236# Kurinpalautuskuukausi, osa 5

Viime viikko sujui takaiskujen saattelemana. Eräänä päivänä tuli sorruttua kebabiin, seuraavana pitzaan. Tiistain lenkki jäi täysin kokonaan välistä, ja muutenkin oli vähän laiskanlaista toimintaa liikunnan saralla. Viikonlopulla kyllä hieman paastosin. Tuloksena vain 0,6 kg vähennystä elopainoon, kokonaisvähennystä 4,3 kg. Olen siihen aika tyytyväinen. Ennen kaikkea omaan painooni, joskaan en vartalon muotoon. Ei mussa edelleenkään taida painaa muuta kuin kaljavatsa.

Tipattomuus sujui, vaikka olikin vaikeuksia. Ainakin kolme eri tahoa yritti houkutella minua lauantaina synnin tielle. Joukossa sellaisia, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä aikoihin. Yritin ehdottaa ensi viikkoa, mutta se ei käynyt. Vitut. Täytyy sitten perua ja olla menemättä.

Mä olin kyllä henkisesti valmistautunut tällaisiin. Siihen, että tallaisia tilaisuuksia ilmenee. Tipaton kuukausi tarkoittaa vähintäänkin neljää viikonloppua, ja ne on vaan läpikäytävä. Tänä vuonna siinä onnistuin, viime vuonna osui firman virkistyspäivä juuri tammikuun viimeiselle viikonlopulle, ja pieleen meni. Nyt en aio viime metreillä hötkyillä.

Nukuttua tuli kyllä kovasti viikonloppuna. Pe-la yönä varmaan 10 tuntia, ja la-su yönä samaten. Siksipä unta ei enää riittänyt maanantain vastaisena yönä. Viime aikoina on tullut kyllä nukuttua huomattavasti paremmin. Tai sitten se on se Sonnentorin Hyvää yötä-tee.

Sipsejä mun tekis mieli. Ja karkkia. Niin ja miksei oluttakin. Ennen kaikkea tekee mieli sitä, ettei tarvitse enää vaahdota tämän tyhmän jutun perään, vaan voi syye mitä huvittaa. Tietysti mä nyt vakuuttelen, että himmailen sen verran, että paino jää junnaamaan tähän ihannelukemaan, mutta saa nyt nähdä. Nythän mulla oli tammikuun lähtöpaino huomattavasti pienempi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Ehkäpä kesän pyöräilykausi edesauttaa kesäkuukausina? Vaikea sanoa kun en ole silloin itseäni pahemmin punnitellut.