344# Lontoo, 2

15.7.2014, Tiistai

+26 Partly Cloudy, London UK

Herättiin seitsemän kieppeillä, ihan hyvin nukutti olosuhteet huomioon ottaen. Aina se ensimmäinen yö matkalla menee vähän niin ja näin. Mutta olihan tuota univelkaakin kerryytetty.

Meillä kuului hotellin hintaan aamiainen, joten sinne ensimmäiseksi. Aamiainen tarjoiltiin klo 7.30 - 9.00 joten mikään kovin suuri aikahaarukka ei kyseessä ollut. Olimme varautuneet englantilaiseen aamiaiseen, mutta mitä vielä. Vähän oli paahtoleipää, paria eri väännöstä munista, papuja, muroja ja kaffetta / teetä. Aika surkeaa.

Haimme vielä huoneesta kamoja ja suunnittelimme päivän ohjelmaa. Ensiksi mentiin British Museumiin, jäimme pois Holbornin metroasemalla. Siitä oli pieni kävelymatka museolle. Väkeä oli kertynyt museon eteen ja ajattelimme jo hetken täällä olevan tolkuttomat jonot, mutta sisälle pääsi näppärästi. Edes laukkuja ei tutkittu. Pääsymaksua ei ollut. Halusimme nähdä vain Rosettan kiven, joka oli huoneessa 4. Se löytyikin helposti. Siellä oli tosin muitakin pällistelemässä samaa kiveä, joten kuvaa oli tietenkin hankala saada. Kävimme katsomassa vielä myymälän, jos sieltä saisi tuliaisia ostettua. Koko museovierailuun ei siis kovin kauaa mennyt, vaikka museo tietysti itsessään on valtava kompleksi.

Rosettan kivi.

Seuraavaksi National Galleryyn bongaamaan taulu Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa. Oikeastaan äitee oli antanut tämän tehtäväksi; hän ei ole koskaan nähnyt kyseistä taulua, mutta on aina halunnut nähdä. Otimme jälleen metron ja menimme Charing Crossille ja lampsimme museolle, joka oli Trafalgar Squarella. Tännekään ei ollut pääsymaksua, mutta ehdoton valokuvauskielto oli, ja sitä myös valvottiin. Joten jäi todistusaineisto saamatta. Taulu kuitenkin nähtiin, sekä myös pari Monet'a, joka tuntui olevan Pp:n suosiossa.

Alakerran kaffelassa käytiin ottamassa kaffetta. Tai no, mä otin kaljaa.

Metrosta maan pinnalle.

Sen jälkeen Wellington Streetille London Film Museumiin. Siellä oli menossa Bond in Motion-näyttely, jossa pääaiheena olivat James Bond-leffoissa käytetyt ajoneuvot. Olimme varmuuden vuoksi ostaneet liput jo etukäteen netistä, mutta turhaa se oli. Mikään superyleisömagneetti tapahtuma ei ollut. Pakkomyivät lipunmyynnissä aiheesta kirjasenkin hintaan £12, mutta vaikutti ihan mielenkiintoiselta.

Bond in Motion- näyttely.

Bond in Motion- näyttely. Goldfingerin ajopeli.

Bond in Motion- näyttely.

Näyttely itsessään oli hieno. Siinä oli yläkertakin, mutta oli vähän pieni ja mitätön, joten se melkeinpä floppasi, mutta ajoneuvot löytyivät alakerrasta. Sen verran on tullut Bond-leffoja katseltua, joten autot kyllä muistuivat mieleen heti nähtyään. Siellä oli tietysti myös moottoripyöriä, lentokoneita, veneitä jne myös, sekä jonkin verran pientä sälää, henkilöpapereita, aseita jne. Lisäksi jokaisen kulkuneuvon vierellä pyöri filmipätkää, jossa kyseistä kulkuneuvoa oli käytetty.

Bond in Motion- näyttely.

Bond in Motion- näyttely.

Ihan oli meilenkiintoinen, meilläkin meni yli tunti näitä ihmetellessä. Suosittelen, 4+/5. Hintansa todellakin väärti (sisään taisi maksaa noin £15 / naama).

Bond in Motion- näyttely.

Bond in Motion- näyttely.

Sen verran oli jo tullut talsittua, että alaselkä oli mennyt aivan jumiin. Pistäydyimme Le Petit Blanc-nimisessä ulkoilmaravintolassa kaljalla ja paninilla, jotta hieman saisi voimia palautettua. Aurinko paistoi kuumasti ja oli muutenkin hyvin lämmin päivä taas, mutta ravintolassa oli tehokkaat markiisit. Olen ollut Lontoossa monta kertaa, mutta en pysty muistamaan yli 15 asteen lämpötiloja, siksi säätila tuntui varsin oudolle.

Ostimme postikortteja tuliaismyymälästä, jossa kassalla työskennellyt rouva oli otteineen kuin suoraan Belizestä; Tyly, huolimaton, välinpitämätön ja todella laiska, mutta saimme kuitenkin kortit ja postimerkit ostettua. Kävelimme Trafalgar Squaren ohi kohti Downing Street 10:a katsomaan, josko pääministeri olisi kotona. Olihan hän, joten siksi kadullekaan ei enää päässyt, vaan poliisit vartioivat portilla kulunvalvontaa. Jatkoimme eteenpäin, ja kävimme kuvaamassa vielä Westminster Abbeyn katedraalin.

Westminster Abbey.

Hiki virtasi joten päätimme palata hotellille hetkeksi huilaamaan. Metrot ja metrotunnelit olivat niin jumalattoman kuumia, että ihme ettei sinne porukka jo pyörry. Meitäkin vaivasi nestehukka siinä määrin, että kurvasimme Tescon kautta hakemassa sipsejä, juomia, pesuainetta, jne. Kaupassa tuntui ihanan viileälle.

Varoitusmainos metrossa. Saunalta tämä ennemminkin tuntui.

Vähän aikaa lepoa ja sitten metrolla Oxford Circusiin. Kävelimme ensin Oxford Street-ostoskatua pitkin, poikkesimme Marks & Spencerissä ja eräässä tuliaismyymälässä, jossa oli tosin varsin kiusallinen tunnelma ihollepyrkivien myyjien vuoksi.

Oxford Street.

Aloimme etsiä Sohosta ruokapaikkaa. Ei sekään ihan helppo homma sitten kuitenkaan ollut. Pubeja kyllä oli pilvin pimein, jonka edustalla pyöri meluava kaljoittelijoiden joukko. Carnaby Streetin läheltä bongasimme kuitenkin Spaghetti Housen. Alkuun otimme tuplagin-tonicit (englannissa "peruspaukku" ei ole 4 cl, vaan tyyliin 2,8, joten melkeinpä aina joutuu paukun tilatessaan ottamaan sen tuplana). Söimme pizzet, olutta kylkiäisiksi. Ihan ok, arvosana 3/5. Mennen tullen voitti ainakin edellisen päivän sapuskan.

Liberty -tavaratalo.

Niin Lontoo.

Ruoan jälkeen metro Hammersmithiin. Ilta oli jo pimennyt kun pääsimme klo 22 jälkeen hotellille ja suihkuun. Kuumassa huoneessa Big Brotherin katsomista televisiosta, dilleä sakkia tuntui sielläkin olevan. Ikkunasta bongasimme vielä kissen; meillä oli ollut keskinäinen kissenbongaus -veikkaus ennen matkaa, ja arvioimme kumpainenkin näkevämme matkan aikana 0 kisseä. Voi miten väärässä olimmekaan olleet.

MyTube.