240# Helikopterissa

Minulla oli viime viikolla kunnia päästä erään yritysjuhlan vuoksi helikopterilennolle.

Koko homma tuli yllätyksenä, joskin mä nyt jotain sen tyyppistä ohjelmanumeroa hieman ehkä ounastelinkin. Olisin muuten veikannut ehkä kuumailmapallolentoa, mutta vuodenajasta johtuen tiesin sellaisen mahdottomaksi.

Perjantai-iltapäivällä minut tultiin hakemaan duunista Kirkkonummelle. Loistavaa palvelua sano. Ajettiin Hirsalantielle, ja ohitettiin siellä täällä näkyviä jylhiä omakotitaloja. Kieltämättä tässä kohdin ajatukset olivat Tuntematonta sotilasta lainatakseni "mihin sitä sit ollenka lähretä? Vissi helvetti ast?". Varsinkin siinä vaiheessa kun kurvattiin jonkin omakotitalon pihaan. Se näytti aivan tavalliselta maalaistalon pihalta. Sillä erotuksella, että siellä oli liikennekyltti jossa mainittiin helikopterin kääntöpaikasta.

Vähän aikaa ihmeteltiin pihalla, kun missään ei näkynyt ketään. Viimein joku nainen kurvasi autollaan pihaan. Kertoi, että itse lentäjää - ja kopteria - pitäisi vähän aikaa odotella. Kutsui sitten taloon peremmälle. Hörppästiin siinä naisen tarjoamat kaljat ja ihmeteltiin kahta pientä koiraa, jotka keskittyivät pyörimään lähinnä omistajien jaloissa.

Oltiin jo vähän huolissamme, ehtisikö ilta pimetä ennen kuin lento pääsisi alkamaan, mutta tulihan se lentäjä koptereineen paikalle lopulta. Helikopterin sammuttaminen ei ollut kannattavaa jäähtymisajoista jne riippuen joten siirtyminen vehkeeseen oli mallia vauhdikas. Lumi pölisi ympärillä.

Kopteriin mahtui 5 matkustajaa + kuski. Meteli oli kovaa, joten siellä istuttiin kuulosuojaimet päässä. Tai sellainen kuulokemikrofoniyhdistelmä se oli, joka aktivoitui puheesta niin että siellä pystyi juttelemaan, eikä meteli vaivannut. Nahkapenkit olivat upottavat, eikä sisällä tarvinnut palella.

Se nousi ilmaan lähes huomaamattomasti. Olin ajatellut että meno olisi töyssyistä, mutta mitä vielä. Oltiin ilmassa ennen kuin ehti kissaa sanoa.

Ei ollut onneksi niin nuhjuinen sää kuin viime aikoina on ollut. Pilvinen toki, mutta näkyvyyttä riitti ihan hienosti. Kirkkaalla kelillä sieltä olisi näkynyt Tallinnaan, nyt ei ollut sellaisesta vaaraa.

Lennettiin ensin Porkkalanniemen yläpuolella. Lentäjä esitti meille julkkisten hulppeita kesämökkejä. Siellä oli Räikkösten, Selänteen ja muutamien yritysjohtajien mökkejä. Vaikeahan niistä oli mitään sanoa siltä korkeudelta - lennettiin noin 200 metrin korkeudessa. Muutenkin maisema oli varsin talvinen, luminen ja jäinen.

Sitten lennettiin kohti Hesaa. Ohitettiin Espoo, sitten Lauttasaari ja saavuttiin Jätkäsaaren kieppeille. Siitä Länsisataman ohi yli Vironlaivojen, sitten Kaivariin ja edelleen Katajanokalle asti. Nähtiin Kauppatori, Pressan linna ja Tuomiokirkko. Siinä vaiheessa kun lennettiin Rautatieaseman yläpuolella junaraiteiden yllä, oli jotenkin niin epärealistinen tunne. Katsella sitä perjantai-iltapäivän menoa lintuvinkkelistä.

Kierrettiin vielä Seurasaaren ja Kuusisaaren kautta takaisin Espooseen ja siitä edelleen takaisin lähtöpaikkaan.

Ihan hieno kokemus oli, kun en ollut aikaisemmin helikopterilentoa tehnyt. Ajantaju tuolla reissulla meni, eikä tullut huomattua katsottua kellosta kauanko sitä ilmassa pörrättiin. Kone lenteli noin 170 km/h, joten kyllähän siinä tietysti eteäpäin mentiin, mutta oli reittikin suht pitkä.

Ja tasaista oli meno. Lentäjä sanoi, että kesällä hyppyytystä on enemmän, etenkin kylmän meren päällä, kun ilmavirrat ovat erilaisia. Näin jäiden aikaan kyyti on tasaisempaa. Oksennuspussukkaa ei siis tarvittu.