607# Santorini, 4

11.9.2018, Tuesday, +28, Fair, Perissa, Greece

Herätys tuttuun tapaan kahdeksalta ja puolelta aamiaiselle. Sehän sujui jo kuin tanssi. Sen jälkeen pakkasimme päivän retkikamat kävelyä ja uimista varten. Ensimmäiseksi suuntasimme kaupalle hakemaan vesipullot, niitä todennäköisesti tultaisiin kohta tarvitsemaan. Tarkoitus oli kävellä vuoren yli Perissaan; ei pitkä matka maileissa, mutta raskas koitos olisi todennäköisesti luvassa.

Alkumatka sujui samaa reittiä pitkin kuin edellisenä sunnuntainakin; nousimme ensin kirkolle jossa pidimme jälleen pienen tauon ja jatkoimme sitten Ancient Thiran edustalla olevalle kahviolle ja aloimme laskeutumaan vuorenrinteen toista sivua pitkin alas. Alhaalla näkyikin jo Perissan kylä uimarantoineen. Täältä ylhäältä oli sinne kuitenkin vielä 35 minuutin kävelymatka. Polku näytti kapealta ja irtosoraiselta, mutta muuten se oli helpohkoa maastoa kävellä. Välillä oli muutamia korkeimpia kiviportaita astuttavana. Tosin varvastossuissakin tuli porukkaa vastaan, vaikka itse en sellaisia jalkineita tälle tielle suosittelisi. Varjopaikkoja ei ollut joten aurinkoisella kelillä kyllä tarkeni. Myös tällä puolen rinnettä olisi ollut mahdollisuus poiketa toiselle kirkolle, mutta oli sen verran syrjässä, että päätimme jättää valiin. Loppupätkä Perissaan oli tylsähköä ajotietä. Päästyämme viimein Perissaan, Sports-tracker ilmoitti matkan pituudeksi 5,25 km.

Polku kohti Ancient Thiraa lähti Antinea-hotellin edustalta.

Jyrkkiä rappusiakin riitti käveltävänä.

Liukasta irtosoraa piisasi.

"Miltä maistui Rotta Roteva?"

Huipulta Perissaan oli kyltin mukaan 1,3 km, mutta tuntui ja näytti pidemmältä.

Vuorikirkko oli Perissankin puolella.

Aasikatos.

Kävimme ensiksi Waves-nimisessä rantakadun kippolassa lounaalla. Se koostui toasteista ja sipseistä. Juomaksi otin olutta, vaikka se palautusjuomana tuntui väsyttävän entisestään. Syötyämme kävimme vessassa vaihtamassa uimakamat päälle. Koska olimme kuluttaneet lounaskippolaan 20€, saimme käyttää ravintolan rantaa, petejä ja aurinkovarjoa lisämaksutta (muuten olisivat pyytäneet 10€ parista vuoteesta ja aurinkovarjosta, 7€ takarivin paikoista). Kävimme uimassa pari kertaa; rannassa oli isoja kiviä joten mukana olleet uimakengät olivat taas aivan must. Aallot olivat isohkoja, mutta kyllä niiden kanssa vielä pärjäsi. Lepuuttelimme rantapedeillä syysauringosta nauttien. Rannalla oli myös suihkut, siitä plussaa.

Perissa.

Minkähänlainen majoitus tuo olisi?

Kuivahko lounas.

Biitsi.

Takarivissä riitti vielä tilaa.

Välimeri <3

Olimme kuulleet, että Perissasta pääsisi Kamariin takaisin sellaisella piskuiselle veneellä. Emme tienneet lähtöpaikasta muuta kuin sen, että se oli lähellä vuorenseinämää ja että veneeseen pitäisi kahlata. Emme nähneet kuitenkaan venettä niinä parina tuntina jotka Perissassa vietimme. Kysyimme siitä tarjoilijalta, mutta ei hänkään tiennyt yhtään sen paremmin. Taksin olisi kaiketi voinut tilata, mutta päätimme sitten kävellä samaa reittiä takaisin kuin mitä tulimme.

Paluumatka osoittautui raskaammaksi kuin tulomatka. Aurinko paistoi kuumasti, ei varjopaikkoja eikä oikein tuultakaan. Sitten helpotti kun pääsimme vuoren huipulle ja kioskille; kello oli vasta neljä mutta ukko oli jo sulkemassa kojuansa, olimme päivän viimeiset asiakkaat. Tilasimme jääteet.

Kyltti ohjasi Perissasta oikealle polulle.

Varjopaikkoja ei polun varrella juuri ollut.

Kamarin puolta.

Varjot alkoivat pidentyä nopeasti, ja mekin lähdimme kävelemään alamäkeen. Ohitimme Pigi-kirkon soittamalla kirkonkelloja merkiksi. Hotellille päästyämme olimme aika voipuneita 10 kilometrin vuorikävelyn jälkeen. Sen jälkeen pientä väline- ja henkilökohtaista huoltoa.

Vuorikirkko puusta katsottuna.

Polku vie.

Puoli kahdeksan kieppeillä suuntasimme Pp:n äidin ja TI:n hotellille. Joimme skumppaa ja menimme sitten illalliselle hotellin Elia-ravintolaan. Pp:n äiti oli luvannut pistouvata. Pääruuaksi otin Angus-nautaa perunoineen ja valkosipuleineen, juomaksi vähän viiniä ja pullo paikallista Donkey-olutta. Jälkkäriksi meille tuotiin yhteinen mille feuille ja joku suklaajuttu. Vaikken niin leivoksista välitäkään, niin hyvin tämä upposi. Ihmeellistä, miten montaa eri makua pieni teelusikallinen jälkkäriä sisälsikään. Pääruoka oli myös matkan paras. Joten vaikka vähän oli hintavaa niin oli kyllä maistuvaa. Arvosanaksi irtoaa täydet 5/5. Jos nyt jotain huonoa pitää ravintolasta sanoa, niin tuolit olivat epämiellyttävät. Aikaa meni pari tuntia, joten kovin kiireisille ei ehkä käypä valinta.

Olut, jossa kiva etiketti.

Helkkarin hyvä pääruoka, Angusta.

Suklaajuttu.