611# Ukraina, 1

11.10.2018, Thursday, +18, Clear, Kiev, Ukraine

Jo keväällä olimme miettineet ex-työkaverini AT:n kanssa matkaa Ukrainaan, mutta jotenkin kohde vaikutti mielikuvissamme hivenen vaaralliselta joten päädyimme silloin Krakovaan. Tuo reissu oli kuitenkin sen verran onnistunut, että päätimme kesän kuluessa buukata matkan Ukrainaan. Maa itsessään nyt ei varmaan ihmeitä tarjoaisi, mutta meitä kumpaakin kiehtoi suuresti Tsernobylin ydinonnettomuusalue, joten siksi reissuvalinta oli tällä kertaa tämä. Lennot ja hotelli oli valittu tuttuun tapaan Ebookersin kautta; lennot olivat Air Balticin järjestämät (Riikan kautta) ja hotellimme oli Lybid Premier. Kolmen yön reissu lentoineen ja hotelleineen maksoi meille vain 288€ / naama, joten mielestäni melko edukas.

Lento lähti klo 10.15 torstaiaamuna. Päätin vähän sniiduilla ja riskeerasin ottamaan junan lentokentälle. Samalla minulle tarjoutui vielä tilaisuus osallistua työpaikan palaveriin puhelimen kautta, joskin missasin siitä puolet saavuttuani kentälle klo 8.45. AT oli jo odottelemassa minua kentällä, terminaalissa 1. Turvatarkastukseen ei ollut mainittavaa jonoa. Aivan kuten Santorinillekin mentäessä, reppuni feilasi taas läpivalaisun; sama vesipullo kummitteli siellä jälleen. Elättelin toiveita, jos sateenvarjoni olisi näyttänyt skannerissa vesipullolta, mutta eihän virkailija sitä uskonut. Laukku purettiin ja sisältö leviteltiin kaiken kansan katseltavaksi ja lopputulemana samat sydämettömät pahoittelut. Jouduin pakkaamaan laukun ja tietysti kaikki olivat nyt epäjärjestyksessä ja vaatteet menevät ryppyyn. Täytyypä hankkia jatkossa uusi veska, alkaa olla aika turhauttavaa hommaa tällainen.

Kävimme bissellä Oak Barrelissa, maksoivat jo yli kympin muki. Melko hiljaista oli kentällä. Aika meni nopeasti ja siirryimme sitten lähtöportille. Lentokoneemme oli piskuinen propellikone, vain kaksi paikkaa / sloossi. Air Balticilla oli kyllä hyvä puoli se, että check inin sai tehtyä netissä jopa 118 tuntia etukäteen. Olimme saaneet siis checkattua itsemme jo paluulennoillekin. Vähän häiritsi, kun nimeni oli lentolipussa väärin (molemmat etunimeni olivat jostain syystä kirjoitettu yhteen yhdeksi etunimeksi) ja toisaalta checkausta tehdessämme jouduimme Ukrainan viranomaisille ilmoittamaan henkilötietoja jotka poikkesivat lentolipuistamme ja passitiedoista skandien vuoksi (ä:t muuttuivat ae:ksi yms).

Sää oli aurinkoinen ja tasainen, lento lähti ajallaan, Riikaan oli noin tunnin lento. Tarjoilukärryt menivät nopeasti koneen läpi, emme ostaneet mitään. Laskeuduttuamme meillä oli noin puolitoista tuntia aikaa tuhlattavana; vaihdoimme lentokentän toiseen siipeen josta lähtivät non schengen-lennot. Tässä oli passintarkastus, kypsänoloinen miesvirkailija kyseli vielä minne matka. Tästä selvittyämme menimme hodarille ja oluelle; melko hiljaista oli Riikankin kentällä.

Kone Riikaan.

Ahdasta oli.

Riikan lentoaseman käytävät olivat yksitoikkoisia.

Kävimme vielä kaupassa ennen kuin painelimme lähtöportille. Samanlainen pieni propellikone oli Riikan ja Kiovan välilläkin. Bussikuljetusta koneeseen ei ollut, vaan saimme ihan kävellä pienen matkan koneelle. Paikkamme olivat koneen takaosassa. Lento lähti ajallaan ja matka meni varsin jouhevasti. Sää oli selkeä, laskeuduimme melkeinpä keskelle suuria viljapeltoja. Sisälle D-terminaaliin päästyämme kävimme ensin vessassa, koska emme tienneet kauanko passintarkastuksessa tulisi menemään; olimme varautunut pitkiin jonoihin, mutta tämä menikin sukkelasti. Virkailija tsekkasi passin kunnon ja ilmeisesti sen ettei ole Venäjän leimoja passissa? Iski sitten Ukrainan leiman passiin ja se oli siinä. Ruumatavaraa meillä ei ollut joten pääsimme nopeasti ulos. Koska Ukrainan rahaa ei oltu vaihtaa etukäteen Suomessa, niin piti tietysti ensiksi etsiä rahanvaihtopiste kentältä. Olimme etukäteen tsekanneet Wikitravelista, että rahanvaihtajia oli kentällä muutamia mutta osa niistä saattoi ukottaa kiskurikomissioineen tai huonoilla kursseillaan. Emme vertailleet kursseja vaan käytännössä menimme ensimmäiseen rahanvaihtopisteeseen. Ukrainan piti olla poskettoman halpa maa, joten emme vaihtaneet enempää kuin 200€ / naama. Kone laski setelit eikä rahanvaihtaja niitä laskenut näkyvästi, antoi vaan pinkan fyrkkaa ja oli luotettava siihen, että kai siinä about oikea summa oli (sata hrivnaa oli noin kolme euroa). Ainakin saimme saman verran seteleitä. Eikä niitä oikein kehdannut siinä alkaa laskemaankaan koska ympärillä alkoi pyöriä kaiken maailman pimeitä taksikuskeja ja föräreita ja muita ukottajia. Kävelimme ulos asemalta ja kysyimme tolpalta taksia. Grupieeri arvioi hinnaksi noin ₴544, joka oli noin 16 €. Boryspilin lentoasema sijaitsi noin tunnin matkan päästä Kiovan keskustasta, joten se ei tuntunut meistä kovin kalliilta ja suostuimme diiliin vaikka epäilimmekin ettei paikallisjantteri kyydistään sellaisia summia maksanut. Vaihtoehtoisesti täältä olisi päässyt kylille bussilla, mutta Kiova alkoi olemaan jo sen verran suuri kaupunki ettei oikein huvittanut lähteä bussilla jonnekin ja alkaa sieltä sitten luovimaan hotellille.

Eipä ollut isompi Kiovan konekaan.

Tie Kiovaan oli tylsää nelikaista moottoritietä, tiestö oli aika pomppuinen ja autokanta hyvin vaihtelevaa. Kaupungissa alkoi olemaan ruuhkaisaa, joten matkaan meni se tunti. Ehkäpä kuski käytti sittenkin jotain mittaria vaikkei se meidän silmään osunutkaan koska pyysi ₴523. Annoimme 600 ja sanoimme, että voi pitää loput rahat; tippi oli ilmeisesti suuri koska hän ei meinannut millään uskoa että sai tosiaan pitää loput.

Hotelli oli ulkopuolelta ainakin kolossaalinen; pari grupieeri-herrasmiestä päivystivät puvut päällä ulkopuolella. Aulatilat olivat siistit ja huokuivat arvokkuutta. Respa otti meidät vastaan nopeasti, eikä checkaukseen kauaa mennytkään. Saimme huoneen 14. kerroksesta; oli sangen pieni ja venäläinen, lattia oli vuorattu nuhjuuntuneella kokolattiamatolla ja muutenkin huone vähän ajan syömä. Ikkunasta oli näkymä vilkasliikenteiselle risteykselle.  Aika kuuma oli huoneessa mutta ikkunan sai onneksi auki.

Hotellimme Lybid Premier.

Näkymä hotellihuoneemme 14. kerroksen ikkunasta.

Kävimme ulkona etsimässä pientä kauppaa josta saisimme juomaa ja AT:lle tupakkia. Semmoinen pikkukauppa löytyikin, josta ostimme kaksi kaljaa, vettä ja tupakit, maksoivat yhteensä alle 2€. Myöhemmin huomasimme, että kassatätimummeli oli antanut meille vahingossa 500 ₴:n setelin viisikymppisen sijaan. Pitkään mietimme, pitäisikö sellainen käydä palauttamassa, mutta miten olisimme sen osanneet ukrainaksi hoitaa ja olisihan se aiheuttanut ihmetystäkin. Pieni morkkis silti. AT:n blaadatessa hotellimme edessä kiihdyksissä oleva sekopää tuli selittelemään meille ukrainaksi jotain. Onneksi grupieerit huomasivat tilanteen ja kävivät saattelemassa ukkelin pois tiluksilta.

Maha tuntui menneen sekaisin vaikkei vielä oltu ehditty syömäänkään mitään. Se vähän huoletti, sillä alkoi olla sen verran nälkä kuitenkin jo, että piti lähteä hakemaan syötävää. Olimme etukäteen skoutanneet meille The Burger -nimisen ravintolan, josta suurella todennäköisyydellä saisi jotain meille hyvin soveltuvaa sapuskaa. Vähänhän se oli sellainen nuorisopaikka, mutta muuten turvallisen tuntuinen ravintola, eikä ruokakaan pahaa ollut. Englanniksi oli menut, ja tarjoilijakin englantia osasi, täällä oli muitakin ulkomaalaisia. Harmi vain, että sinne oli parin kilometrin kävelymatka; menomatka menikin vielä hyvin uusia maisemia ihmetellessä, mutta paluumatkalla alkoi kyllä tuntua painetta pahasti vatsassa. Hädin tuskin ennätin vessaan; sen jälkeen heitin pari Imodiumia naamariin ja toivoin sen auttavan.

Puisto.

Purilainen.

Joo nää on näitä.

Lähdimme vielä ulos tsekkaamaan lähellä olevan kauppakeskuksen, mutta se oli mennyt jo kiinni klo 20. Sen takana oli kuitenkin iso marketti avoinna (24/7), joten kävimme tarkistamassa tarjonnan. Netistä olimme yytsäilleet, että alkoholia myytiin klo 22 saakka, mutta tiedä sitten miten tällaisessa maassa sitä valvotaan. Helkkarin halvat olivat hinnat, mikään ei oikein tuntunut maksavan mitään. Koiranruokaa ostimme - tästä lisää myöhemmin. Hotellille päästyämme kävimme vielä kaljalla hotellin baarissa. Seuraavana päivänä oli kuitenkin aikainen herätys luvassa joten suht aikaseen tutumaan. AT oli aivan helvetillinen ukko kuorsaamaan, mutta oli hankkinut tällä kertaa testiin kuorsauslääkettä, se oli jonkinlainen suihke. Jännä nähdä miten se toimi; harmi vain, että minä jouduin olemaan arvioija.

Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria.

Kirkko iltahämärissä.

Sipsejä.