583# Rooma, 3

6.4.2018, Friday, +22, Scattered clouds, Vatican City, Vatican

Nukuin jo vähän paremmin kuin edellisenä yönä. Muutaman kerran heräsin, viideltä mesosivat juopot ja kerran heräsin puutumiseen. Puoli kahdeksalta nousimme, aamiaiselle puolta tuntia myöhemmin. Sama setti naamariin kuin edellisenäkin aamuna. Aamiaissalissa oli muitakin suomalaisia, ei pystynyt puhumaan vapaasti.

Huoneessa hetki tavaroiden reeraamista, sitten aloimme tekemään lähtöä. Jos edellinen päivä oli ollut pitkä ja raskas, niin tästä ei tulisi sen helpompi. Olimme etukäteen netistä buukanneet liput Vatikaanin museoon ja Sikstuksen kappeliin. Liput eivät olleet avoimella päiväyksellä, vaan niihin oli pitänyt etukäteen määritellä päivämäärä ja kellonaika, milloin paikalle halusi mennä. Tässäkin kannatti olla etukäteen liikkeellä, sillä kovin kysytty vierailukohde tuntui olevan; mekin varasimme nämä yli viikon etukäteen eikä silti ollut enää aamuaikoja tarjolla vaan jouduimme tyytymään klo 12.30 time slotiin.

Oli vähän vaikea tietää mitä vaatetta laittaisi päälle; aamulla ei ollut kuin +8, mutta iltapäiväksi luvattiin jo +22 ja auringonpaistetta. Oli pakko ottaa kuitenkin takki, sillä sen taskussa sai kuljetettua arvotavaraa helpommin ja paremmin taskuvarkailta suojassa.

Aloitimme päivän kävelemällä Pantheonille. Se löytyikin helposti ykkösellä, noin kilometrin päästä hotelliltamme. Tai sitten olemme vain niin hyviä suunnistajia. Pantheon oli 2000 vuotta vanha temppelirakennus, joka aikoinaan oli omistettu kaikille jumalille, nykyään toimi katolisena kristillisenä kirkkona. Sisään pääsi vielä ilmaiseksi mutta luimme myöhemmin, että toukokuussa 2018 tulisi parin euron sisäänpääsymaksu. Nyt ei ollut juuri ihmisiä tähän aikaan aamusta. Massiivisen kokoinen pytinki, katossa oli ympyränmallinen reikä, josta sateella tuli vesi sisään ja aurinkoisella kelillä auringonvalo. Kirkkoon oli haudattu kuuluisuuksia, esimerkiksi Rafaello ja Vittorio Emanuel II. Kirkon ulkopuolella maamerkkinä oli 1500-luvulta peräisin oleva suihkulähde jonka keskellä oli pitkulainen Egyptistä 1700-luvulla roudattu obeliski, joka oli peräisin Ramses II:n ajalta. Ikää stemulla oli siis yli 3200 vuotta!

Aamu alkoi kävelyllä Pantheonille.

Kolikonkeruuta suihkulähteestä aamutuimaan.

Pantheon obeliskeineen.

Reikä katossa.

Sisustusta.

Jatkoimme matkaa Largo di Torre Argentina-aukiolle, jossa Julius Caesar oli surmattu v. 44 eaa. Tarkkaa paikkaa ei ollut tiedossa, mutta näillä main. Täällä oli vanhoja temppelin ja teatterin raunioita eristettynä montun pohjalle, liikenneruuhkien ympäröimänä. Jostain syystä täällä oli myös kissekeskittymä, muuten ei Roomassa tullut elikkoihin törmättyä, mutta tämä paikka oli niille myönnetty asuinsijakseen. Niitä ruokittiin, hoidettiin ja leikkautettiin eivätkä ne ilmeisesti lähteneet täältä vaeltelemaan kauemmaksi liikenteen sekaan. Näimme kioskin josta ostimme päiväliput julkisiin liikennevälineisiin. Maksoi 7€ / kipale, oli voimassa 24h. Näimme bussi nro 492 pysäkin, jolla tiesimme pääsevämme Vatikaaniin, joten otimme seuraavaksi suunnaksi sen, vaikkei kello vielä ihmeitä ollutkaan. Bussiin mentiin takaovesta sisään, liput syötettiin leimauslaitteeseen reikäpuoli edellä.

Largo di Torre Argentina.

Kisse harrasti parkouria.

Matka Vatikaaniin kesti 15 minuuttia. Ylitimme Tiber-joen, jäimme pois kun näimme Vatikaanin muurin. Hetikohta tulikin intialaismies ukottamaan, koitti myydä meille upgradetettua lippua jolla pääsisimme Pietarinkirkkoon ilman jonotusta, mutta siinä olisi pakollinen opastus. Emme kuitenkaan halunneet sellaista, vaan jatkoimme kävelyä. Meillä oli vielä 1,5 tuntia aikaa, eikä oikein ollut mitään paikkaa mihin siksi aikaa mennä, joten vaeltelimme ensin ympäriinsä ja istuskelimme sitten ulkosalla. Veden kävimme ostamassa läheisestä pikkukaupasta.

Bussipysäkillä.

Jalkakäytävä meni varsin kapeaksi.

Puoliltapäivin menimme Vatican Museumiin, vähän etuajassa mutta meidät päästettiin silti sisään. Samalla kuittasin itselleni maabongauksen Vatikaanivaltiosta. Tällä kertaa lipuista oli tosiaankin hyötyä, sillä jono lipunmyyntiin oli pitkä kuin nälkävuosi, se kierteli pitkin muuria vaikka miten kauaksi. Lipuntarkastuksista ja turvatarkastuksesta selvittyämme lähdimme ensiksi etsimään Sikstuksen kappelia, jonka Pp erityisesti halusi nähdä, sillä siellä oli katossa Michelangelon teos Aatamin luominen. Sinne päästäkseen piti kävellä valtavan pitkä käytävä läpi, jonka seinät ja katot oli koristeltu maalauksilla ja minulle tuntemattomien henkilöiden patsailla. Mitään ei kuitenkaan oikeasti pystynyt tarkastalemaan sillä täällä oli aivan psykedeelinen määrä ihmisiä tungeksimassa, sitä soljui automaattisesti virran mukana ilman, että tarvitsi juuri itse jalkojaan liikuttaa. Jos paniikkihäiriöstä kärsii, niin tämä ei ehkä ole se paikka jonne kannattaa tulla. Viimein pääsimme Sikstuksen kappeliin, josta vartijat yritti saman tien työntää ihmisiä ulos, ettei porukka jää tänne maleksimaan, tai muuten täällä tulisi tallotuksi hengiltä. Kuvatakaan ei saanut, ja tätä myös valvottiin - kuten myös hiljaisuutta. Tapa oli vähän omituinen, koska henkilökunta kailotti mikkiin kyllästyneesti jatkuvalla syötällä "olkaa hiljaa". Se oli vähän ristiriitaista. Sen verran nyt istuttiin penkkiin, että katsottiin katossa oleva teos antaumuksella läpi, ja näimme Aatamin luomisen. Pieni teos se oli, luulin etukäteen paljon suuremmaksi.

Museon sisäänkäynti.

Väkeä riitti Vatikaanin museossa.

Patsas.

Maalaus Vatikaanin museossa.

Sikstuksen kappelin kattomaalaus.

Aatamin luonti.

Lähdimme sitten vaeltamaan paluukäytävälle. Täällä oli väljempää kävellä, varrella oli ständejä josta pystyi ostamaan matkamuistoja ja tuliaisia. Hinnat olivat melko suolaisia, mutta teimme itsekin pieniä ostoksia. Löysimme sitten vessat, sekä myös oven ulos pieneen puistoon, jossa istuskelimme hetken aikaa nauttien raittiista ilmasta ja tilasta ympärillämme. Kahvilakin siinä olisi ollut, mutta emme jaksaneet jäädä siihen, vaan jatkoimme raput alas maan alle, jossa oli isohko autotalli nimeltään Padiglione delle carrozze (ei erillistä sisäänpääsymaksua). Täällä oli kokoelma paavin autoja, hevoskärryjä ja muita kulkupelejä aikojen varrelta. Ihan hienoja, kannattaa käydä tuokin tsekkaamassa.

Paavin biili.

Kierreportaat.

Lähdimme pois museosta. Ulkopuolelta ostimme vaunusta 3,50€:n riistohintaisen jääteen, ja jatkoimme muuria kiertäen Pietarinkirkolle. Tänne meillä ei ollut lippuja, ja monta kertaa meille tultiin myymään opastettua kierrosta, jolla pääsisi jonojen ohi. Olimme kuitenkin varautuneet pitkään jonotukseen, joten ei muuta kuin jonon hännille. Jonotukseen kului 45 minuuttia, aurinko paistoi koko ajan naamariin siihen malliin, että vähän nahka kärähti. Voin vain kuvitella miten raskasta jonotus olisi joskus keskikesän helteillä. Ukottajat myivät vesiä kyllä jonottajille muutaman euron hintaan. Vaikea sitten sanoa mikä jonon aiheutti, takanamme joku mies jutteli olleensa täällä viime viikolla, eikä silloin kestänyt jonotus kuin 10 minuuttia. Ehkä väkimäärää säännösteltiin tai sitten ihmisillä vain kestää toivottaman kauan turvatarkastuksessa, joka tännekin oli.

Pietarinkirkko ulkoapäin.

Jonotusta Pietarinkirkkoon.

Penkkirivistöt valmiina vastaanottamaan paavin sanomaa.

Viimein pääsimme sisään (ei sisäänpääsymaksua). Kirkko oli jo ulkoapäin massiivisen kokoinen ja näyttävän näköinen, korkeutta oli yli 130 metriä. Se oli rakennettu 1600-luvulla, valmistui vain kymmenessä vuodessa mikä minusta tuntui uskomattomalta. Nimi juurtui apostoli Pietarista, joka oli paitsi ensimmäinen paavi, oli tämä myös hänen ristiinnaulitsemis- ja hautapaikkansa. Tänne oli haudattu muitakin kuuluisia uskonmiehiä, mm. Johannes Paavali II. Emme kuitenkaan löytäneet näitä kryptoja, onnistuimme juuri vahingossa nämä ohittamaan ja huomasimme vasta myöhemmin netistä tutkittuamme mistä hautoihin olisi päässyt. Se vähän harmitti. Muutenhan kirkko oli ihan pramea maalauksineen, koristeluineen ja patsaineen; yleisön suosikki oli Pietarin patsas, jonka jalkoja piti käydä koskettamassa. Ne olivatkin kaikista hipelöinneistä jo kuluneet. Täällä olisi ollut myös yhdeksänhuoneinen treasury-alue jossa olisi voinut olla katsottavaa, mutta päätimme skipata tämän väsymyksen vuoksi, sinne olisi maksanut sisäänkin.

Pietarinkirkko sisältä.

Katto oli korkealla.

Alttari.

Kiertelimme kirkossa pitkään, jalat alkoivat jo tuntumaan raskailta kaiken jonottamisen ja kävelyn jälkeen. Halusimme kuitenkin mennä vielä ylös kupoliin tsekkaamaan näköalat, sinnekin nimittäin pääsi. Jonottamiseen kului taas uusi puolituntinen. Huipulle oli 550 rappusta; jos ne halusi kävellä kokonaan, hinta oli 8€ / naama, mutta jos halusi päästä hissillä vähän matkaa, maksu oli 10€ henkilöltä. Otimme hissikyydin, mutta siltikin jäi noustavaa 320 rappusta, joten kyllähän se vähän pisti hapottamaan. Raput olivat vielä kapeat ja melko vaikeakulkuiset. Pp:n kengät hiersivät; se likka ei yleensä turhista valittele, joten pystyin jo mielessäni kuvittelemaan siellä olevan akillesjänteen vastassa kun sukan poistaisi. Vaiva kuitenkin palkittiin hyvillä näkymillä paitsi kirkon sisään, myös ulkopuolelle. Kaupungin silhuetti avautui näyttävästi. Väkeä vaan oli täälläkin niin juukelisti, että se haittasi merkittävästi kuvaamista ja maisemien ihailua.

Näkymä kirkkoon sisäparvelta.

Mosaiikkiteos.

Kapeat portaat johtivat katolle.

Näkymä Pietarinkirkon katolta.

Laskeuduimme ryysiksessä takaisin alas ja poistuimme kirkolta. Kävelimme Ottavianon metroasemalle ja matkasimme päivälipuillamme Barberini-asemalle ja kohti hotelliamme. Poikkesimme vielä Incoopiin ostamaan hieman juotavaa. Olo oli tosi voipunut ja Pp:n kantapäät olivat kyllä hurjan näköiset.

Lepuuttelimme tovin, mutta Vatikaanissa oli mennyt sen verran pitkään, ettei suuremmalle levolle ollut aikaa. Emme olleet syöneet juurikaan päivän mittaan, joten piti lähteä illalliselle. Olimme päättäneet jo etukäteen mennä tänään syömään hotellimme toisella puolella olevalle Al Caminetto-nimiseen ravintolaan. Tarjoilusta vastannut henkilö vaikutti melkeinpä omistajalta, ja oli sellainen "vaarallisen" tuntuinen extroverttiukko, joka laski mielellään leikkiä asiakkaidensa kanssa. Bonusta kuitenkin siitä, että hän tunnisti meidät suomalaisiksi (eikä aina venäläisiksi). Pitsetkin olivat parempia kuin ensimmäisenä iltana, joten kai tästä voi 3/5 antaa huoletta. Hyvä ruoka ja parempi mieli, joten kelpasi sitten palata hotellille, joka oli ilahduttavan lyhyen matkan päässä. Päivä oli tosi raskas, joten unta ja lepoa kaipailikin.