441# Kuuba, 11

6.2.2016, Saturday, +28, Scattered clouds, Santiago de Cuba, Cuba

Heräsin vasemmanpuoleiseen alavatsakippun, mun piti kävellä kaksinkerroin vessaan. Nukuin sitten sikiöasennossa vielä pari tuntia, vatsaa kuristi edelleen. Mikähän mahtoi olla vialla? Aamiaiselle puoli yhdeksän, olo oli kieltämättä hieman krapulainen eikä ruoka oikein maistunut. Kävin ostamassa hotellin ulkopuolella olevasta kaupasta vesipullon, toivoin sen auttavan.

Meillä oli tänään ns. vapaapäivä, eli ei mitään sovittua ohjelmaa. Ryhmäämme kuului toinen mieskaksikko, ja olimme funtsineet jos mentäisiin tänään yhdessä paikallisten uimarannalle Playa de Siboney'hin n. 20 kilometrin päähän - Santiagossa ei itsessään ollut uimarantaa, vaikka kaupunkin meren rannalla olikin. Hieman ennen kymmentä otimme kyydin hotellin edessä pyöriviltä erittäin häröiltä ukottajilta amerikanautolla rannalle. Siinä oli erillinen neuvottelija joka tarjosi kyytiä 30 cuc hintaan. Suostuimme, johon neuvottelija sanoi autojen olevankin jo varattu, häh?? Hetken päästä paikalle ajoi kuitenkin toinen äijä autoineen ja pääsimme siihen. Matka rannalle kesti noin puoli tuntia, poliisi pysäytti meidät kertaalleen. Siinä oli toinenkin auto pysähdyksissä, kävivät jotain papereita läpi. Meidän kuski nousi autosta, kätteli poliisin - tässä vaiheessa raha taisi vaihtaa omistajaa - joka hymyili kuskillemme ja käski jatkamaan matkaa. Meille kuski ei tuntunut olevan juttutuulella, mutta johtui varmaankin kielimuurista. Paikan päälle päästyämme hän veti auton parkkiin ja ilmoitti "dos horas". Ymmärsimme sentään meillä olevan kaksi tuntia aikaa. Se kyllä riittäisi.

Auto ja kuskimme

Ranta oli hieman kivikkoinen, ei niin pahasti mitä olimme etukäteen kuvitelleet. Saimme ostettua jopa aurinkovarjon ja yhden paskaisen makuulavitsan 5 cuc:n ryöstöhintaan, sisältäen työt (ukko kaivoi tukikepin aurinkovarjolle ja raahasi lavitsan varastosta). Ihmeteltiin hieman, miksi vain yksi lavitsa neljälle äijälle? Koitettiin näyttää sormilla, että eikö saisi kolme vielä lisää, mutta ukko ilmeisesti luuli meidän haluavan maksaa vitosen sijaan vain kolme cucia ja hermostui. Noh, ehkä ne lavitsat olivat loppuneet, tiedä häntä.

Uimaan pääseminen oli kivistä johtuen hieman hankalaa, varsinkin kun ranta syveni melko nopeasti, ja upotti jalkojen alla. Lämpömittari ilmoitti Karibianmeren veden lämpötilaksi +28,5 astetta; vesi tuntui todella lämpimälle, mutta silti mä en sitä aivan uskonut todeksi vaan epäilin jonkinlaista mittausvirhettä, elettiin sentään sydäntalvea. Toki ranta oli muutenkin jumalattoman kuuma, kun aurinko porotti ja kivet kuumottivat ilmaa vielä lisää. Toisen tunnin aikana virisi onneksi pieni tuulenvire tuomaan helpotusta.

Ranta ja Karibianmeri.

Oli lauantai joten paikallista väkeä oli jonkin verran. Suomalaisten lisäksi ei muita turisteja näkynyt yhtä naisparia lukuunottamatta. Lasten uimakoulu siellä oli menossa ja joku toinen nuori mies valmensi lapsiryhmälle kamppailulajeja; harjoitus oli selvästi fyysisesti raskas ja ukko tylytti lapsia huutamalla ja piiskaamalla näitä narulla jos eivät ottaneet tosissaan. Oppitunnin lopuksi lapset saivat "kostaa" opettajalleen, ja kantoivat tämän vaatteet päällä mereen. Taisi siinä joku oluen- ja coconutin myyjäkin käydä, mutta tyydyin vain mukanani tuomaan veteen. Yksi äijä tuli myymään jopa onkimiaan kaloja sanoen "fresco" tms ja osoitti kalaansa :D Mitähän se kuvitteli meidän sillä tekevän? Hauska oli myös huomata kylän kulkukoirien nauttivan uimisista; muutamakin kävi vapaaehtoisesti vedessä vilvoittelemassa.

Pari tuntia meni mukavasti. Sitten palasimme autolle ja kuskikin oli vielä paikalla, toki emme olleet maksaneet mitään etukäteen. Pääsimme takaisin Santiagoon, kuski ei yrittänyt huijata, ja muutenkin olimme tyytyväisiä reissuun.

Hotellissa otin suihkun ja pesin kirvelevän meriveden pois, sitten kävimme alakerrassa lounastamassa. Olisin tilannut lasagnan, ei ollut. PE olisi tilannut hamburguesan, ei ollut. Jouduimme tyytymään sitten hätäratkaisuihin.

Kuubalainen lounas.

Hotellia vastapäätä Cespedes-aukion toisella laidalla oli Diego Velasquezin talo, jota jossain oli meille mainostettu jopa Kuuban vanhimmaksi taloksi. Siitä nyt emme olleet aivan vakuutettuja, emmekä toisaalta tienneet kuka Diego Velasquezkaan oli, mutta päätimme käydä katsomassa tönön. Sisäänpääsymaksu oli 2 cuc, mutta kuvausmaksu oli erikseen jota emme viitsineet maksaa. Lisäksi joka huoneessa oli erillinen esittelijä, joka sitten opastuksen jälkeen jäi kerjäämään silmillään fyrkkaa. Hmph.

Vesikaupan kautta hotelliin jossa otin tunnin päikkärit. Sitten koitin uudelleenpakata matkalaukkuani seuraavan päivän lähtöä ajatellen, muttei siitäkään oikein mitään tullut. Teki mieli päästä käymään hieman netissä, mutta surffiaikaa ei ollut enää jäljellä. Päätin kokeilla ostaa virallista nettikorttia, hotellilta ohjattiin semmoiseen pieneen teleliikkeeseen. Siellä piti jonottaa tuskastuttavan kauan; kun viimein tuli vuoroni niin kyllä, heiltä saisi kortin 2 cucin hintaan. Virkailija avasi laatikon, iski nipun lomakkeita pöydälle täytettäväksi ja alkoi kysymään passiani. Tässä vaiheessa totesin, että annetaanpa kuulkaa olla ja lähdin liikkeestä pois. Cespedes-aukiolla pyöri neljän mustan nuoren miehen sakki notkumassa ja nauramassa jutuilleen suurieleisesti, ja jonkun verran kuumotti mennä kysymään näiltä olisiko heillä kenties nettikorttia myydä. Ja olihan niillä, kolmen cucin hintaan.

Kylillä.

Surffailun jälkeen mentiin PE:n kanssa kellaribaariin happy houria viettämään. Myyjä oli sama kuin aikaisempinakin päivinä. Myöhemmin illalla näimme myyjänaisen kadulla, moikkasi ja pyysi tulemaan seuraavanakin päivänä baariin, mutta sanoimme ettemme voi kun lähtisimme pois jo ennen häppäriä.

Illallispaikan olimme katsoneet jo ennalta. Se oli kakkoskerroksessa ja sinne päästäkseen piti kävellä erittäin törkyisen rappukäytävän läpi, rappusten alla taisi asuakin joku puliveivari-hoardaaja tavaramäärästä ja hajusta päätellen. Ravintola näytti kuitenkin kohtalaiselta, vähän hidas palvelu ja ruoka oli surkeaa. Toki oma valintanikin oli vähän tyhmä (kanaa juustolla). Jälkkäriksi otimme sangriaa. Hotellille palasimme jossain soittokulkueessa, kauhea meteli niistä lähtikin.

Hotellimme käytävää.

Kävimme vielä kattoterassin baarissa. Väkeä oli taas runsaasti. Katsoimme iltashown. Pöytäämme tuli Lionel-niminen mies, joka ensi töikseen esitti henkkarit ja alkoi sen jälkeen mainostamaan omaa baariaan viiden minuutin automatkan päässä. Sanoimme, ettemme haluaisi lähteä minnekään ja viihdymme tässä baarissa, mutta ukosta ei tuntunut pääsevän eroon. Hetken päästä hän istutti kaksi huoraa pöytäämme ja lähti itse pois. Kiusalliseen tilanteeseen ei auttanut kuin lähteä myös itse pois ja vaihtaa toiseen pöytään.

Hämmentävin kokemus oli kuitenkin mennessäni vessaan; yksi nainen näytti istuvan ainoassa vessan kopissa pytyn päällä meikkaamassa, toinen meikkasi lavuaarin yllä olevan peilin edessä. Vessat olivat pieniä ja ajattelin naistenhuoneen olevan täynnä, joten nämä olisivat siksi lainaamassa miesten vessaa. En uskonut heidän paheksuvan jos kävisin urinaarilla. Siinä paineita päästellessäni oli lavuaarilla ollut nainen saanut meikkihommansa valmiiksi ja tuli viereiseen pisoaariin, nosti minihamettaan, kaivoi munansa esille ja alkoi virtsaamaan. Mä en ollut aivan varma pystyinkö peittelemään naamallani ollutta typertynyttä ilmettä kuinka hyvin. Näin kaksikon myöhemmin viereisessä pöydässä, seuranaan heillä oli kaksi miestä. Good luck with those :)