632# Filippiinit, 11

23.2.2019, Saturday, +31, Scattered clouds, Panglao, Bohol, Philippines

Olin mennyt vasta klo 23 nukkumaan, heräsin puoli kahdeksalta. Näin kauan kesti tällä kertaa tottua kuuden tunnin aikaeroon - pitkälti toista viikkoa. Sinänsä tietysti sopivasti kun tänään oli matkan viimeinen kokonainen lomapäivä.

Aamiaissali oli niin ruuhkainen, ettemme mahtuneet tällä kertaa edes sisään, vaan meille ehdotettiin jos haluaisimme mennä Sea Breezeen. Vaihtoehtona oli jäädä penkkirivin päähän odottelemaan omaa vuoroa. Valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon, tosin sinnekin oli hieman jonoa. Ihan ok aamiainen täälläkin, mutta rupesi olemaan ehkä vähän tyrttyyntynyt näihin hotellien aamiaisiin. Aina samaa safkaa (tosin kotonani olen jo vuosikaudet syönyt aamiaiseksi samat reissumiehet, mutta ei siitä sen...).

Viimeinen paketti antibiootteja.

Tänään ei sen kummallisempaa ohjelmaa ollut luvassa. Uimarannalle suuntasimme kymmeneltä. Tällä kertaa rasvasin itseni huolellisesti, ettei edellisen päivän kaltainen töppäys toistuisi. Paikat löytyivät palmujen varjosta. Meri oli yhtä mukava kuin aiemminkin, ellei jopa mukavampi. Myös hotellin tarjoama netti kuului rannalle asti. Välillä käytiin baarissa. Tarjoilijaa ei tuntunut tänään työ kiinnostavan, mutta saimme tilattua lopulta faijalle Red horsen, mutsille Pineapple daquirin ja itselleni Long island ice tean. Oikein hyvä drinksu oli, yksi parhaimmista LIIT:stä vaikka tarjoiltiinkin muovisista kipoista (tietysti allasbaarissa hyvä muoviastioita käyttääkin). Kävin sitten uimassa vielä toistamiseen, hetken juteltiin matkanjohtajan kanssa ja muuten aika kului kirjaa lukiessa ja rantaa tuijotellessa. Stressitöntä elämää, tällaista sen kuuluisi aina ollakin.

Long Island Ice Tea. Njamskis.

Lounaalla kävimme puoli kahden maissa, rannalta löytyi oiva kippola nopeasti. Lintu kakkasi muden silmäkulmaan ja paikka kuhisi hämähäkkejä, mutta ruoka oli hyvää joskin sen valmistus kesti tuskastuttavan kauan. Otimme mutsin kanssa spaghetit ja faija raviolit. Aterioinnin jälkeen minishopin kautta hotellille, jossa vaihdoin nopeasti uimakamat ja palasin vielä hetkiseksi biitsille uimaan ja lukemaan kirjaa. Vaikka alkumatkasta olinkin dissannut Filippiinejä niin nyt alkoi jo tuntumaan haikealta jättää hyvästit Tyynelle valtamerelle.

Lounaskippolassa olisi ollut tarjolla Kangkong/huopakatto-lasagnea. Jäi väliin.

Viimeiset hengailut rannalla.

Ilta kului jäähyväisillallista odotellessa. Se alkoi klo 18.45. Kävelimme rannan poikki ylös bilepaikkaan - osa paikallisista juhli täällä häitä. Meillä oli buffet, mutta ihan hyvä sellainen. Olympia tarjosi meille peräti kolme juomaa - otin värisuoran, eli oluen, valkkarin ja punkun. Illallisen jälkeen menin vielä kuutamouinnille; olisin halunnut mereen mutten kehdannut kun jengiä oli bilettämässä rannalla mutta kai pulahdus uima-altaaseen lasketaan siinä missä luonnonvesiinkin. Täällä sai polskia altailla peräti puoleen yöhön asti.

Illallissapuska oli hyvää.

Seuraavana päivänä alkaisi pitkä kotimatka, joten olisi pitänyt jaksaa pakkailla kamoja kasaan. Ei kiinnostanut, katselin sitä vastoin telkkaria. Yksi matkailun parhaimpia puolia ei ole suinkaan uusien ihmisten tapaaminen, kulttuurien kummallisuus, upeat nähtävyydet, maailmankuvan selkeyttäminen tai mikään muukaan höttö - vaan hotellihuoneen sängyllä makaaminen kalsarit jalassa televisiota tuijottaen olut kyytipoikana. Ohjelmien tasollakaan ei ollut suurta merkitystä, karaoken näyttäminen telkkarista oli huomattavasti koukuttavampaa kuin livenä. Puhumattakaan kaupallisuuden linjavedoista eli mainoksista; kukapa tiesi McDonald'sin myyvän täällä spaghettia, sieniä, riisiä ja pihvejä?