Pp ja myyjä käskivät minun ostaa 30€ maksavan bangladeshissa valmistetun paidan, joten sellainen tarttui mukaan. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi ollut vähän ennen kymmentä illalla vaateostoksilla.

Sandaaleissa olisi ollut kasvuvaraa.

Bussiliput ostimme automaatista. Vaikka linkkarin lähtöön oli vielä reilut 10 minuuttia, laituri kuhisi jo ihmisiä ja lisää tuli paikalle koko ajan. Olimme vähän huolissamme mahtuisimmeko bussiin, mutta kylmästi änkeämällä pääsimme ja saimme jopa istumapaikat takaosasta, joskin selkä menosuuntaan. Ihmiset änkesivät sisään siihen malliin, että bussikuskiakin nauratti. Osa ihmisistä ei tosiaan mahtunut mukaan, ikävä juttu heille jäädä odottamaan seuraavaa bussia joka lähtisi puolen tunnin kuluttua. Ihme kun niitä vuoroja ei oltu lisätty näin turistisesongin aikaan.

Busseja meni vain puolen tunnin välein.

Matka takaisin Dassiaan oli todella kuuma ja pitkäveteinen. Nuoret saksalaispimut joivat vodkaa ja appelsiinimehua, ja päihtyivät silminnähden sen reilun puolen tunnin aikana. Hirveä matka, joka onneksi palkittiin suloisilla kissenpennuilla kotipysäkkimme läheisyydessä. Kello oli lähes yksitoista, ja piti vielä raahautua suihkuun ja sen semmoista ennen unille käyntiä.