835# Korfu, 5

 17.7.2024, Wednesday, +36, Clear, Parga, Greece

 

Tänään oli veneretkipäivä Pargaan ja Paxokseen, joten herätyskellot oli veivattu aktivoiduksi jo kukonlaulun aikaan. Heräsin kuitenkin jo viiden jälkeen enkä saanut enää nukuttua. Lopulta piti nousta klo 6.40. Aamiaissali ei ollut vielä auki, joten koitimme syödä edellisenä iltana ostamiamme eväitä. Mulla oli jonkunlainen sämpylä-bagels, jota maistoin varovasti ja se oli niin kamalaa, että leksa meinasi lentää saman tein. Syömäkelvoton, ja luikautin sen heti roskikseen. Pp:llä oli onneksi muutama suklaakeksi jolla piti sitten pärjäillä. Pikainen aurinkorasvaus, ja ei muuta kuin tien päälle klo 7.31.

Aamulla varhain.

Noutopaikalle ehdimme pari minuuttia etukäteen. Siellä olikin jo jengiä kokoontuneena, mutta matkalaukkuineen päivineen, eli muitakin busseja oli tulossa samaan kellonaikaan. Vahvistusmeilissä oli kuitenkin kerrottu meidän bussissa lukevan Sarris. Muutama muu dösä tuli ennen meitä, mutta omamme tuli lähes aikataulussa. Siinä olikin jo jengiä, itse asiassa meidän pysäkki oli toiseksi viimeinen ennen satamaa.

Satamassa meiltä alkoi kinuamaan bar codella varustettuja lippuja tyly ja semikiukkuinen kreikkalaisnaisopas. Meillä ei ollut muuta kuin sähköpostiin saatu vahvistusmeili ja Apollo-apin kautta saatu kuitti, mutta ne olivat pelkästään suomeksi eikä niissä ollut mitään bar codea. Saimme melkoisen ripityksen aiheesta mutta minkäs me sille mahdoimme; muijan sähköpostia ei löytynyt edes spämmikansiosta tms emmekä olleet sellaista meiliä edes osanneet kaivata. Olimme tehneet varauksen Apollo-apin kautta joten todennäköisesti vahvistusmeili oli sitten heillä. Viimein eukko viitsi kysyä hotelliamme ja sen jälkeen löytyi nimetkin. Mutta mieli oli tässä vaiheessa jo hieman happamena. Bussikuskikin oli lippua kysellyt ens alkuun, mutta ei ollut välittänyt sitten enempää asiasta.

Laivaan päästyämme arvoimme hieman paikkoja. Ensiksi koitimme istua ulkona muiden tavoin, mutta kellään ei ollut mitään hajua moneltako laiva lähtee. Muitakin bussilastillisia alkoi tulemaan, ja huomasimme laivan tulevan täyteen joten vaihdoimme viime hetkellä sisätiloihin, jossa oli edes jonkunlainen ilmastointi. Jouduimme istumaan kuitenkin kahden naisen ja lapsen kanssa samassa sloossissa, mutta he olivat hyvätapaisia, puhuivat jotain kummallista kieltä jota emme tunnistaneet (albaniaa?).

Välimeri tyynenä.

Venhon sisätilat.

Laivan lähtöä piti odotella 45 minuuttia, mikä alkoi pännimään, koska olisimme voineet käyttää senkin ajan esim. hotelliaamiaiseen. Kun laiva lopulta lähti, ensimmäinen pätkä Korfun saaren eteläosan Lefkimmiin kesti puolitoista tuntia. Kävin hakemassa meille frapet ja itselleni jonkun ällömakean suklaacroissantin alakerran kahviosta. Ne vähän piristivät mutta aiheuttivat veesee-hädän, ja tällaisessa pienehkössä kipossa ne eivät olleet mitään siisteyden perikuvia + ovea ei saanut edes lukkoon enkä osannut vetää pönttöä, lisäksi oli kaiken maailman paskasia kahvoja oli joihin en uskaltanut tarttua. Kädet sai onneksi pestyä.

Korfun kaupunki mereltä päin.

Lefkimmistä Pargaan taisi kestää toiset puolitoista tuntia. Viimein päästyämme perille näimme tutut maisemat, sillä olimme käyneet täällä Pp:n kanssa viikon viettämässä kahdeksan vuotta sitten. Ensiksi näkyviin tuli vanha pinkki hotellimme ja sen jälkeen itse "kaupunki", joka meillä päin ehkä luonnehdittaisiin kyläksi 2000 asukkaallaan. Paikka oli jopa kauniimpi kuin muistin. Kippari oli vähän huono parkkeeraamaan laivaa ja lähtemään laiturista, nämä telakoinnit tuntuivat aina kestävän ikuisuuden. Viimein päästyämme laiturille meidät vastaan otti tuskastuttavan kuuma sää, kello oli kahdentoista kieppeillä ja lämmintä oli 36 astetta.

Parga <3

Nostalginen tunne valtasi kun näki Pargan taas <3

Pargan "keskusaukio".

Koska aamiainen oli ollut niin heikonlainen, päätimme hoitaa lounaskuviot alta pois. Meillä oli 1h45min aikaa. Satamasta otimme jonkun kippolan, siellä oli muitakin turaaneja limsoilla ja puhelimiaan tutkimassa. Tilasimme jääteet, vedet, minä otin jonkun sandwich homman ja Pp kreikkalaisen salaatin. Leipäjuttu ei ollut erikoinen, arvosana 2/5, mutta tarjoilija oli mukava ja baari ihan siisti. Pp antoi salaatistaan 4/5.

Lounasmättöä.

Ruuan jälkeen kävelimme Pargan rantaraittia pisin Utopia-kahvilalle asti, jossa vilkuttelimme hetken nettikameralle. Palasimme takaisinpäin, ja kävelimme hetken matkaa linnoitukselle päin nousevia rappusia jotka olivat tulleet meille tutuksi sen viikon aikana jota täällä vietimme. Meidät valtasi hirmuinen nostalginen tunne. Kujat oli vuorattu kauppiailla ja heidän tuotteillaan muttei meillä ollut oikein aikaa ostaa mitään kun piti kiirehtiä jo takaisin laivaan. Meitä oli peloteltu, että ketään ei jäädä odottelemaan ja viimeksikin jäi kolme ihmistä Pargaan, ja täältä onkin sitten mukava keksiä reitti omin päin takaisin Korfulle.

Pargan uimaranta.

Pargan akvedukti (Υδραγωγείο Πάργας).

Retkiveneemme laiturissa Pargan rannikolla.

Pargan edustalla oleva Panagian saari ja kappeli.

Kannella.

Seuraavaksi vene lähti kohti Paxosta, jonne oli ehkä 50 minuutin merimatka. Vieruskaverimme olivat vaihtuneet kahdeksi nuoreksi afrikkalaistaustaiseksi naiseksi, jotka olivat pukeutuneet näyttävästi. Puhelivat keskenään ranskaa, mutta olivat kovin hillittyjä käytökseltään joten lienivät jotain vähän parempaa väkeä. Tämä matka meni näistä siirtymistä nopeiten, mutta vene piti jättää melko kauas laituriin, josta sai kävellä varmaan vartin verran kuumassa ennen kuin pääsimme ns. kylille.

Korkealla ollut merivesi tulvi laiturille asti.

Vaatimattomampaa kippoa.

Paxos oli vähän erilainen kuin etukäteen ajattelin, mutta ihan kelpo mesta jossa kelpasi ökyrikkaan viettää kesäpäivää. Täältä löytyi pinkin värinen kirkko - kuinka outoa sekin on? - mutta se oli kiinni. Kävelimme sivukujalla, jossa oli muutama turistikauppa, mutta tärkein baana oli kuitenkin merta lähinnä oleva promenadi. Rantaraitti oli reunustettu meren puolella hulppeilla ökyveneillä, ja maan puoli oli täytetty kahviloilla. Niissä kelpasi istuskella köyhien katsomassa rikkaita kahvilasta päin ja rikkaiden katsellessa köyhiä veneistään. Me tilasimme Pp:n kanssa Aperol Spritzit, joka minusta oli pelkkää mehua.

Paxoksen keskusaukio.

Paxoksen kirkko.

Kippolamme Paxoksella.

Aperol Spritzit tuntuivat olevan pelkkää mehua.

Omat fyffet voisi ehkä riittää tähän.

Juomien jälkeen palasimme turistikaupoille, ja saimme väkisin ostettua muutaman jääkaappimagneetin. Olisin halunnut ostaa vesipullon mutta missään ei ollut sellaista kauppaa. Palasimme sitten takaisin veneemme luo, taisimme olla hieman ajoissa kun laskusiltaa ei oltu veneeseen vielä nostettu, odottelimme hetken aikaa puiden varjoissa ja näimme muutaman finnenkin. En ymmärrä miten suomalaiset voi olla aina niin juntin näköisiä, ne näkyy jo kilometrin päähän ruutupaitoineen ja risupartoineen.

Paxoksen hiljaisia kujia.

Parturi oli huomattavasti halvempi kuin meillä.

Kilpailevalla yrityksellä oli hienompi botski.

Päästyämme laivaan menimme taas heti ylös. Tällä kertaa saimme sloossikavareiksi neljä pulskaa keski-ikäistä naista joita epäilimme kielen ja käytöksen perusteella romanialaisiksi. Ne ärsyttivät meitä hurjasti, ja pelkäsimme että sairastuttavat meidät johonkin karmeaan tautiin joka heillä selvästi jylläsi. Lisäksi ärsyttävin naisista vielä hieroi vesipulloni korkkia sillä välin kun olin käymässä vessassa, FHAT? Mutta muuallakaan ei voinut oikein olla, sillä ulkotiloissa oli niin poskettoman kuuma, että siellä olisi tullut noutaja alta aikayksikön.

Matka oli tuskien taival. Ensimmäinen veto Lefkimmiin kesti 1h10min ja sitten siitä vielä 1h30min Korfuun. Aika ei tuntunut kuluvan millään. Kävin hakemassa kahviosta pienen bissen ja yhden veden, mutta ei sekään jouduttanut matkaa. Viimeiset puoli tuntia seisoskelimme ulkona, mutta siellä vallinnut kuumuus ja veneestä lähtenyt meteli olivat aika sietämätöntä, mutta ei niin paha kuin ne romanialaiset eukot. Puoli kahdeksan maissa saavuimme satamaan, siinä piti löytää oikea bussi, ja sitten vielä puolen tunnin dösämatka jättöpaikkaan ja kymmenen minuutin kävely hotelliin. Aikataulusta yli tunnin myöhässä. Se oli kyllä superpitkä ja -raskas ja -kuuma päivä, ja yksi ikävimmistä retkistä mitä olen koskaan tehnyt: aamun lippusekoilut, pitkät odotteluajat, liki 8 tuntia kuumassa veneessä, liian vähän aikaa Pargassa, ynseä opas... ei tästä voi antaa kuin 2/5 arvosanaksi.

Korfun vanha linnake.

Hotellille päästyämme vaihdoimme pika-pikaa uikkariin (reissussa olisi voinut käydä uimassa mutta sitten olisi jäänyt paikkakuntaan tutustuminen pois) ja äkkiä mereen. Aurinko oli jo laskemassa mutta kylläpä uinti teki eetwarttia. Sen jälkeen vielä suihku, ja puhtaat vaatteet päälle ja sitten äkkiä illalliselle puoli kymmenen kieppeillä. Ta diktia -niminen ravintola valikoitui aika nopeasti illalliskippolaksi. Kauan kesti ruuan tuleminen, mutta oli hyvää. Otimme molemmat Sofrito-nimisen annoksen, joka ei näyttänyt hyvältä mutta oli sitä kyllä. Juomaksi kaljaa, rose-viiniä ja vettä. Yhteensä maksoi 46,50€, annoimme viisikymppisen. Pari kisseä pyöri jaloissa kerjäämässä ruokaa, Pp nuolletti voikipon sellaisella ja kylläpä se tekikin kauppansa pienen epäröinnin jälkeen.

Illalliskippola Ta Diktia.

Maistui paremmalta miltä näytti.

Voi, voikepon nuolija se siinä.

Asiakkaitakin tuli illan edetessä.

Meillä oli vesivarannot vähissä, joten piti vielä sitä lähteä ostamaan. Lähikauppa oli jo kiinni, mutta hotellin respassa oli myös pieni myymälä, josta ostimme monta putelia vettä parilla eurolla. Sitten pikku hiljaa makkoomaan; huone oli saatu jo ilmastoitua, ja pitkän päivän jälkeen kovasti jo nukuttikin.