631# Filippiinit, 10

22.2.2019, Friday, +31, Partly cloudy, Panglao, Bohol, Philippines 

Liki 11 tunnin yöunet tuli haettua pois kuleksimasta. Vähän köhitytti ja välillä hikoilutti, mutta muuten nukkumatti jaksoi hengailla huomattavasti pidempään kuin reissun alussa. Olimme päättäneet skipata päivän veneretken jollekin pienelle saarelle, joten meillä ei ollut tänään kiirusta aamiaisellekaan. Pääsimme sinne puoli yhdeksältä, väkeä oli huomattavasti vähemmän ja hälinää myös.

Tuntia myöhemmin suuntasimme kauimmaiselle uima-altaalle lepolasseille. Ne olivat selkeästi varattu hotellin asukkaille, eikä niistä mitään tarvinnut maksaakaan. Siinä oli sopiva kolmen setti petejä + varjoja halukkaille ja minulle aurinkoa. Jo viidessä minuutissa tuli niin kuuma, ettei siinä pystynyt olemaan erkkikään vaikkei kello ollut vielä kymmentäkään. Muutaman kerran kävin uimassa, merivesi oli edelleenkin 28 asteista. Aika vähän uijia meressä, en tiedä skagasivatko kiinalaiset merta jotenkin ja viihtyivät enemmälti uima-altaalla. Kerran kävimme drinksuilla allasalueen baarissa.

Puluja rannalla, vaan ei sitä oikeaa?

Baari.

Mielellään sitä istuu tällaisella terassilla.

Porukat lähtivät huoneeseen, minä kävin vielä kuvailemassa rantaa. Rannalla oli kuitenkin niin poskettoman kuuma, ettei siellä voinut kauaa olla. En ollut viitsinyt laittaa edes aurinkorasvaa, ajattelin jotenkin että kai sitä nyt muutamaan tunnin pystyy olemaan käristymättä. Ei pystynyt, vaikka muutamia pilviä oli taivaalle kertynyt (Sri Lankassa paloin aikoinani kauttaaltaan täysin pilvisellä säällä). Harmitti myös, kun Panglaon web-kamera oli hajonnut juuri ennen lähtöämme, olisi ollut kiva vilkuttaa rannalta Pp:lle samalla kun hän olisi ahkeroinut työmaalla.

Ranta mereltä.

Yhdeltä menimme syömään rannalla olevaan Oasis-baariin. Otimme mutsin kanssa burritot, ukko valitsi jättiläismäisen hodarin. Juomaksi viiniä ja olutta. Piti ottaa vähän iisisti brenkun kanssa, odottelin Suomesta tärkeää puhelua. Huoneeseen palattuani huomasin lärvin olleen palanut, enkä kehdannut mennä enää rannalle iltapäiväksi. Fundeerasin sitten hetkisen mitä tekisi, ja päätin lähteä käymään kylillä. Helkkarin kuuma oli sielläkin, kevät oli kiristämässä selvästi otettaan. Poikkesin 7 eleveniin hakemaan pari pulloa paikallista viinaa. Kauppaan päästyäni paidanhelmasta tippui hikipisaroita lattialle ja minua jo vähän hävettikin, mutta löysin kuitenkin haluamani tuotteet. Viinapullot maksoivat 0,80€ kipale, joten eivät olleet hinnalla pilatut. Kaupassa oli kuitenkin ryysistä, eikä edelläni olleet turistilikat ymmärtäneet jonotustapaa; täällä ei saa jättää pienintäkään hajurakoa edelliseen tai joku paikallinen katsoo ettei seiso jonossa. Eipä siinä, en onnistunut jonotuksessa itsekkään paremmin, aina joku filippiino tai kiinalainen ryykäsi ohitse vasemmalta ja oikealta. Kun viimein sain itseni kammettua tiskille, niin sitten alkoi se tarina ettei muka vaihtorahaa ole vaikken suurella setelillä maksanutkaan. Tietysti hinta piti pyöristää kaupan eduksi. Ostokseni pakattiin seitinohueen paperipussiin jonka pohja pamahti paskaksi samalla hetkellä kun astuin kaupan ovesta ulos kadulle. Viinapullot eivät hajonneet, mutta kierivät alamäkeä pitkin ajotielle nauttien hetken vapaudestaan ohi huristelevien moottoripyörien seassa. Keräsin putelit ja muut ostokset syliini ja menin naapurikauppaan kassiostoksille. Sieltä löytyi 35 peson ekokassi mutta myyjä ei meinannut millään suostua myymään sitä minulle vaikka näki selvästi ahdinkoni. Varmaan neljännellä anelukerrolla luopui takanaan roikkuneesta aarteestaan. Uuvuttavan ja vähän häpeällisenkin kauppareissun jälkeen hotellille suihkuun ja valmistautumaan iltaretkelle. Samalla huomasin palaneeni muualtakin.

Pelastava kauppakassi.

Puoli kuudelta lähdimme ryhmän kanssa illallistamaan vartin bussimatkan päähän meren rantaan. Ihan ok paikka ja ruokakin menetteli. Se oli buffet ja tarjolla oli myös lasagnea, jota hetken harkittuani uskalsin maistaa ja oli onneksi huopakatoton (kangkongiton?) versio. Syötyämme lähdimme yön selkään Abatan-joelle katsomaan tulikärpäsiä. Sinne oli kolmen vartin matka suuntaansa, ja lisäksi vielä matkustelua veneellä säkkipimeällä joella. Näimme muutamiakin tulikärpästen valloittamia puita; ne mieltyivät sattumanvaraisiin mangrovealueen puihin ja sen ympärillä kävikin sitten melkoinen kuhina, aivan kuin puu olisi saanut itselleen jouluvalot. Harmi vain kun niistä ei saanut valokuvaa (eikä niitä saanut kuvata edes salamalla, etteivät pelästyneet ja häippässeet). Enpä ollut sellaistakaan aiemmin nähnyt.

Hotellille palasimme puoli kymmeneltä.

Illalliskippola.

Näkymä merelle illallispaikasta.