325# Berliini, 2

9.3.2014, Sunnuntai

Clear +14, Berlin, Germany

Päivämatka.

Nukuin aluksi ok, myöhemmin vain pieniä pätkiä. Herätys lopulta klo 8, suihku ja ihmettelyä. Yhdeksältä ryhmittäydyimme aamiaiselle. Meillä ei ollut hotellin aamiaista, mutta hotellia vastapäätä näytti olevan aamiaispaikka kuin meitä varten tehtynä.

Ihan ok-aamiaispaikka, vaikka se tilausvaihe oli vähän outo. Ensin tilataan kassalta aamiainen ja kaffet erikseen, sen jälkeen mennään pöytään, odotellaan aamiaista, syödään ja sitten mennään uudelleen kassalle maksamaan. Tässä vaiheessa pitää tietysti vielä muistaa, millaisen aamiaisen on syönyt. Vaihtoehtoja oli useita. Mä olin ottanut amerikkalaisen aamiaisen, se oli muuten ok mutta leivät olivat makeita ja mä en semmosista juurikaan pidä. Yhden vielä niistä söi, mutta niitä oli neljä, joka oli ehdottomasti liikaa. Nakit ja munakas olivat ok, kahvikin hyvä. Maksoi 8€, puolet halvempi kuin hotellissa.

Käytiin hotellissa vielä pikaseen ennen kuin lähdimme kylille. Aamu oli aurinkoinen, joskin yön jäljiltä ensi alkuun vähän viileähkö. Menimme metroilla Potsdamer Platzille, matka ei tuottanut ongelmia, joskin junia meni harvemmin sunnuntailiikenteen vuoksi. Aika nopeasti sitä tottuu paikallisiin liikennejärjestelyihin sen alkusekoilun jälkeen. Näimme korkeita taloja. Erääseen niistä olisi päässyt (Panoramapunkt) katsomaan ylhäältä kaupunkia, mutta en saanut muita houkuteltua. Alexanderplatzilla on yksi Berliinin maamerkeistä, semmoinen tv-torni jossa "pallo" keskivaiheilla. Sinnekin pääsisisi, mutta ainakin edellisenä päivänä sivuuttaessamme sitä sinne oli 2,5 tunnin jono. Potsdamer Platzin pilvenpiirtäjään olisi todennäköisesti päässyt helpommalla.

Potsdamer Platz. Ruskean talon huipulle pääsisi maisemia katsomaan.

Jatkoimme eteenpäin Ebertstrassea kohti pohjoista, käännyimme vasemmalle In den Ministergärtenille ja saavuimme parkkipaikalle, jonka alapuolella olevissa bunkkereissa aikoinaan muudan Hitler päätti päivänsä muijansa kanssa. Bunkkeri oli posautettu helvettiin, täytetty ja alueelle oli tehty parkkipaikka. Vain pieni kyltti kertoi, että kyseinen tapahtumapaikka oli tässä aikoinaan ollut. Eikä tästä paikasta ihmeemmin missään juuri mainostettu. Mekin olimme ainoat vierailijat, hetken päästä tuli kaksi muuta saksalaista ukkoa asiaa ihmettelemään. Todennäköisesti saksalaiset vielä asiaa häpesivät, eivät halunneet muistella ja toisaalta jos tänne olisi bunkkereita jätetty muistoksi niin eiköhän se olisi ollut uusnatsien pyhiinvaelluskohde.



Saksalainen ukko Hitlerin bunkkeria ihmettelemässä.

Kivenheiton päässä tästä oli massiivinen juutalaisten muistomerkki. Räpsittiin siitäkin pakolliset kuvat. Kello lähenteli jo yhtätoista, ja neljä janoista suuta, houkutteleva baarin terassi, joten sisäänheittäjän työ oli tehty tällä kertaa helpoksi. Mukava oli ölkit juoda siinä auringonpaisteessa terassilla, ilman takkiakin tarkeni.



Juutalaisten muistomerkki.

Jatkoimme matkaa Brandenburgin Torille, jossa taas olikin ihmisvilinää. Berliinissä kävi vuosittain miljoonia turisteja; sitä ei ollut vaikea uskoa. Lähdimme kävelemään pääkatua Unter den Lindeniä pitkin. Koko katu tuntui olevan remontin alla, joka teki kadusta entistäkin tylsemmän. Muutama luxus-hotelli ja lähetystöjä. Venäjän lähetystö tuntui olevan erikoisvartioinnin alaisena. Muuten kadut olivat rakennuskoppien ja -puomien täyttämiä. Ei mitään liikkeitä edes. Sivukadulle kun poikkesi, niin liikkeitä oli jo hieman enemmän. Iittalaa, Rolexia. Oli sunnuntai, joten pääosa kaupoista oli kiinni.

Brandenburger Tor.

Otimme junan Französische Strasselta kohti Kreuzbergiä. Hesarissa oli ollut juttua eräästä Berliinin kebabkioskista, jossa oli aina tunnin jono. Kukaan ei oikein tiennyt miksi, paikalliset sitä ihmettelivät kaikkein eniten. Miten sellainen oli saatu markkinoitua? No, pitihän se käydä tsekkaamassa.

Kebabkioski oli Mustapha-nimellä (heh) ja sijaitsi Mehringsdammin asemalla. Kumma juttu, mutta löytyi kerrankin ykkösellä, eikä tarvinnut kioskia kauaa etsiä. Jonohan se siinä. Oli kuitenkin sen verran kova vessahätä, että ei olisi pystynyt tunnin jonotukseen, joten menimme lähistöllä olevaan pubiin ensin oluelle - ja vessaan.

Kebabjonossa.



Kepsu.

Kebabjonossa meni 40 minuuttia. Aika moni luovutti kesken kaiken, mutta meillä nyt ei ollut sinänsä kiire minnekään. Kebab maksoi 3,20€, joten ei ollut hinnalla pilattu. Kolmea eri vaihtoehtoa; normikebab, sitten joku erikoinen ja kasvisvaihtoehto. Otimme normaalit. Ihan hyväähän se oli, mutta en nyt tiedä jaksaisiko toista kertaa 40 minuuttia odotella?

Kävimme vielä oluella, ennen kuin otimme junan Hallesches Torille, jossa vaihdoimme U2-linjalle ja menimme Kurfürsterdamiin. Tarkoitus oli etsiä erotiikkamuseo, eikä sen löytäminen tuottanutkaan vaikeuksia. Sisään maksoi 9€. Se oli 100% floppi, rahan ja ajan hukkaa, ei kannata mennä. 0/5. Oli siinä yhteydessä elokuvateatterikin, mä en tiedä mitä siellä näytettiin, sinne olisi maksanut erikseen. Joku äijä sieltä tuli perässäni vessaan, pesi vain kätensä. Tiedä sitten.. hm... Samassa yhteydessä oli ravintola, mutta joku äijä kielsi kuvaamisen joten päätettiin jättää sitten kostoksi juotavatkin ostamatta. Alakerrassa oli vielä joku myymälä, ei poikettu siinäkään.

Käveltiin ulkona lämpimässä auringonpaisteessa. Bongattiin Kaiser-Wilhelm-Gedähtnis-kirche, joka melkoisen sanahirviön lisäksi oli siitä erikoinen, ettei sitä oltu korjattu Toisen maailmansodan pommitusten jäljiltä, vaan katto jne. oli raunioina. Sisälle pääsi vain eteiseen.



 Kaiser-Wilhelm-Gedähtnis-kirche Kurfürstendammissa.

Jalat alkoi olla taas puhki, joten otettiin junat takaisiin hotelliin. Puoli tuntia kesti ainakin matka. Käytiin tietysti kaljakaupassa hotellin lähellä. Sama äijä tuntui olevan aina myymässä, meni mihin aikaan tahansa. Mitenköhän juoppoina sekin meitä piti?

Puolitoista tuntia levättiin ja sitten lähdimme uudestaan kylille. Menimme Alexanderplatzille ja kävelimme alueelle, jossa illastimme edellisenäkin päivänä. Siellä tuntui olevan muitakin hyviä ravintoloita. Valitsimme tällä kertaa italialaisen, siellä ei ollut kuin pari muuta asiakasta. Ruokalistasstani puuttui sivuja. Muut ottivat alkuruoankin, mutta tunsin itseni sen verran kylläiseksi että päätin passata. Pääruoaksi valkkasin pitzen, sienet jättäen luonnollisesti pois.

Ei ollut hyvää, mutta myyjä oli kiva joten annoin kunnon tipin. Aika kännissä tuntuivat olevan U ja R, joivat vielä litran viiniäkin siinä. Kokeiltiin mennä baariin Karl Liebknecht Strassella, mutta myyjä oli tosi vittumainen, ja onnistuttiin suututtamaan hänet lopullisesti niin, että poistuimme haistatellen pois. Aika outoa että myyjällä oli kanttia valita asiakkaansa; iso baari täysin tyhjänä.

Hotellissa mentiin PE:n kanssa vielä parille kaljalle alabaariin. U ja R olivat sen verran kuosissa, että katsoivat parhaammaksi vetäytyä yöpuulle.

Hotellihuoneessa ei edellispäivän lapusta saippuapurkkia oltu täytetty. Se kyllä harmitti. Ymmärrän, että siivooja ei jaksa sitä purkin täyttöastetta tarkistaa, vaikka se kuuluisikin hänen tehtäviinsä, ja siksi olin jättänyt lapun asiasta näkyvälle paikalle. Mutta se suututtaa kun ei lappuakaan suostuta huomaamaan.



Metro.