415# Presidentinlinna

19.9.2015, Saturday, +15, Showers, Helsinki

Kohde.

 

Tiesittekö, että Presidentinlinnaan oli avoimet ovet 19.9.2015? Ensi kertaa moneen vuoteen, ensimmäistä kertaa sitten remontin. Ihan vaan vahingossa itsekin bongasin ilmoituksen viikkoa aiemmin. Minulla on joskus onni ja kunnia päästä tuolla työn puolesta käymään muutenkin, mutta kyllähän nyt täytyy Pp:lle käydä esittelemässä työtilojaan. Ja hakemaan sisustusvinkkejä kotiin.

Olimme varautuneet pitkään jonotukseen. Ovet avattiin klo 10, viimeiset sisäänpääsijät olivat ne jotka olivat jonossa klo 14. Me poukkasimme tuonne puoli kahdeksitoista. Jono oli toki mittava, joskin se tästä vielä hieman kasvoi. Myöhemmin kuulimme, että ensimmäinen jonottaja oli saapunut paikalle aamuseitsemän tienoilla. Me selvisimme lyhyemmällä jonotusajalla, aika tarkalleen puolitoista tuntia meni jonottaessa. Muutama vesikuuro saatiin niskaan, mutta oli jonotus varmasti mukavampaa kuin esimerkiksi helmikuussa.

Jonotusta sateessa.

Mariankadun puoleisesta sisäänkulusta menimme sisälle. Isot laukut ja lastenrattaat oli pyydetty jättämään pois; jonkinnäköinen laukkuskanneri täällä oli, mutta en nähnyt kenenkään joutuvan laittamaan siihen kassejaan. Toki vartijat nyt silmäpuolisesti kyttäsivät sisääntulossa millaisissa varustuksissa tulijat saapuivat.

Ensiksi näimme narikan, sen jälkeen lasivitriinin jossa oli jonkinnäköisiä arvokkaan oloisia astioita ja paahtoleipätelineitä. Nousimme raput ylös; rappusten kokolattiamatto oli suojattu muovilla, jottei rahvaan paskaiset jalat nyt täysin sotkisi sisätiloja.

Kippoa ja kappoa.

Matot oli suojattu muovilla.

Saavuimme pyöreään aulaan, joka ilmeisesti totteli nimeä Atrium. Katossa oli hieno ja valtava kattokruunu. Tässä oli presidenteistä tehtyjä patsaita; Halosen patsas oli mielestäni pelkkä kiviklöntti. En tiedä oliko siinä jokin työvaihe päässyt unohtumaan - esimerkiksi aloitus?

Oikealla patsas ja vasemmalla entisen presidentin patsas.

Seuraavaksi tulimme Valtiosaliin. Tätä salia näytetään telkassa itsenäisyyspäivänä kyllästymiseen asti; kättely tapahtuu juurikin täällä. Keskikohdalla kattoa muutama iso kristallikruunu, sivuseinälläkin pienempiä. Salia kiertää yläkerrassa niin ikään parvekkeellinen tila, jonne juhlavastaanotossa vieraita ohjataan ja haastatellaan. Meitä ei sinne tällä kertaa päästetty. Sivuseinällä huomiomme kiinnittyi oviin, joissa oli ovisilmät. Ehkäpä se oli palvelusväelle sitten tarkoitettu tirkistysaukko, josta pystyi vakoilemaan salin puoleisia tapahtumia ja samalla kenties välttämään turhan häiriön aiheuttamista. Salin perällä oli omituinen, Walter Runebergin Lex-veistos. Materiaalista en tiedä. Kulkusuunta oli ohjattu niin, ettei väki päässyt aivan avopalloilemaan salissa, ja teki samalla mutkan ruokasaliin. Hienoja tauluja ja istuimia oli toki täälläkin, nurkassa pari kakluunia. Tuskin niissä klapeja poltellaan.

Valtiosali.

Lex-veistos Valtiosalin perällä.

Mystinen ovisilmä.

Ruokasalin kakluuni.

Sitten tulimme peilisaliin. 1800-luvulla oli tämäkin suorakaiteen muotoinen sali pykätty. Seiniä korostivat peilien armeija, kattoja totutusti miehittivät isot kristallikruunut. Yläkerran levennystä tukivat hienot kapiteelit. Sali oli alkujaan tarkoitettu tanssisaliksi, mutta ei siellä koon puolesta mitään valtavia karkeloita järjestetty. Nykyisin salia käytetään tiedotustilaisuuksiin, itsenäisyyspäivänä täällä on tarjoilupöytiä.

Peilisalin pylväät.

Peilisali.

Goottilainen sali oli seuraavaksi. Ohitimme sen nopeasti, ei jäänyt mieleen mitään. Pääsimme kuitenkin sivuovesta kurkkaamaan arvokkaalta vaikuttavaan työhuoneeseen. Ei tietoa mihin käyttöön se oli tarkoitettu, mutta mööpelit eivät vaikuttaneet ergonomiselta.

Hienot oli mööpelit joskaan eivät käytännölliset.

Sitten tultiin Keltaiseen saliin, jossa arvovaltaiset vieraat vastaanotetaan. Tämän jälkeen laskeuduimme rappuset alas, ja saavuimme Esplanadin puoleiselle portaikolle ja uloskäynnille. Kostutimme vielä kurkkumme vesiautomaatin tuotteilla. Ei sentään boolia irronnut siitä.

Keltainen sali.

Esplanadin portaikko.

Esplanadin puoleinen ovi.

Jonoa riitti vielä poislähtiessämme.