624# Filippiinit, 3

15.2.2019, Friday, +25, Clear, Banaue, Philippines

Heräsin pieneksi järkytyksekseni jo hieman puolen yön jälkeen, enkä saanut sen jälkeen enää nukutuksi koko yönä. Söin pikkutunnit sipsejä, katselin telkkaria, kierin vuoteessa mutta uni loisti poissaolollaan. Neljältä sitten virallinen herätys, oikein hotellin puolesta. Tänään oli lähtö Luzon-saaren pohjoisosiin, Banaueen. Pakkasin kamat kasaan ja siirsin laukkuni käytävälle laukkupoikien roudattavaksi. Kiehautin itselleni teen.

Check outin kävin tekemässä klo 4.50, odottelin sitten hetkisen porukoita ala-aulassa. Koska aamiaista alettiin tarjoilemaan vasta puolentoista tunnin päästä, niin hotelli oli kuitenkin järjestänyt meille ns. kenttäaamiaisen. Paperipussiin oli laitettu croissant, muffinssi, jugurttia, vettä, mehua ja pari hedelmää. Söin jugurtin ja puolikkaan croissun ja join mehun, muut valitettavasti jäi tähteeksi. Ei ollut oikein fiilistä syödä.

Sitten lentokentälle, bussikin oli tällä kertaa suht ajoissa. Oli varhainen aamu ja edelleen pimeää, eikä liikenneruuhkaakaan vielä ollut. Kentälle pääsimme ennätysnopeasti, alle 15 minuutissa. Lentomme Cauayaniin lähti terminaalista 3, lentoyhtiönä toimi mielessäni epäluottamusta herättävänä paikallinen Cebu Pacific.

Väkeä lentokentän edustalla oli runsaasti, ja siinä alkoi olla pieni paniikinpoikanen koska meidän piti pystyä pysymään yhtenäisinä, mutta jonomuodostelmassa väentungoksessa ihmisiä tungeksii väliin ja oma ryhmä lopulta katoaa. Heti sisälle mentäessä oli ensimmäinen turvatarkastus, missä matkalaukut skannattiin. Paikallisopas Tony teki meille ryhmächeck-inin, ja pääsimme suotuisasti etuilemaan baggage dropiin. Nopeasti jatkoimme varsinaiseen turvatarkastukseen. Emme feilanneet, joskin turvatarkastus täällä kotimaan lennoilla näytti olevan tavallista iisimpi. Sisään sai viedä jopa vesipulloja. Varsinaisen terminaalin puolella meininki oli sangen sekavaa; lähtöportti vaihtui lähes välittömästi ja jonotimme monta kertaa väärään lentokoneeseen. Lopulta kone myöhästyi 1,5 tuntia, eli lähtö oli lähes samaan aikaan mitä sen olisi pitänyt alunperinkin olla (koska tarkoitus oli että olisimme menneet kaksi tuntia myöhäisemmällä koneella, mutta se olikin tältä päivältä peruttu).

Meillä oli kaikilla hajapaikat, olin itse rivillä 26A, ikkunapaikalla. Itse lento kesti vain tunnin, mutta jouduimme olemaan varmaan kolme varttia kiitoradan päässä odottelemassa omaa lähtövuoroamme. Lennon aikana ensimmäiselle kahdeksalle riville ehdittiin tarjoilemaan jotain, mutta sitten kone alkoi laskeutumaan eikä meiltä ehditty mitään kyselemään.

Lentoyhtiönä toimi tänään Cebu Pacific.

Filippiinejä ilmasta.

Cauayanin lentokenttä oli keskellä laidunmaata, lehmät märehtivät heti kiitotien reunalla. Kenttätyöntekijät raahasivat käsipelillä portaat lentokoneen ovensuuhun. Tämä oli vain yhden lentokoneen kenttä, enempää ei olisi mahtunutkaan. Asemarakennuskin oli hyvin mitätön; ei ollut passintarkastusta eikä tullia, kaupoista ja baareista puhumattakaan. Matkalaukutkin saatiin toimitettua tuloterminaalin onnistuneesti.

Cauayanin lentokenttä.

Pikkubussimme odotteli meitä lentokentän läheisyydessä. Matkalaukkuja siihen ei mahtunut, vaan erillinen laukkupakettiauto seurasi meitä kuin hai laivaa. Ajoimme ensiksi noin tunnin verran kunnes saavuimme vähän suurempaan, Santiago-nimiseen kaupunkiin. Täällä söimme ns. väliaterian, koska aamiainen oli ollut kaikilla vähän heikonlainen. Kippolana toimi sama Max's-ketju missä olimme syöneet edellisenä iltana Manilassa. Kävipä siis taas tuuri valinnan kanssa. Täällä meille annettiin kolme vaihtoehtoa mistä valita (chicken salad, chicken burger, club sandwich). Otimme purilaiset kuten suurin osa muustakin seurueestamme. Meille sanottiin, että ruuan tulossa kestää 30 minuuttia, mutta tämä osoittautui myöhemmin "filippiiniläiseksi 30 minuutiksi", eli tosiasiassa ruuan valmistus kesti liki tunnin, tarjoilijat kävivät ainakin kahteen otteeseen kaupassakin hakemassa lisätarvikkeita. Silti sapuska maistui mikrohampurilaiselta, joten arvosanaksi ei voi antaa enempää kuin 1/5.

Santiago.

Sen jälkeen vuorossa kolmen tunnin bussimatka Banauen kylään, jossa hotellimme sijaitsi. Matka meni omalta osaltani joutuisasti, sillä perinteiseen tapaan nukahdin viiden minuutin matkanteon jälkeen ruokapaikasta. Jossain vaiheessa havahduin kyllä heittelyyn, kun suorat tasankotiet olivat vaihtuneet vuoristoiseen siksakiin - maisemat kuitenkin missasin. Rekkoja oli paljon jotka hyytyivät ylämäkiin ja kuskimme teki puolipähkähulluja ohituksia. Pääsimme kuitenkin hengissä Banaue Hotel-nimiseen majapaikkaamme. Se oli vain kahden tähden hotelli, huone taisi maksaa 16€ yöltä ja tähän meitä oli pyydetty etukäteen henkisesti varautumaan - mutta oli silti parasta mitä paikalla oli tarjota.

Meille tarjottiin tervetuliaisdrinkiksi jotain lemongrassilta (tiskivedeltä) maistuvaa juomaa. Check in hotelliin sujui nopeahkosti, saimme kaikki näköalahuoneet. Huoneessa oli avaran tilan ja parvekkeen lisäksi jykevän tuntuinen lattia - ei kai sentään tiikkiä - ja sänkykin vaikutti kelvolliselta, mutta muuten ei kehumista. Ei televisiota, ei ilmastointia, ei internetiä, wc oli epämiellyttävä ja kylppäri verhoineen suorastaan karmiva. Sähköviritelmät vaikuttivat hengenvaarallisilta. Ei silti niin paha mitä odotin.

Tuli jotenkin Hohto-elokuva mieleen tästä hotellista.

Huone.

Suihkaus.

Saavin tarkoitus vähän arvelutti.

Tuossako sitä pitäisi puhelin ladata?

Näkymät parvekkeelta - korpimaata riitti.

Melko pian meitä odotti lounas - vaikka tuhdista välipalasta johtuen ei ollut vielä kovin iso nälkäkään. Mutta ei kai ilmaisista lounaista ole kieltäytyminenkään. Alkuun oli sienikeitto (hyi saat... jätin syömättä), sitten tonnikalaa ranskalaisilla tai riisillä, wokkivihanneksia ja lisää vihanneksia. Arvosanaksi lähtee 2/5, varsinkin kun tilaamani olut löysi tiensä pöytään vasta siinä vaiheessa kun ruuat oli jo syöty.

Neljältä olin tilannut itselleni hierojan - tämä on vasta toinen kerta elämässäni kun sellaiseen kehtaan mennä. Se on paitsi kiusallista, mutta en myöskään pidä siitä että minuun kajotaan. Hieroja tuli vielä omaan huoneeseeni - that's pretty brave dont you think? Kymmenen minuuttia myöhässä pienikokoinen naisoletettu saapuikin, käski minua riisuuntumaan kalsareilleni. Ohjaili koko tunnin ajan minua selkeäsi eikä kiusallisia väärinkäsityksiä päässyt syntymään (mitä nyt olin unohtanut puhelimeni äänelliselle, kauemmas pöydälle ja töistä soiteltiin hyeenasti). Lisäksi hierojan kokoon nähden otteet olivat jämäkät ja muutaman kerran alkoi kipukynnys olemaan jo melko lähellä ylitystä (kysyikin "too much pressure?" johon tietenkin vastailin kieltävästi - mistä lie niin päätellyt). Omituisinta oli naaman ja korvien hieronta ja naksauttelu. Hinta tunnin sessiosta oli 400 pesoa - annoin 500 (n. 8€) eli halpaa huvia. Ja arvosanaksi ilman muuta 5/5.

Hotellihuoneeseen ei kuulunut netti, mutta mainostivat aulassa sen toimivan, joten päätin lähteä hetkiseksi surffaamaan. Salasanan sai respasta. Netti toimi arviolta pari minuuttia, mutta ei sen jälkeen enää kertaakaan seuraavien päivien aikana. Jostain syystä Messenger-viestit kuitenkin toimivat mutta muuhun ei kaista riittänyt. Törmäsin ryhmäämme kuuluvaan virolaiseen, juttelin hänen kanssaan hetkisen. Hotellin yhteydessä oli kauppa; siellä myytiin vain turistikamaa. Myyjä seurasi perässä kuin varjo, koen sellaisen vähän kiusalliseksi joten ostohalutkin karisivat. Piipahdin pihalla; hotelli oli vähän syrjässä kaikesta eikä sieltä tainnut päästä pois ilman kuljetusta. Lisäksi hotellin ympärillä parveili haukkuvia koiralaumoja jotka vähän arveluttivat minua muutenkin.

Hotelli oli tosiaan keskellä ei-mitääntä.

Puoli kahdeksalta hotellin aulassa alkoi joku cultural show. Katsoimme sitä faijan kanssa muutaman esityksen verran, varsin kummallisia tanssiesityksiä. Klo 20.15 meillä oli yhteisillallinen: tomaattikeittoa, vasikkaa, yms. Ihan ok ateria, ei siinä mitään. Aikaisesta heräämisestä johtuen väki lähti nukkumaan, mä jäin vielä ala-aulaan kokeilemaan, josko netti toimisi. Ei toiminut ei. Olin jo menossa huoneeseeni, kun törmäsin sattumalta Tonyyn. Rupattelimme hetkisen ja päädyimme sitten hotellin baariin jatkamaan juttua. Baari vaikutti suljetulta, mutta työntekijä nukkui eräässä pöydässä. Tony koitti ravistella miestä hereille siinä onnistumatta. Haki sitten jonkun toisen työntekijän paikalle. Tilasimme olutta ja paikallista giniä - joka muistutti maultaan enempi rakia. Autokuski liittyi joukkoomme, mutta ei ollut kovinkaan puhelias tapaus. Tarjouduin maksamaan kaikkien juomat - siltikin lasku oli tippeineen alle 15 €. Käsittämätöntä.

Ei oikein hajua monelta menin nukkumaan.

Kulttuurishow.