560# Luettua ja katsottua, 11

1. Ken Annakin, Darryl F. Zanuck, Andrew Marton, Bernhard Wicki, Gerd Oswald - Atlannin valli murtuu (The longest Day) (elokuva)

1960-luvun alkupuolelta mustavalkoelokuva Normandian maihinnoususta. Lähes kolmen tunnin leffa, ja alussa oli melkoisesti jahkailua. Näyttelijöitä oli mahdoton erottaa toisistaan, ohjaajia oli hämmästyttävä määrä. Yleensä sotaelokuvissa pyritään luomaan sellainen yhteenkuuluvuuden tunne, mutta tässä elokuvassa ei paljon kaverista välitetty. Liittoutuneiden ja natsien puolet oli kuvattu kuitenkin erikseen, ja ranskalaiset puhui ranskaa, saksalaiset saksaa ja englantilaiset englantia, joten siitä plussaa. Varmaan ollut ihan kelpo leffa aikoinaan, mutta nyt aika vähän syönyt. Annetaan 3/5.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2. David Fincher - Gone girl (elokuva)

Pp oli nähnyt tämän elokuvan ennen minua ja kehunut vuolaasti, joten laitoin itsekin elokuvan katselulistalle. Mukavasti oli juonikäänteitä ja draamaa, naisnäyttelijä (Rosamund Pike) selviytyi urakastaan hyvin, mutta Ben Afleckin rooliin jäi parannettavaa, jotenkin alkoi tylsistyttämään koko äijän naamari. Vähän oli liikaa pituutta elokuvalla (2h 22 min). Odotin ehkä vähän parempaa, 3/5.

3. Urmas Eero Liiv - Must alpinist (elokuva)

Yle Areenasta bongattu vuonna 2015 valmistunut virolainen elokuva toi hieman mieleen Renny Harlinin Jäätävän poltteen, jonka itse olen äänestänyt kaikkien aikojen surkeimmaksi elokuvaksi. Tämä perustuu kuitenkin tositapahtumiin; vielä Neuvostoliiton aikoihin ryhmä virolaisia opiskelijoita lähtee Siperian vuorille vaeltelemaan ja etsimään nefriittiä. Aluksi kaikki meneekin ok, mutta tilanne eskaloituu ja homma lähtee ns. hanskasta. Viro oli ihan hauska elokuvakielenä ja Siperian maisemat hienoja, mutta muuten elokuvan hyvyydestä lienee syytä vaieta. 2/5.

4. Martin Zandvliet - Hiekan alla (elokuva)

Tämä tanskalainen toisen maailmansodan jälkimaininkeihin perustuva elokuva tuli taannoin Yle Femiltä ja Areenassakin tuo oli nähtävillä. Ikinä en ollut elokuvasta kuullutkaan, mutta näin Tallen tätä mainostavan joten mielenkiinto heräsi. Elokuvassa joukko nuoria saksalaisia sotavankeja saa sodan päätyttyä ns. paskanakin, ja joutuvat raivaamaan saksalaisten miehityksen aikana jemmatut miinat pois rannoilta. Poikia valvoo ajoittaiseen vihapuheeseen ja hellyyteen syyllistyvä tanskalainen upseeri. Varsin masentava pläjäys, vaikka eihän aiheesta tietysti saa posin kautta syntyvää tuotetta. Mukava nähdä kuitenkin tanskalaista ja saksalaista osaamista. 3½/5.

5. Tommy Hellsten - Virtahepo olohuoneessa (kirja)

Hetken mielijohteesta kirjastosta lainattu teos läheisriippuvuudesta. Kirjaa oli mainostettu sanoilla "Menestysteos ja elämäntaitokirjallisuuden klassikko", joten päätin antaa mahdollisuuden. Vaikka tästä nyt jotain uutta ehkä tarttuikin mukaan niin jotenkin nämä opukset ovat kummallisia, enkä osaa sisäistää asioita siitäkään huolimatta, että tämä oli varsin helppo- ja nopealukuinen kirja. Sen verran nämä elämäntaito-opukset ovat mielestäni scheissea, että olen päättänyt jättää tälläiset jatkossa hyllylle, ja keskittyä enempi kevyempiin teksteihin. 2/5.

6.Aki Kaurismäki - Ariel (elokuva)

Ai jumankeklis tämä osui ja upposi. Taattu kaurismäkeläinen tyyli, oma värimaailmansa ja tragikoominen juoni höystettynä Turo Pajalan miespääosalla yllätti kyllä minut täysin. Elokuva tehty jo vuonna 1988 ja ajattelin ensalkuun tämän olevan jonkinlainen "harjoituskappale" myöhempien aikojen menestyneimpien elokuvien saralla, mutta tosiaankin toimi. Ihmettelen ettei tätä ole hehkutettu enempää. Kaurismäen parhaimpana olen tähän asti pitänyt Mies vailla menneisyyttä -elokuvaa, mutta kyllä tästäkin on annettava 5/5.

7. Eija-Elina Bergholm - Huojuva talo (TV-sarja)

Olin nähnyt kauan sitten pätkiä kyseisestä tv-sarjasta ja jotenkin tämä on jäänyt mieleen kummittelemaan, että pitäisi joskus katsoa koko sarja kunnolla. Tämä viisiosainen tv-sarja perustuu Maria Jotunin kirjaan jossa kuvataan sivistyneistön perhehelvettiä 1920-luvulla. Kokeilin lukea kirjaa 7-8 vuotta sitten mutta en päässyt loppuun. Nytkin olin vähän skeptinen, ajattelin tämän olevan jotain feminististä scheissea jossa mies kuvataan siaksi. Aluksi näin ehkä olikin, ja ajattelin eikö tässä muuta sisältöä ole kuin mies joka pieksee muijaansa, mutta jotenkin tarinasta tuli paljon monimuotoisempi kun sitä katsoi ajatuksella. Näin hyviä näyttelijäsuorituksia ei ole kotimaisessa tuotannossa tullut vastaan; sekä Kari Heiskasen että Sara Paavolaisen suoritukset ovat mestaristasoa. Vaikea uskoa, että sarja tehty jo vuonna 1990. Pakko tästä on kai 5/5 luikauttaa.

8.Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen (kirja)

Miksi klasikkoteosten pitää olla aina niin jumalattoman raskaita? Tässäpä sitä riitti lukemista kuukausitolkulla. Sivuja oli melkein 800 ja fontti oli pientä ja haastavaa tekstiä. Waltarilla on tosiaan omituinen tapa jaaritella asioita, ja välillä teos oli varsin puuduttava. Ensimmäiset 300 sivua vielä meni, mutta sen jälkeen oli välillä vaikeampaa. Ennen en tiennyt Egyptistä enkä sen historiasta tuon taivaallista, mutta sen verran tämä oli innostava teos, että tuli perehdyttyä Wikipedian avulla entisaikojen paikkoihin, faaraoihin, jumaliin, hallitsijoihin ja sotiin. En varmasti lue tätä toista kertaa ja tuskinpa luen Waltaria enää muutenkaan vaikka ei tämä nyt ihan huono kirja loppupeleissä ollut. Pistetään arvosanaksi 3/5.