Loppukiri laihikselle.
Ajattelin ensin, että olin niin demotivoitunut etten jaksa tehdä tynkäviikolla mitään. Tiistaina lähdin kuitenkin töiden jälkeen lampsimaan kotia kohti. Kyllä vitutti, mutta sain matkan tehtyä. Sitten vielä kaupan kautta porukoille. Kyllä siitä 11 kilsan lenkki tuli.
Keskiviikkona oli mieletön lumi-, räntä-, jäätynyt vesi-, vesi-, mikä tahansa pyry nyt olikaan, mutta aivan helvetillinen sellainen. Ja niin kova tuuli. Kävelin silti himaan, tuntui että naama oli vereslihalla kun tuuli ja sade sitä Kulosaaren sillalla piiskasi. Autoista lensi paskaa nilkoille, polvista alaspäin olin aivan ruskeana. Jalkojen alla liukasteli vesisohjo. Mun kesti varmasti puoli tuntia kauemmin talsia kuin tavallisesti, loppumatkasta hoipuin uupumuksesta kuin humalainen baarista kotiin. Olin täysin läpimärkä, ulkopuolelta vesisateen ansiosta ja sisäpuolelta voimakkaan hiestymisen vuoksi. 10 kilsaa tuossa kelissä tuntui kaksinkertaiselta matkalta. En muista koska olen viimeksi ollut niin väsynyt fyysisesti kuin tuon jälkeen.
Torstaina sain loppuvaihteen päälle, sillä ajatuksella että se on viimeinen talsinta vähään aikaan. Kävelin kotiin ja sieltä porukoille. Se perinteinen 11 kilsaa. Jalat olivat vetkulia.
Mä olen kävellyt jumalattomasti tässä tammikuun aikana. Varmasti yli 200 kilometriä lenkkeinä, sitten toki vielä normikävelyt päälle. Sellainen jo kuluttaa about 10 000 kaloria. En tiedä vaikuttaako olosuhteet lisää - perustuvatko nuo kulutusarviot kesäkelille? Meinaan on ihan leluhomma kävellä tuo kesällä kuin talvella.
Mä olen kävellyt pakkasessa, mä olen kävellyt vesisateessa, mä olen kävellyt lumipyryssä, mä olen kävellyt räntäsateessa, mä olen kävellyt loskassa, mä olen kävellyt lumessa, mä olen kävellyt jäällä, mä olen kävellyt jäällä jonka päällä on vettä. Mä olen kävellyt pimeässä, epätoivossa, väsyneenä, nälkäisenä, kylmissäni ja ennen kaikkea mielipuolisessa vitutuksessa.
Sen lisäksi vielä pientä settiä päälle. Punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, sen semmoista.
Yrittänyt syödä terveellisesti ja vähemmän. Pois sipsit, karkit ja brenkku.
Laskeskelin, että tuhannen kalorin päivävajeella tässä on viime päivät vedetty. Ja muutenkin olen pitänyt huolta, että olen kuluttanut enemmän kuin hankkinut, muutamaa päivää lukuunottamatta, jolloin en ole ehtinyt liikuntasuoritteita vetää läpi.
Tulos oli ollut hyvää viime sunnuntaihin saakka. Ja koska tässä oli tosiaan loppukiri, niin elättelin toiveita, että saan vielä kilon pois. Tai edes sen 0,7 kg, jotta saisi 5 kg yhteispudotusta.
Ja kuinkas sitten kävikään? Mun naamalleni on kustu. En meinannut todellakaan uskoa sitä, että olin lihonut viimeisen 4 päivän vaikana 0,6 kg.
Mä olen aina mielessäni naureskellut laihdutusohjelmien tyypeille, jotka kuinka yrittävät vakuuttaa että he tekevät kaikkensa mutta eivät silti laihdu. Ajattelin, että he vedättävät.
Vaan taisin saada opetuksen. Silti, mä olen niin masentunut tästä suorituksesta, en todellakaan koe ansainneeni tällaista tulosta. Kuukauden yhteispudotus siis vain -3,7 kg. Viime vuonna pudotin sentään likemmäs 6 kg. Ehkä mun täytyy ensi vuonna lukea laihdutusohjeet naistenlehdestä - joita olen aina mielessäni naureskellut.
Tipattomuus onnistui kyllä. Loppujen lopuksi ihmeen hyvin. Siinä sentään viime vuonna epäonnistuttiin. Tämä taisi olla vasta toinen kerta, kun tuo koko kuukausi menee alkotta. Propsit siitä.
Tulevana viikonloppuna piti palkita itsensä sipseillä ja oluella, vaan tiedä sitten onko aihetta näillä tuloksilla juhlaan. Itse asiassa, tekisi mieli melkein rangaista itseäni onnettomasta tuloksesta jatkokuukaudella, mutta semmoinen varmaan herättäisi jonkinlaisen pakkomielteen ja kun tässä elämässä ei juuri ilonaiheita ole niin miksi hankaloittaa sitä vielä entisestään panttaamalla itseltään herkullisia elintasorenkaan kasvatusainesosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti