412# Kissekahvila

Tehdääs pieni välipostaus ja poukataan kotimaan kamaralle hetkiseksi.

 

2.9.2015, Wednesday, +14, Wet, Helsinki

Kamppiin.

Mä olen ollut vähän epäonninen kissejen kanssa viime aikoina. Espanjan matkalla en nähnyt ainuttakaan, vaikka yleensähän niitä etelän mannut kuhisevat. Ja tässä eräänä iltana päättäessäni pyörälenkkiä näin teollisuusalueella kissen illan hämärissä. Pysäytin pyörän, kisse kyyristyi ja kun lähestyin riittävän lähelle se ponkaisi aidan taakse pakoon. Muistin sitten ilmoituksen puhelinvalotolpassa jossa kuulutettiin karanneen kissen perään. Kävin katsomassa ilmoituksen ja kisse oli melko lailla samannäköinen kuin kuvassa joten tekstasin etsintäkuuluttajan numeroon. Hän sieltä kuitenkin soitteli perään, ja kiitti mielenkiinnosta mutta heidän kisse oli jo löytänyt tiensä takaisin kotiin. Toisin sanoen, munasin itseni.

Olipas muuten 1/5 aasinsilta tähän seuraavaan juttuun.

Pitkään on tehnyt mieli mennä kissekahvilaan. Katsomaan, mitä sellainen pitää sisällään. Olen käynyt muutaman kerran Japanissa ja siellähän nämä ovat eri suosittuja, mutta kielimuurin takia en ole sellaiseen rohjennut siellä mennä. Ihme kyllä, Suomeenkin näitä on nyt tullut muutamia. Ihmeellä tarkoitan, että luulisi että maamme jokin sääntö- tai lupajutska olisi torpannut tällaiset ideat tyystin. Ehkäpä kahviloissa on sitten höllempi lupakuri kun ei ole brenkkua myynnissä?

Eräänä sateisena arki-iltana töiden jälkeen päätimme Pp:n kanssa mennä purkamaan stressiä Kissakahvila Helsinkiin (mielestäni kahvilan nimeen olisi voinut käyttää hieman mielikuvitusta, mutta tuleepahan idea ja summittainen sijainti tietysti selväksi). Vähän meitä huoletti kun ei ollut oikein tietoa miten semmoisessa kuuluisi käyttäytyä, ja toisaalta olimme jo etukäteen varmoja, että kisset varmaan makkoisivat piiloissaan koko ajan. Ja ovathan semmoiset kisset toki pelottavia muutenkin; nehän pysyttelevät piilossa hattuhyllyillä ja sohvien alla, ja odottavat vain tilaisuutta iskeä sapelinterävät hampaansa ja kyntensä ohikulkijaan.

Fasadi.

Kissekahvila sijaitsi lähellä Kamppia, osoitteessa Fredrikinkatu 55. Ensin astuimme kadulta tuulikaappiin, ja takanamme oleva ovi sulkeutui. Sen jälkeen nainen avasi meille sisäoven. Näin ilmeisesti varmistettiin, ettei kisset pötki pakosalle. Hän kysyi oliko meillä varaus; ei ollut mutta sellainen ehkä kannattaisi jatkossa hankkia varmistaakseen itselleen paikan. Nyt paikka oli ehkä 3/4 täysi. Varmisti myös, että olimme tietoisia paikassa olevan 5€:n kissenhoitomaksun / asiakas, ei siis pöytäkunta. Nyökkäsimme vastaukseksi. Saimme myös pikabriiffin käytösetiketistä; nukkuvia kissejä ei saanut häiritä, eikä nostella eikä ruokkia. Samaan syssyyn kertoi, että kokoonpanona on yleensä aikuinen kollikisse Pete sekä viisi pentua, mutta kaksi niistä oli tällä hetkellä kotihoidossa toipumassa leikkauksesta. Ensimmäinen takaisku siis.

Otimme pois kengät ja takit ja jätimme ne narikkaan ja meidät ohjattiin pöytään. Pöydissä oli käytösohjeet vielä suomeksi ja englanniksi sekä menu. Tarjolla muutamaa eri lajikettä kahvia, kaakaota, teetä ja sitten syötävinä leipiä ja pulleja. Tilasimme kaffit ja hieman suupalaa myös. Tarjoilu toimi mallikkaasti.

Käytösetiketti.

Ihmisiä tuli tasaiseen tahtiin sisään. Suurimmalla osalla ei tuntunut olevan varausta ja paikka tuli äkkiä täyteen. Ikäraja tänne oli K-7, joten ihan pienillä lapsilla ei tänne ollut asiaa. Muuten oli kovin naispainotteista tämä asiakaskunta. Aika oli rajoitettu 1,5 tuntiin / asiakaskäynti.

Paikka oli siisti; ei kissankarvoja näkyvästi eikä haissut kuselle. Kissoille oli rakennettu seinälle rappuset ja pääsivät kävelemään lankkuja pitkin korkealla katon rajassa. Sen lisäksi niillä oli muita putkia ja semmoisia juttuja mistä kisset nyt pitävät.

Kisset olivat juuri syömässä kun menimme sisään. Sen jälkeen hiukan kävelivät ihmettelemässä ihmisiä, mutta ei niitä juuri päässyt paijaamaan. Pp:tä katkeroitti, hänellä jäi kissekontaktit nollan puolelle, minunkin silitykset laskettiin sekunneissa yhden käden sormilla. Lähinnä jäi siis katselun tasolle tämä homma. Hieman omistajamies niitä malliksi leikitti, kunnes kävivät kisut päikkäreille. Ja sitten loppuajan ne nukkuivatkin, jolloin niitä ei tietenkään saanut häiritä.

Ruokis.

Jemma.

Seinäkoriste.

Vähän laihanlaiseksi jäi tämä reissu, mutta se ei nyt välttämättä ollut paikan vika. Kävi vaan huono tuuri sen suhteen kun valittiin huonoin mahdollinen ajankohta käynnille. Varmaan nuo kisset iltaa kohti virkistyisivät enemmän? Mutta paikka oli siisti ja kisset hyvinhoidetut ja kahvi ja purtavat olivat hyviä joskin ymmärrettävästi hintavahkoja. Annetaan tälle 3/5. Ei ole sanottu etteikö tulisi toisenkin kerran käytyä, koska potentiaalia tässä kyllä oli piisasi paljon parempaankin.

Ketarat kohti taivasta.

Makkoomaan.

Koipiset niputettuna?