342# Bodom

Olin jo aiemmin sivunnut Bodom-aihetta ja olin luvannut ainakin itselleni käydä tutustumassa paikkaan. Kävin edellisellä viikolla lainaamassa vielä Jorma Palon kirjan Bodomin arvoitus, joskin kirjan tasosta on paras vaieta. Mielestäni kirja oli vain foliohattuisen vainoharhaista höpinää. Todisteet loistivat poissaolollaan, ja tarina oli pelkkää kaukaa johdettua mutua, jossa nähtiin enemmän kuin mitä oikeasti oli näkemistä.

Mutta. Paikka oli kiehtonut minua vuosikaudet, ja nyt eräänä kesäisenä keskiviikkona tuli sopiva tilaisuus ja pääsin tuolla käymään.

Olin etukäteen vähän googletellut sijaintia. Netissä oli alueesta ihan karttojakin, ja ohjeiden mukaan alue löytyikin helposti. Helsingistä päin tultaessa ajettiin Turun moottoritietä, käännyttiin Ikean rampista oikealle ja ajettiin Kunnarlantietä eteenpäin muutamia kilometrejä. Tässä vaiheessa kyltit mainostivat jo Oittaan leirintäaluetta, joten niitä seuraamalla perille löytää helposti. Ikean jälkeen maisema muuttuu nopeasti maaseuduksi, ja tie mutkaiseksi. Koska oli lämmin kesäinen ilta, niin autoilijoita oli paljon.

Kunnarlantieltä oli viitta oikealle Oittaan leirintäalueelle, jonne ei kannata ajaa jos on tarkoituksena käydä vain rannalla. Vasemmalla puolen oli todella iso parkkipaikka, maksuton pysäköinti. Tämä oli tarkoitettu varmaan enempi uimarannalla kävijöille, ja jos murhapaikkaa teki mieli katsomaan eikä halunnut kävellä paljoa, niin lähempänä oli vielä toinen, pienempi parkkipaikka. Me jätimme auton isolle parkkipaikalle.

Bodomjärven yleinen uimaranta oli tällä kertaa täynnä ihmisiä. Ihan hyvä uimaranta noin niin kuin Suomen mittakaavassa; alueelle oli tuotu paljon hiekkaa, oli suihkuja, vessoja ja pari tilavaa pukukoppia. Lisäksi oli erillisiä pelialueita jossa pystyi pelamaan rantalentistä jne.

Bodom beach.

Murhapaikka on Bodomjärven eteläosassa, melko lähellä uimarantaa. Siinä on kaksi pientä niemeä, joista itäisempi on se oikea. Tänne johtaa kyllä sellainen pehmeä metsäpolku. Oikein hyvää kävelymaastoa. Muutamia ihmisiä oli rannassa uittamassa koiriaan tai viettämässä piknikiä. Ympäristöstä näkee muutenkin tämän olleen retkeilijöiden suosiossa; sen paljasti joka puolella olevan muistopläntit palaneista nuotiosta. Sinänsä ei mitenkään roskaista.

Murhaniemeen johtava reitti.

Muistomerkkiä on turha odottaa paikalta löytävänsä. Täsmällinen paikka pitää vain tietää; niemessä on kuin luotuna teltalle sopivan tasainen alue. Tässä sen on oltava.

Murhapaikkaa ympäröivät useat nuotionrippeet.

Mitään karmivaa tuossa paikassa ei kesäisenä arki-iltana ole. Hiirilaumat eivät juokse selkäpiitä pitkin. Ei minkäänlaista tunnetta, että täällä on tapahtunut jotain pahaa. Ei semmoista, kuin japanilaisessa kummitusmetsässä tai Auschwitzin keskitysleirissä tai Normandiassa. Tämä on pelkkä niemeke suomalaisessa järvimiljöössä, jollaisia maastamme löytyy tuhatmäärin.

Murhapaikalla.

En tiedä sitten miltä paikka vaikuttaa syysiltaisin? Tiedä sitten millainen paikka olisi esim. Tulilahti? Tuskin sielläkään miltään sen kummemmalta tuntuisi, jos ei tietäisi?

Näkymä murhapaikalta vastarannalle.

Palasimme takaisin rannalle. Pp kävi uimassakin +23 asteisessa vedessä. Minä pidin edelleen talviturkkini.

Mutta annetaan nyt arvosana Bodom-järvelle: 3/5. Mitään extremeä tämä ei tarjonnut, joten ei tänne kovin kaukaa kannata lähteä. Mutta jos Espoossa asuu, ja tekee mieli käydä järviuimassa tai talvella hiihtelemässä, niin siihenhän alue sopii vallan erinomaisesti. Ja kuin kaupan päälle voi murhapaikankin käydä bongaamassa, joskaan siitä ei juuri muuta koostu kuin brassailumahdollisuuden kavereille.