Euroopassa ollaan päästy kevääseen, ja se tarkoittaa futiksessa Mestarien liigan kevätkierroksia. Mutta taipuuko "mestarit" mestareiden vai mestarien? Kumpaakin variaatiota näkyy, jopa virallisissa instasseissa käytettävän. Virallinen on tässä tapauksessa sellaiset kuten Yle tai Wikipedia. Mä sanoisin kyllä "mestarien".
***
Mä en ole koskaan kehdannut valittaa ravintolassa ruoasta. Yleensäkin tuntuu siltä, että tarjoilijat kysyvät muodon vuoksi, maistuiko ruoka - ja odottavat suomalaiseen tapaan vastausta "joo", vaikka se olisi ollut pahaakin.
Mutta tässä mennäviikolla eräs kauppakeskuksen keskinkertainen ravintola alitti itsensä siihen malliin, ettei sitä voinut enää olla huomioimattakaan. Kyseinen ravintola ei ole mikään superketju, mutta löytyy muualtakin, ja ruoka on ollut ok. Eikä sitä voinut ihan halvaksikaan sanoa. Meidän takana olleet asiakkaat jopa kehuivat annoksiaan, mutta meidän molempien ruoka oli palanut osin syömäkelvottomaksi. Liha vielä meni, mutta muuten ruoka oli täysin piloilla ja lisäksi olut maistui aivan hirveälle, sen huomasi ensimmäiseksi.
Joten piti valittaa. Kyllä hävetti, mutta toisaalta tarjoilija näki palaneet kamppeet itsekin. Jos mä olisin ollut kokki, niin en olisi kehdannut sellaista ruokaa eteenpäin lähettää. Mutta oletti tietenkin, että jemmaamalla smetanaa päälle niin tuo menisi läpi.
Ei mennyt.
Saatiin me sitten alennusta, mutta ärtymystä oli kenties havaittavissa myyjänkin osalta. Emme tietenkään enää jatkossa kyseiseen ravinteliin mene, ja tuskin meidänkään läsnäoloa siellä kauheasti vaaditaan.
Seuraavana päivänä laitoin myös työmaaruokan palautelaatikkoon viestin, että nyt loppuu se yltiöpäinen curryn, sienten ja lämpimien ananaksien kanssa pelailu. Minustahan on tullut varsinainen ruokakriitikko. Tai ehkä mä olen katsonut liikaa Gordon Ramseyta.
***
Omituinen kokemus seurasi toistaan. Oli taas se aika kun piti mennä leikkoomaan tukkaa silmiltä. On tulossa häät, ja sellaisessa pitää olla edustava. Joten parturiin siis.
Mä olen aina pelännyt että joudun miesparturille. Mä olen siltä osin uhannut kohtaloani, ja käynyt sitkeästi eräässä parturissa jossa tiedän miespartureita olevan. Sinänsä jos ajatellaan globaalisti, niin maailmalla varmaan suurin osa partureista on äijiä. Mutta nyt ollaan Suomessa.
Tällä kertaa sitten napsahti, ja jouduin miesparturille. Ei mikään kaikkein heteroin tapaus. Ja pigmenttivärin perusteella kaveri kuului kääntöpiirien väliin. Ja kaiken huipuksi se ilmoitti alkajaisiksi lontoon kielellä, että mun on parasta osata englantia, hän ei puhu nimittäin yhtään suomea.
Veti kyllä hiljaiseksi. Mä olen ennenkin joutunut operoimaan Suomessa englanniksi, kun palveluammattilainen ei osaa suomea sanaakaan. Mitä tapahtuisikaan, jos mä menisin esimerkiksi Italiaan palveluduuniin ja julistaisin, etten puhu kieltänne ollenkaan vaan esim. pelkkää suomea ja joten kuten englantia?
Sain kuitenkin tukan leikottua. Tai no, äijä pyöritti mun päätä kuusi minuuttia sylissään. Normaalisti tukanleikkuu on kestänyt lähemmäs puoli tuntia. Nyt tosiaan huomasin kännykän kellostani, että puolen Cooperin testin verran piti penkissä vanheta kun tukka oli valmis. Mun mielestä se äijä vaan kampas tukan, mutta himassa huomasin että oli se ehkä aavistuksen verran lyhentynyt. Ei niin paljon kun olisin halunnut, nyt joudun käymään parturissa uudelleen aiemmin mitä olin suunnitellut, mutta tyhjää parempi tämäkin. Eikä välttämättä edes mikään kaikkein huonoin parturikokemus.
Mutta selvisipähän tuostakin. Ja suvaitsevaisuuspinnani nousi kohisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti