205# Ilotus

Loma on alkamaisillaan. Mä en edes muista, koska mulla on ollut syysloma viimeksi? Kaksi vuotta sitten?

Syysloma on ihan jees. Olisihan tässä vielä mennyt viikko pari töissä, ja jos olisi vaikka marraskuulle vierittänyt lomansa? Noh, samapa tuo. Loma on päätetty jo kauan aikaa sitten. Lokakuu se siis on.

Syksyhän on paskaa, kuten on myös kevät joskin niiden hyviksi puoliksi pitää lukea se, ettei kyseiset vuodenajat ole talvia. Talvi on kaikkein kamalinta. Kukaan - siis ei kukaan eli 0% - ei pidä talvesta, lumesta, kuulaista syyspäivistä ja mitä niitä saatania nyt onkaan, vaan kyllähän se on se aurinko ja lämpö jota tarvitaan. Pitää siis katsella lomakohdetta vähän pienempinumeroisilta leveyspiireiltä.

Päädyttiin Pp:n kanssa Madeiraan. Ei siellä varmaan hiki tule, kun saari on keskellä Atlanttia, mutta meri-ilma on aina meri-ilma. Pitäisi sellainen 20 astetta olla kuitenkin, se on vielä siedettävän rajoilla. Ja jylhiä maisemia; mehän ollaan Pp:n kanssa niin aktiivisia ja urheilullisia, että mielellään samoillaan vuorilla ja metsissä. Joten siksikin tuo kohde tuntuu kivalta.

Viime aikoina olen lukenut lehdistä, että Madeiralla riehuu par'aikaa joku saatanan dengue-kuume-epidemia. Se tarttuu hyttysistä, rokotteita tai lääkkeitä ei ole vielä julkaistu. Ei kuulosta yhtään kivalta, jos sellaisen saa. Ja miten semmoinen voi olla Madeiralla? Eikös semmonen pesi jossain Afrikassa tai Aasiassa? Varmasti sellainen hyttynen pisteleepi meitä, kun metsissä kävellään. Oli vielä sellainen hyttyslajike, joka on päiväsillään liikenteessä, ja normaalihyttysistä poiketen on makkoomassa kun aurinko laskee. Vähän kieltämättä ajatus häiritsee, mutta se hyvä puoli on, että taudissa on pitkä itämisaika, joten oireet iskenevät vasta sitten kun ollaan palattu jo kotiin - ellei sitten juuri kotimatkalla.

Kävin porukoilla eilen, ja kysyin hyönteiskarkoitetta. He ovat reissanneet viidakoissa. Luin oppaasta, että dengue-hyttysille pitäisi olla sellaista karkoitetta, jossa on deet-pitoisuus 50%. Suomalaisissa karkoitteissa on vaan 20% pitoisuudet - ilmeisesti suomalaiset hyttyset ovat niin onnettomia. En tiedä muutakaan syytä? Kai se on jotain karkotetehtaan laiskuutta, etteivät viitsi pumpata enempää ainetta, tai ehkäpä se todetaan vaaralliseksi? Noh, porukoiden viidakkoöttiäisten karkoitteessa pitoisuus on 95%. Varmaan vie ihonkin mennessään. Otin sitä purkillisen. Eiköhän sillä ötömödöt lähde.

Tunne, että jotain olennaista matkavalmistelua on jäänyt tekemättä. Jotain on unohtunut. En vain tiedä mitä? Duunissa on jäänyt jotain huomioimatta? Entä matkatavarat? Toisaalta, pakkaushan aloitetaan vasta 20 minuuttia ennen lähtöä - tosin nyt koneemme lähtee jo klo 5.30 aamulla, joten kentälle pitää lähteä klo 3.30. Ehkä joudun tekemään poikkeuksen, ja pakkaamaan kamat jo edellisenä iltana, kun eihän tuossa tule juuri nukuttua. Ja mitä sinne muuten edes tarvitsee mukaan?

Yritän saada muistutukset pois puhelimesta. Ei se välttämättä koko viikkoa onnistu, mutta toivottavasti melkein. Mulla kun saattaa olla puhelimen muistutuksia yhdelle päivälle 30 kpl, hirmu stressaavaa sekin.

Toivottavasti lomasta tulee kiva, ilmat ovat leppoisat ja muutenkin mukavaa. Niin ja toivottavasti teillä on täällä sillä välin huonot kelit, se aina tuo semmoista lisävahingoniloa matkaan. Eli mulle siis aurinkoa ja lämpöä, teille rännällisiä kelejä.

204# Vitutus

Mä olen mutsiltani perinyt jonkinlaisen heikkohermoisuuden geenin. Noh, en mä nyt niin paljon huolestu tai ärry kuin äitee, mutta joskus saattaa äkkipikaistuksistaan kuohahtaa yli joku vähäpätöinen juttu, joka ilmenee kiroilutulvana. Huonoa käytöstä, myönnetään. Se ärsyttää ainakin yhtä työtoveriani suunnattomasti, hän ei voi käsittää moista mekastusta pikkujuttujen takia. Mutta se äijä on itse niin unettava, tasapaksu ja rauhallinen, ettei siihen saisi eloa edes sähköiskulla.

Mä käsitän vitutuksen juuri sellaisena pikaisena kiukunpuuskana, joka kohdistuu useimmiten asioihin, eikä niinkään ihmisiin. Tiedättekö, kun joku ei millään onnistu? Ja melkein aina vika on kuitenkin omassa itsessään.

Joka tapauksessa, Yleltä tuli yks kerta tässä mennä viikolla ihan ohjelmaakin aiheesta. Sivuilla pystyy tekemään myös mielenkiintoisen testin omasta vitutuskäyrästään.

Laittoi muuten mietityttämään testiä tehdessä oma ärtyneisyys. Siis kyllähän se vituttaa ja lujaa jos joku urpo menee etuilemaan jonossa. Se harmittaa pitkän aikaa, ja ärtyneisyyden määräkin on suht suuri (yleensä kyllä huomautan asiasta, jos etuilijana on joku mummo tai muu heiveröinen tapaus - isot ukot, humalaiset, huumemiehet, vähemmistöt jne saavat etuilla koska näille ei kannata asiasta mainita, sen verran pitää olla itsesuojeluvaistoa - ). Mutta kun testi eteni, niin jouduin muokkaamaan arvosteluasteikkoani uuteen kuosiin. Jatkossa meinaan oli arvioitavana, miten paljon harmittaisi jos odotettu loma peruuntuisi viime hetkillä. Eihän sellaisesta vitutuksesta voisi edes ihmismieli toipua?

Eniveis, tulokset eivät olleet mitenkään mairittelevia. V-indeksi oli 56/100, positiivisuus 54/100, eliniän ennuste 71 v, ja testihenkilöistä muistutin Nina Mikkosta.

"Kykysi sietää vastoinkäymisiä on huonompi kuin 82 %:lla vastanneista."

Onko näin muka? Ei saatana prkle vtu pidä paikkaansa!

203# Neljän suora, osa 2

Vähän päivitystä taas. Blokki vaivaa, eikä saa mitään työstettyä tänne, mutta kokeillaan nyt väkisin.

1. Loma. Vielä olisi viikko painettava duunissa, sen jälkeen alkaa viikon loma. Edellisestä onkin jo 2,5 kk:ta kulunut. Mua huolettaa jo nyt loman loppuminen; sen jälkeen pelkkää stressiä puoli vuotta edessä. Mistäs sen tietää, vaikka saisi ennen kevättä kenkääkin, ja lomat muuttuisivat "hieman tällaiseksi pidemmäksi lomaksi", kuten kerran eräässä työpaikassa tulevia potkuja kuvailtiin.

Onneksi joulu taitaa asettautua tänä vuonna hyvin, saa siitä sentään muutaman vapaapäivän. Meinaan vaan, ettei riistokommarit ole vieneet sitäkin kuten yleensäkin.

2. Coca-cola. Saatiin työpaikalle lahjoitus; siinä oli muutamia muovikassillisia epäterveellisiä herkkuja. Siellä oli myös 18 tölkkiä virvoitusjuomaa. Työntekijät A, B ja C ottavat kukin niistä 6 tölkkiä itselleen, jemmaavat ja aikovat viedä kotiin. Henkilöt D, E, F, G ja H saavat näin ollen 0 tölkkiä kukin. Uskontokunnasta viis, mutta onko tämä oikeaoppinen jako? Minä en voi juoda limsaa, mutta nostan asian esille. Ehdotan, ettei juomia omita ja jemmata, vaan niitä pidetään työpaikan jääkaapissa, ja se saa ottaa ketä janottaa. Sotahan siitä syntyy. A ja B palauttavat mielenosoituksellisesti juomat ja ilmoittavat marttyyrina, etteivät aio jatkossa koskea ko. juomiin ollenkaan. Työntekijä C - joka on emäkommunisti ja kerskaa arvoillaan, miten hän on sitä mieltä, että kaikki hyödykkeet maailmassa pitää jakaa kaikkien kesken tasaisesti - ottaa aiemmin pidättämänsä tölkit laukkuunsa ja vie ne kotiin.

En tiedä onko tuo enempi ahneutta vai puhdasta lapsellisuutta.

3. Käyn kävelyllä aurinkoisena lauantaiaamuna. Minut ohittaa pyörillään kaksi lasta sekä näiden perässä fillaroivat vanhempi pariskunta. Teen mielessäni johtopäätöksen, että lapset on viety viikonlopuksi hoitoon mummon ja vaarin luokse, ja ovat lähteneet sitten kauniin sään kunniaksi pyöräilemään. He pysähtyvät parin sadan metrin päähän neuvottelemaan jostakin.

Kun pääsen kohdalle, kuulen heidän puhuvan loppupäivän suunnitelmista. Pappa alkaa korottamaan ääntänsä; ilmeisesti häntä ärsyttää jokin. Kenties lapset haluavat tehdä jotain muuta, tai ehkä pappa haluaa tehdä muuta ja lapset vielä pyöräillä. Käveltyäni ohi, kuulen, kun pappa alkaa karjumaan lapsilleen: "Aika ei riitä, nyt ollaan perkele pyöräilemässä. Tajuatteko?!?!?". Muutaman minuutin päästä toinen lapsista ajaa edellä, toinen lapsi ja pappa 50 metrin päässä tunnustelijasta. Mummoa ei näy missään. Kakaroista huokuaa sellainen paha mieli. Jos mä olisin ollut pienestikin kaljoissa, niin olisin kyllä huomauttanut papalle, että koittaisi nyt edes hiukan käyttäytyä. Haluaako lapset todellakin innosta puhkuen seuraavankin kerran mennä mummon ja vaarin tykö viettämään viikonloppua, kun pappa on tuollainen mulkku? Mutta mistäs minä tietäisin kun ei omia lapsia ole. Olen toki ollut muutaman kerran lapsenvahtina, joten tiedän miten rasittavia kakarat voi olla. Mutta silti.

Tuli ihan mieleen, kun katselin Poliisi TV:tä. Siinä ilmeisesti humalassa ollut mies ajoi polkupyörällä tahalleen festareilla päivystäneen ratsupoliisin hevosta päin. Poliisi ottaa miehen puhutteluun:
Poliisi: "Miks sä ajelet täällä pyörällä, tahalleen päin hevosen jalkoja?"
Mies: "Koska mä olen kusipää."
Poliisi: "No ei silti sitä edellytä, että sun täytyy ajaa hevosta päin."

Joten ehkä pappa oli samaa sarjaa?

4. Samalla kävelylenkillä törmäsin myös alla olevaan lehmään. Sen kyljessä oli ison miehen nyrkin mentävä aukko, joka oli tukittu jollain saatanan tulpalla?? Ööh, what? Esittelin kuvaa Facebookissa, ja eräs kommentoi, että lehmään voi porata reiän, ja ottaa sieltä vatsasta rehua pois. Ett' sillee. Aikä kätevää vai mitä? Ihminen se on keksinyt tehdä persereiänkin tarpeettomaksi (mikä sanaleikki vai mitä?).

202# Neljän suora

Neljän alkuviikon mietettä:

1. Pelko: Mä käyn maanantai-iltaisin Itä-Hesan lähiössä kurssilla töiden jälkeen. Meno sinne päin on vielä ihan ok, mutta kun kurssi loppuu kahdeksalta ja Halal-lihakaupat sulkeutuvat ja ostarille on pesiytynyt sellaisia 20-30 henkilön jengejä. Ne ovat erilaisia jengejä joita sai pelätä lapsena. Nämä ovat maahanmuuttajia tai ainakin -taustaisia.

Mä en koe nyt vihapuhuvani tässä. Tunnen heitä kohtaan pelkoa; he metelöivät, puhuvat huutavat vierasta kieltä, riehuvat, käyttäytyvät arrogantisti. En uskalla katsoa heitä, vaan kierrän heidät kauempaa. Itse asiassa, pääsisin kursseille metrolla paremmin, mutta en uskalla kävellä alueen läpi enkä missään nimessä odottaa asemalla metroa, vaan menen paikalle autolla. Silti jo parkkipaikalle käveleminen hermostuttaa minua.

Pelko on alkukantainen tunnetila, ja osin jopa välttämätön. Se on luontaista kaikille eläville olennoille jollain tasolla.

Mutta minulle vakuutellaan, että pelkoni on aiheeton ja olen vain rasisti kun ajattelen heistä pahinta. Kaupunginvaltuutettu May-Grett Axell (kd.) minulle kertoo kirjoituksessaan, miten minun kuuluisi ajatella. Jos nyt jätän omaan arvoonsa jutut siitä, miten Itä-Suomesta loppuvat pian ihmiset ellei maahanmuuttajia saada sinne pikaisesti, tai miten työvoimapula eskaloituu kaikista isoista irtisanomisista ja lamasta huolimatta, niin voiko May-Grett vilpittömästi vakuuttaa minulle, että pelkoni on aiheeton? Voiko hän tulla näyttämään minulle ostarille esimerkkiä, miten avosylin otetaan uudet kulttuurit vastaan? Laittaisiko hän ostarille teini-ikäisen tyttärensä "kokemaan jotain sitä eksotiikkaa, mikä muuten meitä kohtaa ainoastaan matkustellessamme itse kyseisiin maihin"?

2. Mieto: Partakaveri onkin kuulemma saunassa kysellyt 70-luvulla painijalta dopingvinkkejä, niin kuin olemme saaneet lehdistä lukea. Mieto kiistää kärkkäästi syyllisyytensä. Tekeekö syytön mies näin? Muistellaan vaikkapa tapaus O.J.Simpsonia, esimerkiksi. Taisipa hävitä sen eräänkin kisan sadasosasekunnilla tahalleen välttääkseen dopingtestit?

3. Pizza: Kohta vois alkaa tekemään iltapalaksi pizzaa ja huomenna töihin evääksi. Täytteinä juusto-sipuli-valkosipuli-tomaatti-paprika-kinkku-tonnikala-meetwursti, ja jauhelihaa puoli kiloa vielä päälle. Njamskis!

4. Saavutuksia: Oli aika kylmä keli pyöräillä. Ja pimeä. Aurinko (mikäs taivaankappale se taas olikaan kun ei ole neljään päivään näkynyt?) laskee jo klo 19 - syyspäivän tasauskin taisi tässä juuri olla - joten eipä tuolla enää ihmeellisiä lenkkejä ehdi ajamaankaan jos duunista pääsee viideltä. 1241,87 km tuli kesän aikana ajettua. Se on yli 8 kilsaa päivä. Firman kilometrikisassa sija 35. Tavoite rikottu. Pitäisi vielä fillari pestä ja laittaa talviteloille. Tai no, jos vaikka viikonloppuna ajaisi, saa nyt nähdä millaista keliä pukkaa. Olisihan se pyörä pitänyt varmaan huoltaakin, kun keväällä on sitten taas kahden kuukauden jonot. Mutta toisaalta, jos pyörä pöllitään talven aikana, niin hukkaan menisi nekin rahat.

201# 水

Välipostaus sen merkiksi, että elän ja voin hyvin.

Mitään ei ole tapahtunut.

Minulla on kaksi uutta harrastusta. Keilaus ja japanin opiskelu.  Syksyisin pitää olla uusia harrastuksia, you know?

Kävin tänään isän kanssa harjoittelemassa keilausta. Ehkä se syventää isä-poika suhdetta?

Tai sit vaan halusin saada keilakaverin. Olen käynyt keilakurssilla, ja piti päästä treenaamaan kun Pp oli estynyt.

Buukatessa omaa vuoroani, näin kun respalla oli hiirimatto, jossa oli kanjimerkintä 水.

Kysyin respalta, tietääkö hän mitä hänen hiirimatossa lukee. Myyjä vastasi, ettei tiedä. "Kai jotain kiinaa."

Sanoin, että hän olisi todennäköisesti oikeassa, mutta jos olisimme Japanissa, se olisi Kiinasta tuotu "kanji-merkki", joka tarkoittaa kylmää vettä. Lausutaan länkkäreittäin "mizu". Lämmin vesi on asia erikseen; en ole vielä niin pitkällä että tietäisin mitä se on. Eli ei ehkä kannata mennä näillä opeilla kylpylään.

Myyjä toteaa "Aha. Teillä on rata 8."

Keilaus menee huonosti. Kuivaharjottelu poikkeaa 100% siitä, mitä tapahtuu kun 7 kilon pallo lyödään käteen. Masennun. En opi ikinä keilaamaan. En ikinä saa 200 pistettä kierroksella. Kaverini oppivat, he voittavat minut, joudun lopettamaan senkin harrastuksen, mikä toi mielihyvää edes sen hitusen verran, kun en ollut kaikkein huonoin.

Olen käynyt hammaslääkäreillä. Viidesti. Mulla on kolmas lääkekuuri menossa. Siinä missä sossulääkäri sanoi, että tässä hampaassa ei ole mitään vikaa, olen käynyt yksityisellä hoidattamassa sitä samaa hammasta nyt viisi kertaa, maksanut siitä yli 600 € ja ottanut kolme antibioottikuuria, ja silti hammaslääkäri sanoo, ettei sitä saa kuntoon, se pitää ottaa pois. Ja sitten tietysti viisaudenhampaat. Ja sitten pari koepalaa suusta, koska mussa on varmaan jotain tappavaa sairautta.

Ja joku vielä ihmettelee, miksi vitussa en käy lääkäreillä. Koska se on aina se sama juttu. Sinussa todetaan joku tappava tauti, tehdään pari kuukautta kidutukseen verrattavissa olevia kokeita ja silti kuolet ihan justiinsa.

Kunnallisvaalit tulossa. Minkä tahansa muun puolueen kuin vastenmielisten Persujen äänestäminen olisi silkkaa hulluutta.

Syksy. Se painaa päälle, ja mikä ihaninta, homma vielä pahenee seuraavat 5 kuukautta.

En jumalauta kestä tätä enää. Ja mullahan on asiat vielä hyvin. Entä sitten kun ne ovat huonosti?

Miten kukaan voi olla onnellinen tässä maailmassa?

200# Tehoviikonloppu

Tuntuu aina, että viikonloput menevät ihan hänekseen. Että ne ovat vain joku kummallinen odotusaika perjantain ja maanantain työpäivän välissä. Ehkä käyn saunassa, ehkä kumautan muutaman snapsin, yritän nukkua univelkaa pois. Sen semmoista, hukkaan heitettyä aikaa, tavallaan.

Nyt oli kuitenkin suunnitelmia. Perjantaina kävin pikaisesti torkkumassa päiväunet duunipäivän jälkeen porukoilla. Se ei oikein ottanut onnistuakseen kun ukko ryypiskeli ja meuhkasi, sammui sitten lopulta seitsemän jälkeen. Käsittämätön tyyppi. Mä yritin sonnustautua lämpimästi, tapasin kaverini metroasemalla ja lähdettiin futismatsiin. Pelattiin mm-karsintaa Suomi-Ranska. Sellainen peli olisi kiva nähdä.

Ensin Kallioon, pubiin. Olennaisena osana siihen matsiin kuuluu se parin alkukaljan juominen. Harmi vaan, että itse olin tällä kertaa vielä lääkekuurin alaisena - kolme viikkoa tipattomalla, kamalaa, toim. huom. Joten tyydyin sitten energiajuomaan ja kokikseen, ja katselin kateellisena muiden kaljoittelua. Sen jälkeen kohti stadionia. Porttia sai vähän ryysiksessä hakea, mutta tällä kertaa ei ollut mitään hankaluuksia lippujen tarkastuksessa tai turvatarkastuksessa, muistan joskus kun on toista tuntiakin siinä mennyt. Kaveri otti vielä kaljan siinä ennen peliä. Aika erikoista, että koskaan aiemmin ei ole ollut kaljamyyntiä kun mä olen stadionilla ollut. MM-karsinnoissa saa myydä kaljaa, mutta EM-karsinnoissa ei. Mikähän helvetin järki siinäkin on, eikös se ole vähän niin kuin sitä kuuluisaa kaksinaismoralismia?

Se kyllä täytyy sanoa, että voi jessus miten kännissä porukka siellä oli. Huojuivat ja örvelsivät, osa ei meinannut pystyssäkään pysyä. Jotkut retuutettiin ulos vartijoiden toimesta. Vai onko se aina tuommoista, mutta ei ole vain itse humalaltaan huomannut :)

Kusellakin piti käydä, jonot oli mittavat. Vessa tietenkin ääriä myöten täynnä, siinä piti olla tarkkana ettei ujopissata.

Koska oli satanut niin penkit olivat märät. Meillä oli muovipussit istuinaluisena, mutta se märkä ja kylmyys nousi siitä kassin läpi perseeseen kyllä kiitettävästi. Toivottavasti ei tule mitään pissatautia. Hyytävän kolea sää oli kyllä muutenkin; harmitti tosiaan kun en ollut löytänyt pipoa, eikä äidin ehdotamat pitkät kalsaritkaan olisi olleet liioiteltua. Itse asiassa, hytisin kylmästä vielä koko seuraavan yönkin.

Peli meni niinkuin meni (suomi hävisi 0-1). Olisihan siinä ollut mahkut ainakin tasapeliin joten harmittamaan jäi. Kaveria vitutti se kylmyys, mutta kyllä mä tykkään käydä niitä pelejä katsomassa.

Takaisintulomatka kotiin oli vähän hankala, koska ottelu pelattiin myöhäispelinä, niin metrot olivat jo lopettaneet liikennöin. Piti sitten kävellä aina Sörnäisten Rantatielle asti bussia vartoomaan. Vaikka oli pysäkki ja siinä muitakin ihmisiä huitomassa, niin puolityhjät bussit ajoivat silti ohi. Saatanan HSL ja julkinen liikenne muutenkin. Kotiintulomatka kesti varmaan tunnin.

Lauantaina suht aikainen herätys. Heitin kamat kasaan ja lähdin siitä rautatieasemalle. Ostin lipun Itä-Suomeen, tarkoitus oli mennä Pp:n perässä mökkeilemään. Olin miettinyt pitkään, kannattaako sinne yhden yön takia mennä, varsinkin kun oli niin kovin huonoa säätäkin luvattu, mutta lauantaiaamuna idea tuntui kivalle. Sain lipun käytäväpaikalta ja ihmettelin miten juna voisi olla muka niin täynnä, että ei saisi yksittäistä paikkaa. Pasilasta viereeni tuli kuitenkin mummeli, joten vieruskaverin sain. Hän olisi varmaan halunnut jutella; kysyi minne mä olen menossa. Se oli itse menossa Parikkalaan, joten kiroiltiin sitten molemmat varmaan mielessämme, että voi ei, tuntikausia joutuu mokoman urpon kanssa matkustamaan :D Mummukka tuntui vielä olevan kovassa plunssassa ja köhi siinä jatkuvasti. Vitutti se sekin.

Olin ostanut cheseballseja pussillisen ja vettä (yritän luopua limunjuonnista, koska sellainen tuhoaa hampaat ja lihottaa). Cheese balls-pussi tietenkin kaatui lattia ylösalaisin, jolloin ne kaikki juustopallonperkeleet kierivät lattialle. Siinä sitten sormillani haravoin ne roskikseen ja jonkin verran vitutti. Mutta muuten ihan ok matka, Lappeenrannan jälkeen vapautui sen verran paikkoja käytävän toiselta puolelta, että sain oman sloossinkin.

Pp oli vastassa, käytiin siinä kaupassa ja ajettiin mökille. Käytiin samalla vähän retkeilemässäkin ja kuvaamassa semmoista pientä suolampea. Hyttyset ja muut olivat tältä kesältä luovuttaneet, mutta oli koleaa ja jonkinverran satoi vettäkin.

Mökissä vähän lepoa ja oleilua, saunanlämmitystä. Pp kävi uimassakin 14 asteisessa vedessä, mutta mua sinne ei olisi saanut villihevoisetkaan. Hrr.

Mä sairastun aina mökeillä unitautiin ja nytkin tuli nukuttua 12 tunnin yöunet. Enemmänkin olisi voinut koisia, mutta olisi mennyt aika harakoille. Sunnuntain ilmakin oli aurinkoinen joskin kylmä. Grillattiin, yriteltiin houkutella naapurin arkoja koiria silitettäväksi, mutta ne pysyttelivät turvallisen matkan päästä meistä. Päivä meni kuin siivillä.

Takaisin himaan illan suussa, tuntui että siitä on ikuisuus kun olen viimeksi kotona käynyt. Kylmäkin oli, kämpän lämpötila oli laskenut 19 asteeseen. Yritin vähän säädellä pattereita, saas nähdä onko siitä mitään apua.

Mutta kiva viikonloppu oli. Tosi kiva. Pitäisi vaan aina jaksaa suunnitella ja puuhata, niin saisi näistä viikonlopuistakin enemmän irti.

199# Jalometallissa

Jouduin tässä eräänä päivänä eräässä Helsingin lähiössä käymään. Muistan käyneeni siellä 8.8. vuonna 88, ja sitten kerran jonkin toisen asian takia, ja ennen vanhaan jouduin bussilla kurvaamaan alueen halki matkalla kotoo töihin. Sitä ei kuulemma lasketa. Mutta sen verran olen niitä juttuja kuullut, että on puistattanut koko paikka. Ei ehkä Kontulan tai Jakomäen tai Malminkartanon tasoa, mutta pistesijoille yltää kuitenkin.

Junamatka keskustasta kestää sellaisen Cooperin testin verran, mutta ainakin sillä kertaa oli yhtä vaativa. Joutui meinaan olemaan hengittämättä koko ajan, niin kova paskan ja pistävän hien haju oli junavaunussa. Miten siellä voi haistakin niin helvetisti, oksettaa vieläkin. Juna oli täynnä ihmisiä, joten oli vaikea profiloida hajun lähdettä. Mutta yksi kammottavimmista junamatkoista.

Asema ja kulkuputki ostarille oli myös sangen epämiellyttävä. Tuntui kuin olisi saapunut aivan vieraasen maahan maanosaan. Se, mikä kuitenkin ihmetytti, oli puliveivarien ja huumeniekkojen vähäinen osanottoprosentti, tai sitten en osannut etsiä oikeasta paikasta; kenties he olivat vetäytyneet ostosparatiisista sivuummalle. Mutta kyllä porukka silti vaikutti niukkatuloiselta.

Paskasta siellä mun mielestä oli. Käytiin mäkkärissä, tuoleja ja pöytiä ei oltu siivottu aikoihin, lattia oli tahmeaa. Ja ihmisiä helkkaristi. Pelkäsin, että lika heistä tarttuu minuun. Meteli oli korvia huumaava. Laitteet huusivat, kakarat huusivat, ihmiset huusivat. Jessus. Sieltä oli päästävä pois.

Onneksi visiitti oli lyhyt, eikä kestänyt ruokailuineen puolta tuntiakaan. Toivottavasti kukaan ei nähnyt että kävin siellä, koska häpeähän semmoinen asia olisi. Ja toivottavasti ei tarvitse taas kymmeneen vuoteen sinne mennäkään.