606# Santorini, 3

10.9.2018, Monday, +28, Clear, Kamari, Greece

Heräsimme taas kahdeksalta, olin nukkunut varmasti yhdeksän tunnin yöunet. Sellainen on nykyään harvinaista. Painelimme nopeahkolla aikataululla aamiaiselle, söin tällä kertaa varmuuden vuoksi kaksi aamiaisleipää yhden sijasta. Jotenkin mautonta mössöä se leipä, ja siitä oli lisäksi leikattu vielä niin paksuja viipaleita, ettei meinannut turpavärkki mahtua ympärille. Kahvi oli edellisaamun tapaan parasta koko aamiaisessa.

Kävimme vielä huoneessamme valmistautumassa päivän omatoimiretkelle Firaan, Santorinin pääkaupunkiin. Koko Santorini oli piskuinen, joten bussimatka sinne ei ihmeitä kestäisi. Kamarista Firaan meni busseja 15-20 minuutin välein; rahastaja oli bussissa, joten etukäteen lippuja ei tarvinnut hommata. Kertalipun hinta (v. 2018) oli 1,80€ / aikuinen. Etsimme bussipysäkin hotellimme läheltä kulkevalta Makedonias-kadulta, se oli onneksi merkitty asianmukaisin opastein. Tasatunnilta lähtevään aamupäivän bussiin oli tulossa kosolti muitakin matkustajia Kamarin viimeiseltä pysäkiltä. Kun bussi viimein pyyhälsi paikalle, olimme vaarassa jäädä pysäkille, niin täynnä väkeä se jo oli. Bussiin mentiin sisään takaovesta, ja olimme viimeiset jotka mahtuivat sisään. Rahastaja liikkui täydessä bussissa kuitenkin ketterästi ja sai rahastatteua koko sakin. Matka Firaan kesti 25 minuuttia, ja tukalaa oli kyllä koko rahan edestä.

Bussipysäkki oli merkitty selkeästi.

Firan bussiasemalta lähdimme kävelemään mäkeä ylös, kunnes saavuimme hotelli Atlantiksen eteen, josta alkoi kävelykatu. Maisemat merelle ja calderalle olivat hulppeat. Hienoja risteilyaluksia oli parkkeerattu poukamaan. Syyskuusta huolimatta turisteja vielä riitti selfieitä räpsimässä, voi vain kuvitella millainen meininki täällä oli heinä-elokuussa.

Pieni mäki kivuttavana Firan bussiasemalta.

Caldera.

Maisemakippoloita suolaisine hintoineen piisasi.

Kävelimme hetken eteenpäin kävelykatua pitkin kunnes saavuimme satamaan johtavien rappusten luo. Olimme lukeneet, että alas satamaan olisi 580 rappusta, melkoinen laskeutuminen siis. Alas satamaan pääsi myös telefericolla, hinta oli 6€ (matkatavarat 3€) suuntaansa, mutta päätimme kokeilla sitä ylöspäin palatessa. Kolmas vaihtoehto köysihissin ja kävelyn lisäksi oli aasikyyti; näitä muuleja oli parkkeerattu kymmenittäin rappusten varrelle, osa näytti vaeltavan hämillään vapaanakin. Kakkaa oli tietysti kadut täynnä, ja melko aasimainen haju. Onneksi elikot vaikuttivat suht säyseiltä eivätkä puuttuneet kävelyymme mitenkään. Edellispäivän tuuli ei juuri vaikuttanut tällä puolen saarta, ja tulipa siinä melkein hikikin portaita laskeutuessa.

Kävelytieltä erkani raput alas satamaan.

Aasikuja.

Tauko paikalla.

Hikinorot alkoivat juoksemaan selkäpiitä pisin vaikka alas mentiinkin.

Viimein pääsimme satamaan, joka nyt ei ollut luvalla sanoen kovinkaan ihmeellinen. Pari pientä mukavaa rantakahvilaa oli, joista toiseen poikkesimme juomaan jääteet. Katselimme, kun nuori mies hyppi sataman reunalta mereen, tapahtuma tuntui huvittavan häntä kovastikin. Sitten otimme telefericon takaisin ylös; niitä oli kuuden vaunun setit, saimme Pp:n kanssa oman vaunun. Nousu takaisin ylös tapahtui muutamassa minuutissa. Säästyi siinä melkoisesti voimia joskin kuuden euron hinta oli aika tyyris.

Satama ei tarjonnut ihmeellisyyksiä.

Teleferiko operoi kuuden vaunun ryppäissä.

Irralliset kopit.

Telefericolla tultiin ylös luikauksella.

Tallustelimme sitten turistien täyttämällä alueella ja kuvasimme jylhät maisemat. Mitään ostettavaa emme keksineet, joten palasimme sitten aikanaan bussiasemalle. Siellä vallitsi hyvin kaoottinen meininki, täynnä hukassa olevia ihmisiä ja bussit peruuttelivat ahtaisiin väleihin. Busseista ei ottanut selkoa, minne ne olivat menossa tai mistä tulossa, mutta lopulta löysimme bussin takaisin Kamariin. Saimme jopa istumapaikat. Bussi lähti tasan klo 13, joten ilmeisesti aikatauluja noudatettiin. Matka meni tällä kertaa kuin huomaamatta, emmekä ymmärtäneet jäädä riittävän ajoissa pois, vaan ajauduimme ohi kotipysäkistämme. Pääsimme kuitenkin kiertämään kaupan kautta ja täydentämään juomavarastojamme.

Fira.

Ostoskatua.

Raput kirkolle.

Vasemmanpuoleista paikallista Donkey-olutta tuli maistettua.

Bussiasemalla piti olla tarkkana ettei jäänyt pakittavan bussin alle.

Hotellilla huilasimme hetkisen, söimme sipsejä ja nautimme juomia. Voimiemme palauduttua lähdimme uimaan Pp:n äidin ja TI:n hotellin rannalle. Hotellilla oli epäkreikkalaiseen tapaan jostain syystä yksityinen ranta - ei se juuri paljoa parempi ollut kuin mikään toinenkaan pätkä laavarannasta, mutta kaippa täällä sitten toimivat paremmin ravintolapalvelut tms. TI oli kysynyt luvan, josko mekin saisimme käyttää rantaa, eikä kukaan meille tullut mitään asiasta sanomaankaan. Kävimme sitten testaamassa uudet uimakenkämme, ne osoittautuivatkin hyödyllisiksi, ellei jopa välttämättömiksi. Silti minusta oli outoa uida kengät jalassa. Aallot olivat kasvaneet entisestään, mutta uimaan vielä jotenkin pystyi. Ranta oli äkkisyvä, ei tarvinnut kuin ottaa muutama askel rannasta kun oli jo uintisyvyyksissä.

Uinnin jälkeen palasimme hotellille, otimme suihkut ja joimme tuulisella parvekkeellamme kuoharia ja alkoholisoidut jääteet. Lähdimme sen jälkeen ulos kävelylle, katsastimme muutaman kaupan tarjonnat ja koitimme sitten päästä Eanos-ravintolaan pizzelle. Jostain syystä sisäänheitto oli kömpelöä, tarjoilija tuli kyllä kyselemään "may I help you?" ja säntäsi sen jälkeen karkuun. Päättelimme tämän viestiksi, ettei meitä tähän ravintolaan haluttu. Teimme vielä pienen kävelyn, istuskelimme hetken penkillä katsomassa tummenevaa merta, mutta pizzapaikkoja emme enempää löytäneet. Ohitimme pizzepaikan vielä toistamiseen ja tällä kertaa meidät toivotettiin tervetulleiksi. Saimme pizzet tilattua, ne tulivatkin ok-nopeudella. Ravintola ei ollut kuin puolillaan väkeä, mutta ei mikään ihme moisella sisäänheittäjällä. Pizza oli kuitenkin ihan syömäkelpoinen, 3/5. Maksoi yhteensä 38 €, joten ei mikään halpa summa pitsaillallisesta. Hotellille päästyämme googlasimme Tripadvisorista kippolasta kirvonneet mielipiteet, kovasti tuntui ihmisille tulleen mahatauteja tästä paikasta. Paikka yritti kuitenkin olla ensisijaisesti merenantimiin keskittyvä ravintola, joten toivottavasti pizzat olivat ok. Mainostivat vielä käyttävänsä puu-uunia pizzojen tekoon, mutta tiedä häntä.

Ilta saa.

Rantaraitti.

Rasvalätty illalliseksi.