584# Rooma, 4

7.4.2018, Saturday, +20, Clear, Rome, Italy

Nukutti sangen mukavasti koko yön, ja ajallisestikin tuli melko pitkät unet tempastua. Heräsimme kahdeksaksalta, jatkoimme aamiaiselle. Suomalaisten määrä oli lisääntynyt; tuntui ettei aamiaissalissa muita ollutkaan kuin suomalaisia, joista valtaosa näytti olevan krapulan riivaamia.

Hotellimme aulatilat.

Respa.

Kymmenen maissa lähdimme Ponte Fabricio-sillalle bussilla nro 63. Hetken aikaa jouduimme bussia pysäkillä odottelemaan pipopäisten ja toppatakkisten italialaisten kera. Edellispäivän 24 tunnin bussiliput kelpasivat vielä. Matka ei kestänyt 10 minuuttia kauempaa. Itse silta oli bygätty jo 62 eaa, joten pitkään oli ollut pystyssä tämäkin. Se ylitti Roomaa halkovan Tiberin; joen keskellä oli Isola Tiberina-niminen saareke, jossa oli sairaala, apteekki ja rauhallinen tunnelma. Jatkoimme toiselle puolen Tiberiä, palataksemme pienen matkan päässä olevaa Ponte Palatino-siltaa pitkin takaisin. Tämän sillan erikoisuutena oli vasemmanpuoleinen liikenne.

Linja-auton tunnelmaa.

Ikivanha Ponte Fabricio.

Tulimme Piazza Bocca della Verita-nimiselle aukiolle. Täällä oli Santa Maria in Cosmedinin kirkko, jonka ulkopuolella oli "totuuspatsas". Jos sen avoinaiseen suuhun laittoi kätensä ja oli valehtelija, patsas haukkasi käden. Pitkähköstä jonosta huolimatta pitihän sitä testata. Sain pitää käteni, ei edes näykkäissyt. Tsekkasimme sitten toki myös kirkon sisätilat.

Santa Maria in Cosmedinin kirkko, jossa totuuspatsaskin sijaitsi.

Totuuden suu valmiina haukkaamaan ukottajien hanskat.

Kävelimme sen jälkeen mäen päällä olevalle appelsiinipuistolle nimeltä Parco Savello, joskin jouduimme tekemään pienen harharetken aluksi (kartasta katsomamme reitti olikin suljettu). Vähän ylämäkikävely söi puhtia, mutta maisemat olivat hienot ja puistossa oli mukava, rauhallinen tunnelma. Istuskelimme hetken aikaa puistonpenkillä appelsiinipuiden varjossa, nauttien lämpimästä kevätsäästä ja taitavasta katumuusikosta. Näkymät Aventine Hilliltä olivat niin ikään ok.

Appelsiinipuiden varjoon.

Kukkulalta avautui näkymä Tiberjoelle.

Puluilua.

Jatkoimme sitten Via di Santa Sabina-tien päähän jossa oli Villa di Priorato di Malta. Tämä pytinki kuului Maltan ritarikunnalle, mikä muistutti hieman lähetystöä. Sen edustalla oli suljettu portti, jonka avaimenreiästä näki kolmen "maan" läpi; Italian, Vatikaanin ja "Maltan". Tätäkin näkymää sai jonotella pienen tovin, käsittämätöntä miten tämänkin kaltaiset "nähtävyydet" vetävät väkeä tässä kaupungissa. Avaimenreikä oli valitettavasti niin pieni, että esimerkiksi valokuvaa siitä ei oikein saanut.

Jonotusta Villa di Priorato di Malta'n avaimenreiälle.

Portista oli jo maali kulunut liiallisesta tirkistelystä.

Ostimme jääteen ja menimme istuskelemaan vielä toviksi viereiselle Giardino Storico di Sant'Alession puistoon, ennen kuin jatkoimme alas Circo Massimolle. Sen olimmekin jo nähneet paria päivää aikaisemmin, joskin vastakkaisesta suunnasta Palatine Hilliltä. Tämä oli siis sen entisaikain hevosurheilurata, olettamuksen perusteella tehty jo 500-luvulla eaa ja oli käytössä sangen pitkään. Tämä entisaikojen Vermo veti jopa 150 000 katsojaa. Nyt tämä toimi ihmisten hengailupaikkana, jossa toiset ulkoiluttivat koiriaan ja toiset pikniköivät.

Kantoon kaiverrettu naamari.

Circo Massimo. Vastapäätä Palatine Hill.

Circo Massimon raunioita.

Otimme seuraavaksi metron, jolla menimme ensin Terminille jossa vaihdoimme A-linjalle ja hurautimme Spagnan asemalle. Kävelimme asemalla ikuisuuden, ennen kuin nousimme maanpinnalle ja talsimme Villa Borghesen puistoon. Se oli valtavan kokoinen puistoalue, josta olisi saanut vuokrata golf-kärryjä ja polkuautoja. Harmi kun emme vuokranneet, tyydyimme pelkästään kävelyyn, istuskeluun ja alueen ihmettelyyn. Jatkoimme sitten aikanaan takaisin hotellille jalkaisin, sinnekin oli vähän käveltävää. Matkalla poikkesimme Incoopiin hakemaan vähän eväitä, jotka nautimme huoneessamme.

Metrolippu.

Pitkät olivat liukuportaat Spagnan asemalla.

Villa Borghesen puisto.

Kulkupelejä olisi ollut vuokrattavana.

Suihkulähde.

Evääksi metwurstisipsejä.

Voimien palauduttua lähdimme vähän shoppailemaan. Se oli masentava reissu; ostoksia saatiin huonosti, mutta postikortit sentään. Liikkeen ovessa mainostettiin, että merkkejäkin myytiin, joten ostimme samalla nekin. Hotellilla kuitenkin huomasimme, että merkit olivat jotain ukotusta, "friendpost only"-merkkejä eikä sellaisia virallisia italialaisia merkkejä. Kysyimme respasta, mistä saisi virallisia postimerkkejä, mutta koska oli jo lauantai-ilta niin postit eivät olleet enää auki. Ei auttanut sitten muu kuin viedä kortit johonkin tiettyyn friendpost-paikkaan postitettavaksi (näitä postilaatikoita näkyi muutamissa turistikaupoissa) vaikka googletuksen perusteella annettiin ymmärtää, että postituksessa saattoi kestää jos tulisivat perille siltikään. Tätä kirjoittaessa kuukausi on jo kulunut eikä kortit ole edelleenkään saapuneet, vaikka käytimme pariakin eri friendpost-laatikkoa. Eipä ole koskaan tullut mieleen, että postimerkeissäkin voidaan huijata, mutta nyt tuli mentyä retkuun.

Hotellimme takapihalla parveili väkeä taas suihkaria ihmettelemässä.

Ukotuspostimerkki.

Ukotuspostilaatikkokin löytyi.

Illallisen olimme suunnitelleet syövämme Hosteria La Vacca M'Briaca-nimisessä ravintolassa, jota meille oli etukäteen suositeltu. Se sijaitsi osoitteessa Via Urbana 29, sinne oli hotelliltamme matkaa 1,5 km. Sinne pääsi nopeiten Traforo Umberto I:n tunnelia pitkin, mutta oli vähän arveluttava ja synkeä käveltävä. Muuten ravintola löytyi helposti kartta-apsin avulla.

Illallisravintolamme La Vacca M'Brianca.

Illallinen ei ollut hääppöinen.

Ravintola oli melko pieni, ja olimme prime time-aikaan liikkeellä, mutta onneksi meille löytyi vielä kahden hengen pöytä. Tarjoilijoita oli runsaasti. Helkkarin kova puheensorina paikassa, oli, täytyipä melkein huutaa, että sai omatkin mietteet vastapuolelle selväksi. Tilasimme alkuun bruschetat, Pp otti saltimbocan ja itse valitsin lampaan pääruuaksi. Vähän joutui tyytymään hätäratkaisuun enkä saanut tilattua sitä mitä halusin. Bruschetat olivatkin hyviä, mutta lammas luuta ja kalvoa ja makukin oli paha. Pp:n ruoka oli parempi. Tarjoilu oli vähän turhankin ripeää. En voi missään nimessä antaa tästä enempää kuin 2/5.

Kävelimme toista reittiä takaisin hotellille, oli kivempi matka kun ei ollut sitä ahdistavaa tunnelia. Kävimme vielä Fontana di Trevillä tsekkaamassa lauantai-illan meiningit; väenryysis jatkui aina vaan, aseistetut sotilaat vartioivat järjestystä. Hotellille päästyämme törmäsimme hississä ruotsalaispariskuntaan, joka kysyi meiltä olemmeko käyneet vitoskerroksen terassilla. Emmehän me olleet sellaisesta tienneetkään - emmekä sellaista myöhemminkään löytäneet. Mikä lie saanut heidät sellaista edes uskomaan.