328# Keskiviikkotai

Arki-illoissa voisi olla potentiaalia, mutta kuka jaksaa tehdä töiden jälkeen mitään? Harrastustoiminta, siivous, ruoanlaitto, ystävien tapaaminen jne vaativat kohtuuttomasti energiaa, miten kukaan jaksaa? Ehkä mä olen sitten laiska.

No juu, keskiviikkona pieni ryhtiliike, ja tavattiin Pp:n kanssa töiden jälkeen keskustassa. Mulla oli siinä ensin vielä luppoaikaa, joten ennätin käydä hommaamassa liput elokuviin, käymään virtsalla Stockmannilla - jota en muista nähneeni niin hiljaisena aikoihin, sain tehdä hissimatkankin aivan yksin - ja sen jälkeen vielä piipahtamassa Richardinkadun kirjastossa. Mun mielestä se on aavemainen ja kaiken lisäksi sekava. Sieltä on hyvin vaikea löytää mitään etsimäänsä. Monta kerrosta, huoneet pieniä, jne.

Pp:n tavattuani menimme ensiksi kippolaan syömään. Ravinteliksi olimme valinneet Stefan's Steakhousen, jonka pihvejä kaikki olivat ylistäneet. Pitäähän sellainen käydä sitten itsekin tarkistamassa.

Kello oli likemmäs puoli kuusi, mutta ravintolassa ei ollut vielä yhtään asiakasta. Kuitenkin meiltä kysyttiin sisäänastuessamme varausta, jota meillä ei ollut, mutta tilaa kuitenkin löytyi riittämiin. Tunnin sisällä ravintola täyttyi kuitenkin puolilleen, ellei peräti enemmänkin. Tarjoilu oli ehkä vähän hitaammanlaista, mutta tarjoilijoita oli kyllä riittävästi ja olivat hyvin kohteliaita, ja osasivat hommansa. Kertoivat hyvin ruuista ja kastikkeista jne.

Alkuun tilattiin vähän kuohuvaa, mutta muuten tyydyimme vain pääruokaan. Pihvit olivat kyllä hintavat, lisäksi lisukkeista piti tietysti maksaa erikseen. Ei paitsi perunoista vaan myös kastikkeesta ja / tai makuvoista.

Pihvit ja muukin ruoka oli erinomaista (vaikkakaan valkosipulin määrässä ei oltu säästelty), ei tästä voi antaa kuin 5/5. Ehkä se joulukuussa syömäni Strindbergin pihvi oli joitakin desimaaleja parempi, mutta hyvää oli tämäkin. Ehdottomasti juu. Suosittelen kyllä. Aiemmin oltiin käyty syömässä Elitessäkin, mutta kyllä Stefan voitti senkin ihan 6-0.

Ruoan jälkeen käytiin pyörähtämässä Stockmannilla, ja sen jälkeen Fazerin kahvilaan cappukinoille. 8€ parista pienestä mukillisesta cappucinoa on toki kallis, mutta hyvänmakuinen juu tämäkin, ja miljöö oli kansainvälinen ja pramea. Hinta-laatu -suhde ei mielestäni siltikään kohdannut, vaikka sinänsä ok kahvila kun olisi halutessaan saanut brenkkuakin, mutta annetaan 4/5.

Sen jälkeen vielä elokuviin Fazer-kahvilan viereen, Maximiin. On kuulemma Suomen vanhin olemassaoleva elokuvateatteri tällä hetkellä, mutta en muista aiemmin käyneeni. Outoa. Vilmiksi oli tällä kertaa valittu Isänsä poika (そして父になる). Japanilainen leffa, joten siltä saattoi odottaa mitä tahansa, lähinnä kummallisuutta. Pari tuntia kestoa, vähän oli pitkäveteinen, luultavasti paljon asioita jäi ymmärtämättä kielen ja erilaisen kulttuurin vuoksi, mutta huomasin miettiväni elokuvaa vielä seuraavana aamunakin, joten ei se silloin ole voinut ihan huono olla. Antaisin 3,5/5, mutta jos puolikkaita ei voi antaa niin 3/5. Voittaa kuitenkin mennen tullen  jenkkileffat, johon olen yltiömäärin kyllästynyt. Kyllä niitä lapsena katseli, mutta nyt sellainen puolitoistatuntia kestävä toimintaelokuva, jossa yksittäiset sankarit mättävät turpiin loppumattomia vihollisjoukkioita, niin ei kiitos. Pahnanpohjimmaisena elokuvat, jossa esiintyy Nicholas Cage tai semmoinen jossa ihminen lentää ilman uskottavaa apuvälinettä, yäk. Että suosittelen näitä Cannesissa palkittuja pätkiä kaikille, ehrottomasti juu.