347# Lontoo, 5

18.7.2014, Perjantai

+30, Scattered Clouds, London UK

Yöllä ukkosti pariinkin otteeseen, joutui sulkemaan ikkunan. Kuuma oli nukkua kenkälaatikossa.

Kotiinpaluu olisi edessä illalla, joten aamiaisen jälkeen pakattiin kamat kasaan. Tehtiin check out, joskaan siinä ei ollut muuta tekemistä kuin antaa avainkortti respaan. Jätimme taas matkalaukut hotelliin, käsipakaasireput jouduttiin ottamaan mukaan hiostuttamaan selkää kun kaikkea ei sentään uskaltanut hotellillekaan jättää.

Kävelimme eilseen tapaan Goldhawk Roadin metroasemalle, ja otimme junan Royal Oakiin. Latasimme vähän lisäpaukkuja Oyster Cardiin. Kävelimme Westbourne Park Roadia pitkin ja etsimme Notting Hill-elokuvasta tutun sinisen oven. Löytyihän se Portobello Roadin kulmauksesta, osoitteesta Westbourne Park RD 280.

Sininen ovi Notting Hill -elokuvasta.

Kello oli kymmenen, ja Portobello Roadin markettikatu vasta availi kojujaan, mutta kadulle mahtui ainakin vielä kävelemään. Ei tosin löydetty mitään ostettavaakaan. Hedelmät näyttivät hyviltä.

Portobello Road.

Seuraavaksi suuntasimme King's Cross & St. Pancrasin asemalle. Oli tosissaan kuuma, tälle päivälle oli luvattu +32 ja kun ilmastointia ei ole niin maanalaiset jne ovat väenpaljoudessa kiehuvia. Etsimme asemalta Searcys-ravintolan, jossa on Euroopan pisin shampanjabaari.

Ja olihan sillä pituutta. Otettiin lasilliset shampanjaa, maksoi palvelumaksuineen yhteensä lähemmäs £34 ~ yli 40€, joten ei köyhille ollut tämä paikka. Ravintolassa oli lämmitettävät penkit ja puhaltimet, mutta ei ilmastointia, ja kun aurinko paistoi lasikaton läpi niin läkähtyähän sinne meinasi. 3/5.

Shampanjabaari Searcys.

Ei näillä hinnoilla...

Lähdimme kävelemään kohti Camden Townia. Se mikä näytti kartalla olevan lähellä, ei sitä ollutkaan, ainakaan tuollaisessa kuumuudessa. Matkaa oli ainakin pari kilometriä. Välillä piti levätä bussipysäkin varjossa. Viimein Camdeniin saavuttuamme etsimme ensimmäiseksi pubin. Istuimme kaljoilla terassilla, katselimme ohilipuvaa liikennettä, kiirehtiviä jalankulkijoita ja puntaa kerjääviä pummeja.

Jatkoimme markettialueelle, jossa oli tolkuttomasti ihmisiä, vaikka olikin perjantai. Viikonloppuna oli varmaan suurempi ryysis. Mitään emme saaneet ostettua tälläkään kertaa, tungos ja kuumuus piti siitä huolen.

Camden Town.

Lounaalla kävimme eräänlaisessa fiftari-paikassa nimeltään Poppies. Siellä oli erillinen takeaway-tiski, mutta myös pöytiintarjoilu kahdessa kerroksessa. Otimme pöydän. Pp valitsi limsan ja kanan, mä otin ison Fish & Chipsin ja Curious Brew Lager-oluen. Olut oli yksi parhaita jota olen koskaan maistanut, joten piti myöhemmin googletella tuo nimikin, kannattaa maistaa jos vastaan tulee, 5/5. Ruoka oli myös hyvä, mennen tullen voitti aikaisemman Fish & Chipsin, joskaan herneitä ei ollut tarjolla. Mainostivat kippolan ulkopuolella, että f&c oli voittanut äänestyksen Britannian parhaimmasta annoksesta. Tiedä siitä sentään vielä, mutta todella positiivinen kuva jäi. Eipä kai Pp:kään pahasti ruokaansa haukkunut. Palvelukin oli nopeaa.

Kuumuus ulkona tuntui lisääntyneen vielä pykälän verran, se oli lähes tolkutonta. Hetken aikaa piti etsiä metroasemaa, väentungoksen keskeltä sellainen löytyikin. Siinä ruuhkassa tunsin, miten reppuni sivutaskun vetoketju avattiin; nappasin repun heti selästäni alas, mutta enhän mä nähnyt ketä se oli. Yrittäjän harmiksi kyseisessä sivutaskussa ei ollut kuin sanakirja (joka myös jäi minulle), onneksi passi jne olivat toisessa taskussa. Mutta peljästyin kyllä. Tarkkana pitää olla.

Camden Townin vaateliikkeitä.

Hämmentyneenä meni keskittyminen metroasemien suhteen, joten menimme kaiken lisäksi vielä vähän mistiin. Seuraavaa oikeaa metroa pitikin jostain syystä odotella ruuhka-aikaan 8 min, joten voi kuvitella miten ahdas ja kuuma tunnelma junassa taas oli.

Palasimme nopeasti hotellille, otimme laukut kantoon ja kiirehdimme Hammersmithin metroasemalle. Onneksi tässä metrossa oli sen verran tilaa, että mahduimme laukkuinemme sisään. Juoksu kuumudessa painavine laukkuineen laittoi hien virtaamaan noroina selkäpuolella.

Metromatka lentokentälle kesti ehkä 40 minuuttia, se oli jonnin aikaa Terminal 4:sessa pysähdyksissä, ennen kuin jatkoi Terminal 1,2,3:seen. Finnairin koneet lähtevät terminaalista 3.

Teimme check innin automaatissa (vaikka mulle - ja pelkästään minulle olikin tullut tekstiviestillä ilmoitus, että check in on tehty?), ja haimme matkalaukkutägit ja veimme ne baggage dropiin. Vessassakaan ei oltu käyty aikoihin, joten hoidettiin se nyt pois alta (joskin hikoaminen oli varmaan haihduttanut kaikki juodut nesteet pois).

Sitten turvatarkastukseen, joka hoitui varsin nopeasti ja omalta osaltani helposti, Pp joutui tosin tarkempaan syyniin kun hänellä metallinpaljastin piippasi.

Kentän puolella ostimme Ice Teat kaupasta, puoli litraa katosi neljällä huikalla, ja sitten pubiin lähtökaljoille. Meillä ei olisi rahat riittäneet, mutta onneksi myyjä antoi närkästyneenä 10 pencen alennuksen. Kaikki fyrkat olivat menneet; olin vaihtanut 400€, ja lisäksi ostanut vähän kortilla ja Pp:lle olin pystyssä pitkälti toistasataa puntaa, joten rahaa Lontoossa menee ja paljon.

Harrodsin pikkumyymälän kautta portille ja koneeseen. Paikkamme olivat taas viimeisellä rivillä. Kone oli tupaten täynnä viimeistä paikkaa myöden, ja saimme vierustoverinkin ikkunapaikalle. Kone oli melkein 30 minuuttia myöhässä lastauksen vuoksi. Kalkkunaleipä tarjottiin ja ostimme lisäksi putelit shampanjaa onnistuneelle retkelle. Kone lasketui hieman yhden jälkeen lauantain vastaisena yönä melko lämpimälle Helsinki-Vantaan lentokentälle.