629# Filippiinit, 8

20.2.2019, Wednesday, +29, Scattered clouds, Panglao, Bohol, Philippines

Nukuin mukavasti lähemmäs kuuteen saakka, sitten olikin jo heräämisen aika. Tänään oli lähtö lentäen Boholin saarelle. Kamat siis kasaan, aamiaiselle puoli seitsemältä ja siitä suoraan tekemään check out. Seitsemältä bussi tuli noutamaan lentokentälle, ei ruuhkaa. Lentokenttä oli taas puolittain kaoottinen; matkatavarat piti laittaa läpivalaisuhihnalle, mutta tällä kertaa myös metalliesineet taskusta. Kamat meni eri tahtiin läpivalaisusta kuin ihmiset ja kun pääsin itse metallipaljastimen ohi niin joku kiinalaisäijä jo räpläsi puhelintani. Hmph. Ehkä kyseessä oli vahinko, mutta duunissa olen törmännyt tapauksiin jossa kamat lähteneet kävelemään juurikin tällä tavalla.

Sitten check in lennolle ja varsin nopeasti olimme jo lähtevien puolella. Meille jäi tunti odotusta, kävimme hakemassa hieman limsaa ja vettä juomisiksi. Kone lähti ajoissa, mutta taaskin piti odottaa kiitoradan päässä yli puoli tuntia omaa lähtövuoroa. Lento kesti tunnin verran, tällä kertaa meillekin ennätettiin tarjoilemaan muffinssi ja valitsemansa kahvi/tee/vesi.

Lentokentälle taas.

Lentoa odottelemassa.

Sit kun mä voitan lotossa...

Laskeuduimme piskuiselle Panglaon kentälle. Matkalaukkuja piti hetken aikaa odotella. Pikkubussi tuli noutamaan meidät (tällä kertaa perässämme ei ajanut matkalaukkupakua vaan kamat sullottiin takaikkunasta bussin perään). Ajomatkaa ei ollut pitkälti, ehkä kymmenisen minuuttia ennen kuin saavuimme Alona beachille. Hotellimme oli Henann Resort, sen oli tarkoitus olla parhaimmasta päästä. Kello ei ollut vielä kahtatoistakaan, eikä huoneitakaan ollut tietysti vielä valmiina. Hirmu pitkään matkanjohtajamme jutskasi respan kanssa. Meille jaettiin pyyhekortit - hotellilta sai korttia vastaan pyyhkeen ja pyyhettä vastaan hotellikortin - ja kortti piti olla check outia tehdessä tallessa tai sai pulittaa sievoisen summan sakkoa. Tervetuliaisjuomat saimme myös, se oli guavamehua, oli poikkeuksellisen hyvä.

Respa.

Hotellialue oli iso, koostui eri komplekseista, ravintoloista ja uima-altaista. Menimme ensimmäiseksi syömään lounaan Sea Breeze-nimiseen kippolaan. Eksymisen välttämiseksi meidät ajettiin sinne golf-kärryillä. Paikka itsessään kertoi tulevasta; oli täynnä pieniä, röyhkeitä ja meluisia kiinalaisia. Se oli mättönoutopöytä, mutta täällä oli paljon vaihtoehtoja mistä valita. Melko vaikea buffa lukuisine paistopisteineen (raakoja komponentteja sai poimia kulhoista ja viedä kokille paistettavaksi). Oli onneksi valmiiksi paistettuja annoksia vadeissa mutta epäilin etteivät olleet yhtä hyviä. Sain syödäkseni, mutta täällä piti tuhlata aikaa toista tuntia ennen kuin saisimme huoneet. Huono olo palasi ja selkääkin alkoi särkemään. Lopulta oli kehdattava vihjata matkanjohtajalle, voisiko checkausta jo kokeilla. Vähän vastahankaisesti lähdettiin sitten asiaa selvittämään. Huoneita ei ollut valmiina edelleenkään kuin kahdelle taloudelle, mutta onneksi sain huoneen ensimmäisenä ja pääsin lepäämään. Siitä täytyy kyllä antaa tunnustusta matkanjohtajalle.

Tarkastin pikaisesti huoneen, vaikutti lupaavalta. Iso ja siisti, parvekekin oli josta näkymä uima-altaalle. Nopea netti, telkkari ja toimiva ilmastointi. Heitin tabut naamariin ja menin hetkiseksi nukkumaan. Herättyäni olo tuntui jälleen paremmalta ja päätin lähteä tutustumaan hotellialueeseen. Se vaikutti suurelta, meille oli jaettu tiluksista oikein karttakin. Uima-altaita oli vaikka kuinka paljon. Hain pyyhkeen ja lampsin rannalle joka olikin aivan hotellin välittömässä läheisyydessä. Hienohiekkainen ranta jossa siellä täällä muutamia rantavuoteita. En tiedä maksoivatko ne erikseen, jätin yhdelle niistä tavarani ja kävin uimassa. Merivesi oli +28 asteinen, joten kyllähän siinä tarkeni uida. Aaltoja ei ollut ollenkaan. Ranta oli vähän liian matala uimiseen ja toisaalta kauempana rannasta lillui semmoista pientä levää joka tuntui vähän inhottavalta jalkapohjissa. Kellukkeilla varustettu köysi lillui rannan suuntaisesti, en tiennyt oliko se uimareita vai veneilijöitä varten, mutta en uskaltanut sitä ylittää. Vasta poistuessani vedestä huomasin kyltit rannalla, jossa varoitettiin merisiileistä ja suositeltiin käyttämään uimakenkiä (luulin, ettei merisiilit viihdy hiekkapohjaisessa vesistössä).

Huone.

Parvekenäkymää.

Parvekkeella tuli suht vikkelästi lämmin.

Ranta.

Kävin suihkussa huoneessani ja menin sitten katsomaan miten porukat jakselivat. Samankaltainen huone heilläkin oli kuin itsellänikin. Lähdimme käymään vähän kävelyllä; näytin heille rannan ja kävimme sitten eräässä ranta-alueen baareista. Porukat ottivat cocktailit, minä päätin testata Red Horse-merkkistä olutta, joka oli toinen paikallisista oluista. Oli aika tymäkän makuista, alkoholia siinä oli melkein 7%. Se on ehkä vähän liikaa, mutta tunnelma baarissa oli hyvä. Ensimmäistä kertaa matka tuntui kivalta. Oli lämmintä ja eksoottista, joskin aluksi länkkärituristien suuri määrä oli pistänyt silmään. Tiedättehän, auringossa palaneita kaljavatsaisia brittiäijiä ja snobeja ruotsalaispimuja.

Uima-altaita piisasi.

Ölkki oli vahvaa.

Helmikuinen ilta.

Palasimme sitten hotellille, aseistettu vartija tarkisti asialliset aikeemme kysyen huoneen numeroa. Respan läheisyydessä oli minishop, josta kävin hakemassa yhden oluen sekä Ruffles-merkkisiä jenkkisipsejä, olivat ihan hyviä. Aurinko alkoi laskemaan, kävin istuskelemassa parvekkeella ja katselin hetken päiväuniltaan heränneitä lepakoita. Täällä oli hieman hyttysiä, osa niistä oli löytänyt jo tiensä huoneeseenkin vaikka koitinkin pitää partsin ovea kiinni.

Vartin yli seitsemän menin hakemaan porukat ja lähdimme kylille etsimään illallisravintolaa. Heti hotellin ulkopuolella alkoi horatsu-ukotus. Tullessamme hotellille emme olleet ymmärtäneet katsoa hotellin ympäristöä eikä matkanjohtaja luonnollisestikaan ollut kertonut asioista - siksi koska oli täällä varmasti ensimmäistä kertaa itsekin. Ei ollut käryä mihin suuntaan kannattaisi lähteä, mutta arvalla lähdimme päämäärättömästi vaeltamaan johonkin suuntaan. Löytämämme kippola oli virhe isolla v:llä. Tämä tuntemattomaksi jäänyt ravintola houkutteli meidät monipuolisella ruokalistallaan, herättäen mielikuvan että jokaiselle löytyisi varmasti jotain valittavaa. Tilasimme mutsin kanssa lasagnet ja faija otti pennepastan - niiden nyt ei pitäisi olla maailman haastavimpia ruokalajeja valmistaa. Jo menut olivat niin likaisia, että kädet liimautuivat niihin kiinni. Vaikka istuimme ulkona, niin täällä haisi hyvin voimakkaasti homeelle eikä paikka vakuuttanut muutenkaan siisteydellään. Ruoka tuli, enkä muista aikoihin syöneeni mitään niin kamalaa. Lasagne oli täytetty jollakin vihreällä mönjällä jota mutsi luuli huopakatoksi (myöhemmin googlailin ja epäilin sen olleen kangkong-nimistä kasvia, eli pinaattielämänlanka). Alkoi helkkaristi oksettamaan ja pahoinvointi pyöri kurkussa koko loppuillan, että piti varmuuden vuoksi hakea faijalta hotellilta yksi viskinapsu vatsan rauhoittamiseksi. En tosiaan muista saaneeni ravintolassa näin pahaa ruokaa koskaan. Yrjöttävissä tunnelmissa huoneeseen päästyäni nukahdin välittömästi enkä herännyt ennen aamua.

Maailman oksettavin ruoka.