437# Kuuba, 8

3.2.2016, Wednesday, +30 Partly cloudy, Camagüey, Cuba

Illaksi Camagüey'hin.

Nukuin loistavasti; heräsin vasta kun kello herätti ja olisin nukkunut mielelläni lisääkin. Kävin suihkussa ja koska oli taas reissupäivä niin pakkasin kamatkin valmiiksi jo ennen aamiaista. Aamiaisellakaan ei ollut juuri väkeä ja saimme munakkaan tällä kertaa helposti jonotetttua.

Lähtö hotellilta oli klo 9, sitä ennen piti tehdä checkout. Saatiin laukkupojalle joku erillinen check out-kortti, se oli omituinen. En ollut ennen nähnyt sellaista. Ilmeisesti se oli sitä varten, ettei kukaan lähde pois ilman check outia - ja jätä kenties laskua maksamatta?

Solarium Kuubassa?

Meille tuli tänään uusi bussi ja uusi bussikuski. Vähän hämmensi kun kuski sanoi ettei ole oikein ajanut Kuuban itäosissa; oppaat näyttivät hänelle karttaa, mutta kuubalaisten kartanlukutaito oli yleisesti hyvin olematon. Lisäksi Kuuban teillä ei juuri opaskylttejä näy. Edessä olisi kuitenkin tänään kuuden tunnin veto Camagüey-nimiseen kaupunkiin, joten olisihan se suotavaa ettei hirveän paljon lisäajokilometrejä tulisi.

Uusi bussimme.

Bussi oli pienempi kuin se millä olimme tähän asti matkustaneet, mutta toisaalta meitä oli seitsemän henkeä vähemmän porukkaakin. Mieskaksikon toinen jäsen oli hitusen kovemmassa vatsataudissa, ja hän jäi istumaan etupenkkiin ns. kiekottamisriskin ja jääkaapissa olevan vatsalääkkeen vuoksi, joten pääsin tällä kertaa takapenkille istumaan. Bussin muodosta johtuen se osoittautui varsin pomppuisaksi paikaksi - liekkö takarenkaiden jousitus ollut ihan oikein kalibroitu?

Taukopaikalla paikallisella bensiksellä.

Ajoimme ensin 1,5 tuntia, sitten tekninen tauko. Sen jälkeen nukuinkin melkein koko bussimatkan, joten ei jäänyt jälkipolville hirveästi kerrottavaa. Hevoskärryjä, riisinkuivatusta tiellä, välillä vuoria ja välillä metsää ja muutama kylänrähjä, siinä se pääosin tiivistettynä. Välillä kuski pysähtyi kysymään ohiajavilta neuvoa, mutta muuten pärjäsi aika hyvin siihen saakka, kunnes pääsimme kolmen kieppeillä Camagüeyhin (paikannimi kai lausutaan Camaway). Siellä kuski ajoi ristiin rastiin kaupungin keskustan kapeita kujia, kunnes viimein totesi että olisi helpompi jalkautua. Etsimme italialaista ravintolaa, jonka piti olla jossain, ja löytyihän se lopulta pieneltä autiolta sivukujalta.

Ravintolan sisäpiha oli ihan siisti, käsittämätöntä ettei tällaistakaan paikkaa mainosteta mitenkään. Miten ihmiset ikinä osaavat tulla tällaisiin paikkoihin? Koska oli italialainen kippola, niin ajattelin kokeilla pitzeä; se ei ollut hääppöinen. Paksu pohja, suolainen, rasvainen, paljon huonompi kuin Havannassa. Palvelu oli aika hidasta ja varjosta huolimatta oli melko kuuma. Hinta ei ollut kuitenkaan paha, koko setti taisi maksaa kaljoineen 9€. Silti 1/5.

Seuraavaksi hotelliin. Ei ollut sekään hääppöinen; huoneeni oli tosin sisäpihalle, mutta haisi hyvin voimakkaasti homeelle. Ikkuna oli, ja sen sai jopa kiinni, mutta seinästä puuttui palasia niin että siitä näki ulos saakka. Ilmeisesti ilmastointilaitteen asentaja oli ollut aikoinaan vähän turhankin suurpiirteinen mitä laatuun tulee. Huone oli myös paskainen ja torakanraatoja näkyi taas. Nettiä ei koko hotellissa. Henkilökunnalta kysyttäessä toimiiko suihku, niin vastaus oli etteivät tienneet. Kun kysyimme, voisiko vaihtaa 10cuc:n setelin pieniksi, niin vastaus oli "five minutes" jonka olimme jo oppineet tarkoittavan, ettei onnistu. Ei onnistu, vaikka jätkällä oli siinä laarillinen 1 cuc:n seteleitä. Baarissa rahanvaihtoi viimein onnistui suhteessa 10:9 eli työntekijälle kymppi ja minulle yhdeksän.

Bussi lähtövalmiina.

Meillä oli hieman ohjelmaakin tälle illalle; otimme semmoiset pyöräriksat, jonne mahtui kaksi ihmistä / pyörän takaosa. Joo, aika turistia. Kuskina meillä oli vanhempi ukko, jonka shortsinlahkeen alta paljastuivat niin jyhkeät pohkeet, että ne olivat kuin doorilaiset pylväät. En ollut nähnyt ennen sellaista. Äijä varmaan fillaroinut hieman ennenkin.

Camagüey'ssä.

Meille esiteltiin Camagüey'n tärkeimmät nähtävyydet. Tämäkin kaupunki kuului Unescon maailmanperintökohteisiin, en oikeistaan ymmärtänyt miksi. Nähtävyyksiä oli muutama aukio, jossa oli yksi kirkko ja jonkinlainen Che Guevaran iskulause naamankuvineen. Näimme myös pari pronssista patsasta ns. tilataiteena paikallisen taiteilijan Martha Jimenezin tekemänä, sekä tämän ateljeen & gallerian, josta olisi saanut ostaakin näitä eriskummallisia ja rumia tuotoksia. Kauniit naistarjoilijat houkuttelivat sen sijaan mojitolle, ja se sopikin meille paremmin, joskin täälläkään ei voinut välttyä paikallisen rytmiryhmän tarjoamilta korvamadoilta. Kävimme vapauttamassa riksakuskin; annoimme 5 cuc:n tipin, josta tämä ilahtui silminnähden. Jätkä osasi hämmästykseksemme muutaman sanan suomeakin, ei tosin paljastanut opinlähdettään.

Tuttu naama näillä kulmilla.

Pronssipatsaita.

Kävelimme hetkisen kylillä, joskin meille oli toitotettu ettei kovin syrjäisille kaduille kannattanut lähteä, täällä saattoi olla vaarallista. Menimme baariin; se oli hyvin pieni räkälä, seinät töhritty tussilla täyteen. Vastaavia näkee Helsingin Kalliossa. Pöytiä oli kolme tai neljä, laskutavasta riippuen. Myyjänä oli erittäin tyly työhönsä leipiintynyt eukko, jolta palvelualttiutta oli turha hakea. Saimme kuitenkin oluet tilattua, joskin se kööri ympärillä oli vähän arveluttava. Humalassa tai huumeessa itsekseen höpötteleviä paikallisia ja toisella puolella meille silmiään vinkkaava ja tissejään pörhentelevä huorakaksikko.

Räkälän seinää.

Myöhäinen ja tukeva lounas tuntui vielä vatsassa joten päätimme jättää illallisen väliin tältä päivältä. Kävelimme vielä hetkisen kylillä, tietämättä kuitenkaan minne mennä joten poikkesimme vielä isoon ulkoilmakahvilaan. Täällä mulla alkoi taas vatsassa kierrokset. Kävin tarkistamassa vessan, mutta se oli taas sen sortin paikka ettei minua olisi saanut sinne mikään mahti maailmassa. Sanoin sitten PE:lle lähteväni hotelliin ja että en varmaan enää viitsisi palata. PE:tä huvitti jäädä vielä kylille, joten hän antoi minulle liiat mukana olleet rahansa ja käski viedä hotelliin.

Mun piti siinä pitää hieman kiirettä mutta ennätin onneksi huoneeseen. Vessareissun jälkeen katselin hetken aikaa huoneessani televisiota, mutta kyllästytti ja olokin tuntui hieman voimakkaammalle, joten päätin lähteä vielä katsastamaan viereisen jazz-baarin meiningin. Kippola oli ihan siisti, istuuduin baaritiskille. Nainen puvussaan tuli kysymään tilauksen, huikkasi sen sitten tiskin yli baarimikolle, joka valmisti ja tarjoili juoman. En oikein ymmärtänyt tehoyhteiskunnan jäsenenä moista käytäntöä. Parin penkin päässä istui joku paikallinen ukko, joka yhtäkkiä oksensi lattialle. Baarimikko tarjosi miehelle paperia, jolla tämä sai pyyhittyä suunsa ja sen jälkeen jätkä lähti menemään. Mä en jaksanut enää edes ihmetellä, ettei oksennusta kukaan alkanut luuttuamaan pois. Kai se siihen aikanaan kuivuisi ja kulkeutuisi ihmisten jaloissa pois. Sen verran teki kuitenkin häijyä että poistuin salin puolelle katsomaan musiikkiesitystä. En mä ehtinyt siinä kuitenkaan seuraamaan kuin puolitoista biisiä, kunnes pakotus taka-akselissa alkoi olla sitä luokkaa että piti suunnistaa äkkiä takaisin huoneeseen vesiklosettiin. Onneksi hotellissa oleva maailman hitain hissi oli valmiiksi aulakerroksessa. Ei tosiaan kannattunut uhmata enempää kohtaloa vaan pysytellä vessan lähettyvillä. Helpotuksen jälkeen aloin katsomaan televisiosta jenkkileffoja sekä pitkin huoneen seiniä kiipeileviä suurikokoisia hyönteisiä ja miettimään, saisiko tällaisessa paikassa nukutuksi.