585# Rooma, 5

8.4.2018, Sunday, +22, Partly cloudy, Rome, Italy

Joten kuten tuli nukuttua, liikenteen meteliä ei enää aamuyöstä kuulunut, sillä tänään järjestettiin Rooman marathon-kisa, jonka vuoksi keskustan katuja oli suljettu. Se saattaisi haitata myös tänään tapahtuvaa kotiinlähtöämme. Heräsin kahdeksalta, mutta Pp pakkaili kamojaan ja täyttä höyryä. Vähän ennen yhdeksää menimme aamiaiselle.

Hotellin aamiaishuoneessa viimeistä kertaa.

Puoli kymmenen maissa lähdimme vähän kaupungille kävelemään. Etsimme ensiksi Pp:n postikorteille huijarilaatikon. Poikkesimme viskaamassa parit kolikot Fontana di Trevin suihkulähteeseen (toisella kolikolla esitettiin toive Roomaan paluusta, toisella kolikolla varmistettiin toiveen toteutuminen). Kävimme turistikaupoissa ostamassa Pp:lle kotiinviemisiä; niitä löytyi Pinocchio-liikkeestä ja toisesta, tavallisemmasta liikkeestä. Seurasimme hetken maratoonareita, kovaa pinkoivat mustat juoksijat. Mielenkiintoista oli seurata miten väkijoukkoa siirrettiin suljetun katuosuuden toiselle puolelle karsinassa niin, etteivät juoksijat häiriintyneet.

Maratonin autioittamat kadut.

Tämä ukko se paineli kovaa.

Pyörätuolikelausta.

Katua ylittäviä väkimääriä ohjattiin karsinoin.

Etsimme lähettyviltä Alberto Sordi-nimisen ostoskeskuksen. Siellä ei juuri väkeä ollut, vaikka liikkeet olivatkin auki. Ne taisivat olla enimmäkseen hienostoliikkeitä, joissa oli niin suolaiset hinnat ettei niihin meidän budjetilla ollut asiaa. Erikoisuutena oli joululiike - keskellä huhtikuuta - joten siellä sentään poikkesimme, vaikkemme mitään ostettavaa tähän aikaan vuodesta oikein keksineet.

Alberto Sordin ostoskeskus.

Sisällä piili myös biili.

Joulupuoti huhtikuussa.

Palasimme hotellille, nyt oli minun vuoroni laittaa tavarat kasaan. Check out -aika oli kahdeltatoista, siihen ajoitimme uloskirjautumisen. Italiassa oli typerä matkailijavero hotellin asukkaille maksettavana, joka määräytyi hotellin tähtiluokituksen mukaan. Meille tämä kustansi 6€ / yö / naama, joten saimme pulittaa lähes 50 € tästä vierailusta. Muistan vastaavia maksuja kyllä muissakin maissa olleen, mutta ennen nämä ovat olleet tyyliin muutamia euroja. Mutta ei auttanut kuin maksaa. Jätimme vielä laukkumme hotelliin säilytykseen muutamaksi tunniksi, meillä oli lähtö vasta iltapäivästä, emmekä jaksaneet raahata kasseja.

Kävimme vielä katsomassa maratoonareita; nyt oli edetty "jokamiesluokan" kohdalle. Osa juoksijoista näytti olevan jo aivan puhki, osa oli hupiukkoja pukeutuneina gladiaattoreiksi ja julius caesariksi. Kävelimme pienen lenkin ja menimme sitten lounaalle Grill&Wine-nimiseen ravintolaan pizzalle. Siellä ei juuri muita syöjiä ollutkaan ruotsalaisturisteja lukuunottamatta, mutta toivottavasti ei tule vatsatautia. Ruoka oli ihan kohtalainen joskaan ei mikään erikoinen suoritus. Pitsapohja oli paha, yleensä olleet hyvät pitsapohjat täällä.

Lisää maratoonareita.

Lounaskippola.

Palasimme hotellimme hakemaan laukkumme ja pistäytymään vessassa ja lähdimme sitten kävellen kohti Barberinin metroasemaa. Ostimme metroliput automaatista, á 1,50€. Matkasimme Terminin asemalle, varoimme jälleen visusti taskuvarkaita. Terminin katutasosta ostimme automaatista junaliput lentoasemalle; liput eivät olleetkaan avoimia, vaan se piti ostaa tiettyyn aikaan lähtevään junaan. Emme uskaltaneet ostaa lippuja viiden minuutin päästä lähtevään junaan, koska emme olleet varmoja lähtölaitureista yms, joten meille tuli hieman lisää aikaa odotettavaksi (junia meni tähän aikaan n. 20 minuutin välein). Juna oli sama Leonardo Express, jolla tulimmekin. Leimasimme tällä kertaa liput laiturialueen ulkopuolella olevassa leimauslaitteessa, konnari kävi kysymässä lippuja myöhemmin. Junassa oli kosolti tilaa, ei paljoa matkustajia. Matka kesti 33 minuuttia, minuutin viivästyksestä pahoiteltiin kuulutuksessa.

Sinne jäi hotellimme.

Junatiketti.

Junassa riitti vapaita istumapaikkoja.

Junalippu kannatti säilyttää koko matkan ajan, vielä laiturialueelta poistuessakin sitä piti näyttää porttiautomaatille. Kävelimme terminaali kolmoseen, jonne olikin aika matka. Onneksi Norwegianilla oli täällä vielä perinteinen "ihmis-check-in" luukulla 385 eikä pelkästään automaatteja. Meillä ei ollut vielä boarding passeja, ja meillä oli lisäksi koneenvaihto Kööpenhaminassa. Jonottaa ei tarvinnut juurikaan. Virkailija oli jostain syystä vähän huonolla tuulella, mutta saimme asiamme toimitetuksi. Käsimatkatavaramme punnittiin; painoraja oli 10 kg, tuon onneksi alitimme. Ylimääräistä kamaa ei siis kannattanut ottaa, muuten saattoi käydä kalliiksi.

Seuraavaksi turvatarkastukseen, siihenkään ei ollut kuin muutaman minuutin jono. Se vähän hämmästyttikin miten jouhevasti ja ilman jonotusta kaikki kävi, koska Roomassa tuntui joka paikkaan olevan aina ryysistä. Unohdin käsidesin irtonaisena takin taskuun, mutta eipä turvatarkastajia tuntunut sellainen kiinnostavan, onko nesteet suljetussa pussissa vai eivät. Rajamuodollisuuksista selvittyämme menimme baariin, jossa harjoittelijamyyjä sai ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen myytyä meille skumpat muovimukineen. Fanta ja vesi otettiin kyytipojaksi. Nautimme niitä varsin pitkään, sillä meillä oli tässä vaiheessa tovi aikaa, ja kun nettikin oli ilmainen niin mikäs siinä oli istuskellessa.

Kentän meininkiä.

Vessakäynnin ajoitimme juuri ennen koneeseen boardausta. Jotain hämminkiä kuitenkin oli Norwegianilla, meitä seisotettiin tovi kuumassa käytävässä ennen kuin päästettiin koneeseen. Lopulta kone myöhästyi puoli tuntia, mutta onneksi Köpiksen päässä meillä oli hieman joustovaraa. Paikkamme olivat koneen keskivaiheilla, rivillä 12. Kummallakin oli käytäväpaikat; vieressäni oli nuuskaa käyttävä pariskunta. Tilasimme kuoharit täälläkin, joka joudutti 2,5 tunnin lentomatkaa mukavasti.

Ajoneuvoon nouse.

Kuohuvaa naamariin.

Positiivinen hajatelma oksennuspussissa.

0,01 sekuntia laskeutumisen jälkeen kun turvavyövalo on sammutettu.

Kööpenhaminan kentällä dallailtiin hetkinen ihmettelemässä meininkiä, käytiin vessassa eikä oikein muuta ehditty tekemäänkään kun oli taas boardauksen aika Helsinkiin menevään koneeseen. Tässä koneessa meillä oli hyvät paikat, rivillä 6. Eikös se ole lentokoneen paras paikka? Pari nuorta jannua oli tosin erehtynyt rivistä ja istuskeli paikoillamme, mutta saimme ajettua heidät pois. Viereemme tuli plunssapotilas. Pierukin hieman väreili. Lentomatka kesti puolitoista tuntia. Tarjoilua oli, mutta piti maksaa luottokortilla ja kuohari oli 2,5€ kalliimpi kuin muilla Norwegianin lennoilla.

Moneskohan kerta jo Köpiksen kentällä?

Matka meni nopeasti, ja laskeuduttiin pari minuuttia etuajassa. Koska ruumatavaroita ei ollut, niin pääsimme varsin joutuin ulos kentältä. Taksia kyllä piti hetken odottaa. Se maksoi lähemmäs 50€; sikamainen hinta, mutta onneksi oli suomalainen naiskuski.

* * * * 

Mitähän tästä nyt sitten antaisi loppuarvosanaksi.. Lennot ja hotelli toimivat moitteitta. Näkemistä Roomassa riitti, meitä ei ryöstetty, rahaa olisi voinut kuvitella menevän enemmänkin. Ruoka vastasi aika lailla odotuksia ja säätkin olivat ihan hyvät. Käveltävää kyllä piisasi, mutta tähänkin olimme etukäteen jo varautuneet. Jonotusta riitti kaikkialle, vaikka olimme kuvitelleet edellisviikolla olleen pääsiäisen vievän liian laukan pois. En osaa päättää antaisiko tästä 3/5 vai 4/5. Ehkä kolmipuolikkaan, mutta jos vain kokonaisluvut hyväksytään niin olkoon 4/5.